Thorin vasaran pitäminen kaulassa on nykyäänkin suhteellisen yleistä, mutta se voi syystä tai toisesta herättää ihmisissä voimakkaita tunteita. Osa pitää sitä kaulassa siksi, että heistä se on kaunis historiallinen esine tai siksi, että he nyt vain pitävät sitä mukavana kaulakoruna siinä missä mitä tahansa korua. Osa ihmisistä, ja epäilemättä kiistellyin ryhmä ovat he, jotka käyttävät Thorin vasaraa uusnatsismia symboloivana. Neljäs ryhmä ovat ne ihmiset, jotka tunnustavat aasatruta uskontonaan, ja pitävät Thorin vasaraa kaulassaan symbolisena tunnustuksena sille, että tunnustavat eri vakaumusta kuin esimerkiksi kristityt.

Thor oli ukkosen, myrskyjen, sään ja pelottavan maan jumala, mutta myös taivaiden, taivaankannen kannattaja ja taivaiden liikkeiden hallitsija. Thor oli aasajumalista se, jota ihmiset rakastivat eniten viikinkien aikana. Hän oli ihmisten ystävä ja suojelija. Thor, kaikista luomakunnan olioista vahvin, voiman jumala. Hän suojeli ihmisiä pahalta ja jättien, peikkojen sekä demonien aiheuttamalta kaaokselta. Samalla Thor lahjoitti ahkerille maanviljelijöille kaivatun sateen ja teki maasta hedelmällisen.

Thorille uhrattiin erityisesti silloin kun nälänhätä uhkasi. Siihen aikaan sadonkorjuun onnistuminen oli hyvin tärkeää ja pilalle menneellä sadolla saattoi olla kohtalokkaat seuraukset, johtaen jopa kokonaisten kylien nälkään nääntymiseen. Kunnon, ja tarpeeseen tullut, sade pitkän kuivan kauden jälkeen, nähtiin siis jumalien lahjana. Kaikesta tästä johtuen ei liene outoa, että ihmiset palvoivat Thoria tärkeimpänä jumalanaan myös viikinkiaikana. Esimerkiksi temppelissä Uppsalassa Thor on sijoitettu kolmen jumalan keskelle, tärkeimmälle paikalle. Toisella puolella istuu Odin ja toisella Frei.

Thorista ei voi puhua ilman, että puhutaan myös hänen vasarastaan. Tämä mahtava vasara ruumiillistaa hänen voimansa ja vahvuutensa sellaisiin mittasuhteisiin, ettei mikään muu symboli siihen pysty. Hän tappaa jättejä kuin ne olisivat kärpäsiä. Hän heittää vasaraansa taivaankannella tappaen peikkoja. Tämän vasaran takoivat aikojen alussa, kaikista käsityöläisistä taitavimmat, eli kääpiöt. Edda runoissa (Skáldskaparmál, Heimskringla) kerrotaan, että kääpiö kuvaili Mjölniriä näin antaessaan sen Thorille: “Mjölnirillä voi lyödä mitä tahansa miten voimakkaasti hyvänsä, eikä vasaraan tule naarmuakaan. Jos heität sen, se lentää aina suoraan maaliinsa ja palaa takaisin sinun käteesi. Ja tarvittaessa se muuttuu niin pieneksi, että sen voi kätkeä povitaskuun. Ainoa vika mikä siinä on, on se, että varsi jäi hieman lyhyeksi. Sen nimi on Mjölnir.”

Mjölnir on hedelmällisyyden ja luomisvoiman symboli ja tutkijoiden mukaan Thorin vasaran pienoismallia käytettiin viikinkiaikana vihkiseremonioissa. Oletettavasti vasaraa käytettiin nimenomaan morsiamen vihkimisessä juuri sen hedelmällisyyden takia. Tämä tapa on kulkeutunut ihmisten mukana melkein meidän päiviimme asti. Gotlandissa oli vielä 1925 tapana laittaa morsiamen sänkyyn vasara, jolla toivottiin morsiusparille paitsi hedelmällisyyttä niin myös varjelusta pahoja voimia ja kateutta vastaan.

