Tämä artikkeli on tällä kertaa poikkeuksellisesti täysin ilman kuvia ja pyydän huomioimaan, että siitä huolimatta materiaali saattaa loukata osaa lukijoista.

SHAMANISMI SEKSUAALISEN HYVINVOINNIN TUKENA

Shamanistisissa perinteissä seksuaalisuutta ei nähdä pelkkänä fyysisenä aktina, vaan siihen voidaan liittää syvää henkistä merkitystä ja parantavaa voimaa. Shamaani toimii usein energiahoitajana eli työskentelee muuntuneissa tietoisuuden tiloissa ja hyödyntää rituaaleja kehon, mielen ja hengen tasapainon palauttamiseksi. Seksuaalienergiaa pidetään monissa henkisissä traditioissa elinvoiman ytimenä, ja oikein ohjattuna se voi tukea paranemista. Erään shamanistisen opettajan mukaan eettiset, tietoiset seksuaaliset harjoitukset ovat “voimakas työkalu kehon, mielen ja hengen parantamiseen”. Toisin sanoen seksuaalisuudessa piilevä voima voidaan valjastaa samalla tavoin kuin muutkin shamanistiset menetelmät – tarkoituksella, rituaalinomaisesti ja kunnioittavasti – hyvinvoinnin edistämiseksi.

Shamanistisissa käytännöissä käytetään usein hengitystä, ääntä ja liikettä muuttuneiden tietoisuudentilojen saavuttamiseen. Nämä samat keinot voidaan valjastaa myös seksuaaliterveyden tueksi. Esimerkiksi hengitystekniikat, joihin yhdistetään äänen käyttö ja kehollinen liike, voivat ilman mitään ulkoisia aineita johtaa transsin kaltaiseen ekstaattiseen tilaan. Tämä muistuttaa tantra-perinteen harjoituksia: vaikkei useimmissa itämaisissa tantrisissa perinteissä seksi ole keskiössä, niissäkin korostuvat hengitys, ääni ja keholliset harjoitukset, joilla vahvistetaan yhteyttä kundaliini-energiaan ja luodaan autuuden tiloja. Samoin modernit seksuaaliterapeutit ja seksuaalisuuden parantajat voivat käyttää shamanistisia elementtejä – esimerkiksi mielikuvamatkoja, energiatyöskentelyä tai rituaalisia asetelmia – auttaessaan asiakasta vapautumaan seksuaalisista estoista tai traumoista. Seksuaalienergiaa on verrattu shamaanin hallitsemaan energiaan kasvilääkeseremonioissa: kun sitä kasvatetaan ja ohjataan taitavasti, se voi sytyttää monien tunne- ja kehovaivojen ratkeamisen tai paranemisen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikkapa rituaalista ympäristöä, jossa henkilö turvallisesti kohtaa oman kehonsa ja seksuaalisuutensa ilman häpeää – esimerkiksi hengitys- ja liikemeditaation avulla saavutetaan syvä rentous tai euforinen tila, jossa vanhoja kielteisiä uskomuksia seksuaalisuudesta voidaan päästää irti.

On myös huomionarvoista, että monet perinteiset kulttuurit ovat liittäneet seksuaalisuuteen pyhyyttä ja parantavia merkityksiä. Esimerkiksi useissa alkuperäiskansojen kulttuureissa tunnetaan kaksi- tai monisukupuoliset (two-spirit) shamaani- tai parantajahahmot, joita pidetään erityisen voimakkaina – sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus nähtiin heissä henkisen voiman lähteenä. Seksuaalisuus ymmärrettiin luonnollisena osana hengellistä elämää. Seksi on luonnollista, voimallista, terveellistä ja osa henkistä elämää – on seksipositiivisen shamanismin perusperiaatteita nykyäänkin. Tällainen asenne auttaa poistamaan häpeää ja mahdollistaa sen, että seksuaalinen energia voi virrata vapaammin, mikä itsessään voi olla terapeuttista. Modernissa “seksuaalishamanismissa” yhdistyvätkin nämä ajatukset: seksuaalisuus pyhitetään rituaalien avulla, ja esimerkiksi orgasmia voidaan lähestyä samankaltaisena ekstaattisena parantavana tilana kuin shamaanin transsia.