Thorin vasara on uuden elämän symboli, mutta se oli myös elämän loppumisen ja kuolemaan liittyvien rituaalien symboli. Myyteissä kerrotaan usein, miten Thor vihki pareja vasarallaan, mutta myös, että Thor herättää vasarallaan kuolleita henkiin. Erään myytin mukaan Thor söi pukkinsa (jotka vetävät hänen vaunujaan) iltapalaksi ja herätti ne sitten takaisin henkiin siunaamalla ne vasarallaan. Hänen kerrotaan myös siunanneen vainajia vasarallaan.  Esimerkiksi kun Balder kuolee ja hänet lasketaan veneessään vesille, niin Thor asettautuu veneen eteen ja siunaa sen vasarallaan, ilmeisesti turvatakseen sen pääsyn turvallisesti manalaan. Thoria on kunnioitettu, aina pakanuuden loppuun asti Pohjolassa, myös vainajien suojelijana ja siunaajana. Hautakivistä olevista riimuista voidaan lukea ”Tur uiki”, joka tarkoittaa suomeksi “Thor siunasi”. Thorin asema ja merkitys on siis ollut viikingeille suuri, ja ei siis liene mikään ihme, että hänen vasarastaan, Mjölniristä, tehtiin myös pienoismalleja, jotka laitettiin vainajan mukaan hautaan.

Viikinkien aikaan, erityisesti sen loppuaikana, Thorin vasaran käyttö koruna oli yleistä. Sitä käytettiin suojaavana amulettina, joka suojasi pahoja taikavoimia sekä pahoja henkiä kuten jättejä ja peikkoja vastaan. Sen oletettiin suojaavan myös sairauksia ja epidemioita vastaan. Toinen tärkeä syy miksi sitä kannettiin oli se, että haluttiin näyttää Thorin olevan sei mahtavin jumala, eikä suinkaan Odin tai Kristus. Heimskringlassa kerrotaan miten miehet, jotka luottivat omaan voimaansa ja vahvuuteensa tekivät Thorin vasaramerkin (ylösalaisin käännetty T-kirjain) olutsarvensa yläpuolelle ennen sen juomista. Näin he kertoivat, että he ylistivät Thoria korkeimpana jumalanaan.

Viikingit veivät mukanaan uskonsa ja tapansa muuttaessaan Englantiin, Skotlantiin ja Irlantiin 800-luvulla, ja näiden maiden paikalliset ihmiset omaksuivat myös tulokkaiden tavat. Irlantilaiset kutsuivat viikinkejä ”Muinter Tomair” eli ”Thorin kansaksi” tai ”Thorin jälkeläisiksi ”.  Dublinissa perustettiin temppeli, joka pyhitettiin Thorille. Hänelle myös pyhitettiin tammilehto, joka sai nimen ”Coill Tomair” eli ”Thorin lehto”. Anglosaxit alkoivat myös palvoa Thoria ja käyttivät Thorin vasaraa symbolinaan. Tämän seurauksena vielä tänäkin päivänä voi löytää Essexistä paikan nimeltä Thurstable, joka tarkoittaa ”Thorin pilaria”.

Kristinuskon saapuessa pohjolaan, Thorin vasaran käyttö kertoi kristityille, että kantaja ei aikonut kääntyä kristinuskoon. Thorin katsottiin olevan juuri se jumala, joka vastusti uuden jumalan saapumista voimakkaimmin. Hänen kerrotaan lähettäneen myrskyjä ristiretkeläisiä vastaan, joiden laivat murskautuivat aaltoihin tai rantakiviin. Myytit kertovat, miten Thor haastoi uuden jumalan kaksintaisteluun, mutta uusi jumala ei uskaltanut vastata haasteeseen. Mahtava Thor oli pakanuuden puolesta taistelija. Viikinkitaistelija Ragnarin sanoin: ”Omasta puolestani en pelkää ristiretkeläisiä tai uutta jumalaa, pelkään ainoastaan Thor jumalaa, jonka valtaville voimille ei yksikään ihminen tai toinen jumala  pärjää”.