KULTTUURIEN NÄKÖKULMAT JA NYKYAJAN KEHITYS

Eri kulttuureissa seksuaalisuuden ja henkisyyden yhteys on nähty vaihtelevasti. Joissain perinteissä seksuaalisuus on erottamaton osa pyhää elämää, kun taas toiset perinteet ovat tukahduttaneet seksuaalisuuden henkisyydestä (esim. puritaaninen kristillisyys). Shamanistisissa kulttuureissa löytyy paljon esimerkkejä seksuaalisista rituaaleista, kuten  esimerkiksi hedelmällisyysriitit, joissa yhteisön hyvinvointi liitetään rituaaliseen yhdyntään tai orgasmienergian vapauttamiseen jumalille suotuisaksi. Antiikin kulttuureissa, kuten Kreikan mysteeriuskonnossa tai Tantran tietyissä suuntauksissa Intiassa, uskottiin että ekstaattinen seksuaalikokemus voi avata yhteyden jumaluuteen tai kosmokseen. Toisaalta monissa alkuperäiskulttuureissa shamaanien seksuaalisuus on voinut olla hyvin kontrolloitua tai tabu, jotta shamaani voisi keskittyä henkiseen tehtäväänsä – tämä vaihtelee kulttuureittain. Kivun ja koettelemuksen tie henkiseen kasvuun on kuitenkin yllättävän universaali.  Hindu-rituaalit kuten Kavadi, Amerikan alkuperäiskansojen Sun Dance, tai vaikka katolisen perinteen askeettien itsensä ruoskinta edustavat kaikki ajatusta, että kehon äärikokemus voi tuoda hengellistä puhdistumista. Nykyään monet pakanat löytävät tämän polun – ja samanaikaisesti monet maalliset BDSM:n harrastajat puolestaan kokevat hengellisiä elämyksiä keskellä mitä maallisimpia sessioitaan. Nämä kaksi yhteisöä (hengellis-mystiset etsijät ja BDSM-kulttuuri) alkavat siis kohdata toisiaan yhä enemmän, ja niiden risteyskohdasta on syntynyt uudenlaista henkistä harjoitusta.

Modernissa hengellisessä ja terapeuttisessa yhteisössä onkin nähtävissä pyhän seksuaalisuuden renessanssi, johon sisältyy myös kinky- ja BDSM-elementtien hyväksyntää. Kirjoja ja oppaita on julkaistu aiheesta: esim. Lee Harringtonin Sacred Kink: The Eightfold Paths of BDSM and Beyond (2016) tutkii kinky-välineiden pyhiä juuria ja tapoja käyttää niitä henkisiin tarkoituksiin. Harrington puolestaan esittelee käytännön työkaluja – neuvottelusta kommunikointiin ja aftercareen – joiden avulla BDSM-skenestä voi rakentaa rituaalisen leikkitilan, sekä keinoja kehittää omia dominoivuus/alistumis-rituaaleja tai jopa eroottista shapeshiftingiä ja henkiolentojen kanavointia kinkyssä. Toisaalla monet pakanalliset kirjoittajat puhuvat Ordeal path –koettelemuspolusta, jossa BDSM nähdään osana pakanallista hengellisyyttä. He korostavat katharttista rituaalia, jossa esimerkiksi piiskaaminen tai sitominen rituaalissa voi tuoda esiin itkettyä surua tai kauhua, joka sitten vapautetaan ja muutetaan voimaksi. Nykyajan uushenkisyydessä on ryhmiä ja työpajoja, joissa ihmiset voivat osallistua tällaisiin rituaaleihin. Ne voivat yhdistellä vaikkapa tantrista hengitystyötä ja shamanistista visualisaatiota BDSM-tekniikoihin, jolloin osallistuja saa moniulotteisen kokemuksen, yhtä aikaa eroottisen, emotionaalisen ja spirituaalisen.

Myös terapeuttisella kentällä asenteet ovat muuttumassa. Kinky-tietoisia terapeutteja (kink-aware therapists) koulutetaan ymmärtämään, että BDSM ja epätavalliset seksuaaliset rituaalit voivat olla terve osa ihmisen psyykettä, eivät pelkkä patologia. Vuonna 2013 BDSM poistettiin virallisesti mielenterveyden häiriöiden luokituksesta, mikä oli askel kohti stigman vähenemistä. Yhä useammat terapeutit ja tutkijat uskaltavat tutkia BDSM:n mahdollisuuksia hoidossa – esimerkiksi altistusterapian muotona traumapotilaalle (roolileikin kautta) tai osana pariterapiaa luottamuksen ja viestinnän vahvistamiseksi. Samalla hengellisissä piireissä puhutaan seksuaalisesta voimaantumisesta, jolla siis tarkoitetaan sitä, että ihmiset ottavat takaisin oman kehonsa ja nautintonsa hallinnan rituaalien avulla. Shamanistis-feministisissä yhteisöissä järjestetään vaikkapa ekstaattisen tanssin ja sidontataiteen yhdistäviä seremonioita, joiden sanotaan auttavan osallistujia kohtaamaan pelkonsa ja astumaan omaan voimaansa.

SHAMANISMI JA BDSM TERAPEUTTISENA PROSESSINA

Sekä shamanistisilla rituaaleilla että BDSM:llä on pitkä historia parantavassa käytössä, vaikka toinen juontaa juurensa muinaisiin henkisiin perinteisiin ja toinen nykyaikaiseen seksuaalikulttuuriin, molempia voidaan hyödyntää terapeuttisesti. Yhteistä on, että molemmissa luodaan turvallinen tila käsitellä psyyken syviä kerrostumia, usein symbolein ja kehon kautta. James Lawer -niminen shamaani on kertonut integroituneensa shamanistiset rituaalit ja BDSM-praktiikat auttaakseen asiakkaitaan pääsemään eroon elinikäisistä seksuaalisista ongelmista. Lawerin mukaan sekä BDSM:ssa että shamanismissa tarkoituksena on ohjata henkilöä kohtaamaan alitajunnan sisältöä ja eheytymään: “Dominoijan yhtenä tehtävänä voi olla ohjata subia hänen persoonallisuutensa syvempiin kerroksiin, joihin tämä ei muuten pääse käsiksi… Kipua voidaan taidokkaasti käytettynä hyödyntää mielen vastustuksen läpäisemiseen, varjominän tuomiseen tietoisuuteen ja sen äänen esilletuomiseen – dominoijan huolenpidon ympäröimänä tämä voi johtaa henkilön kokonaisvaltaisempaan integraatioon”. Toisin sanoen, BDSM-kohtaaminen voidaan kehystää eräänlaisena ohjattuna terapiana, jossa dominoiva toimii kuin seremoniallinen ohjaaja tai “shamaani”, joka vie alistuvan matkalle hänen sisäiseen maailmaansa. Kipua tai sitomista ei käytetä vahingoittamiseen, vaan porttina syvälle itseen – vähän kuin shamaani käyttäisi rumpua ja tanssia transsiin viemisessä.

Kipeältä tuntuvilla koettelemuksilla on perinteisesti ollut rituaaleissa parantava tarkoitus. Monissa kulttuureissa (kuten intiaanien Auringontanssissa tai hindujen Kavadi-piercing-rituaalissa) kipu ja äärimmäinen kokemus nähdään henkisen kasvun väylänä. Nykyään osa hengellisistä etsijöistä soveltaa BDSM-työkaluja samanlaisiin tarkoituksiin, yhdistäen kivun, antautumisen ja rituaalin elementit henkilökohtaiseen eheytymiseen.

Kliiniset asiantuntijatkin ovat alkaneet tunnistaa BDSM:n terapeuttiset mahdollisuudet. Jotkut traumaterapeutit katsovat, että BDSM voi auttaa traumaattisista kokemuksista toipumisessa tarjoamalla kehollisen uudelleeneläytymisenmahdollisuuden, jota perinteinen puheterapia ei pysty tavoittamaan. Kontrolloidussa, luottamuksellisessa BDSM-roolileikissä henkilö, jolla on esimerkiksi aiempaa seksuaalista traumaa, voi kirjoittaa tarinansa uudelleen, mutta hän on tällä kertaa tilanteessa, jossa hänellä on valta sanoa stop tai jatkaa, ja jossa epämukavatkin aistimukset tapahtuvat turvallisessa yhteisymmärryksessä. Tämä voi muuntaa kehoon ja mieleen juurtuneita pelon tai avuttomuuden muistoja. Kuten yksi artikkeli toteaa, valtadynamiikan tietoinen tutkiminen voi olla voimakas parantumisen väline: luottamuksen antaminen ja kontrollin ottaminen suostumuksella voivat olla valtavia askeleita eteenpäin ihmiselle, joka kamppailee trauman kanssa. Prosessina tämä vaatii tarkkaa ennakkokeskustelua, jatkuvaa tilanteen seuraamista ja jälkikäteen yhdessä purkamista – samoin kuin shamanistisessa parannusriitissäkin shamaani huolehtii osallistujasta ennen, aikana ja jälkeen kokemuksen.

Tutkimuspuolella BDSM:n ja hyvinvoinnin yhteydestä on saatu rohkaisevia tuloksia. BDSM-harrastajat eivät ole keskimäärin sen traumatisoituneempia kuin muutkaan ihmiset – itse asiassa eräässä tutkimuksessa heillä havaittiin jopa vähemmän ahdistuneisuutta ja masennusta kuin verrokeilla, ja he raportoivat usein voimakkaasta yhteisön tuesta ja ihmissuhteiden laadusta. Tämä viittaa siihen, että BDSM:n sosiaalinen ja emotionaalinen ulottuvuus (yhteisön tuki, luottamukselliset suhteet) itsessään voi tukea mielenterveyttä. Kun puhutaan shamanismista ja BDSM:stä osana terapeuttista prosessia, kyse ei kuitenkaan ole vain yhteisöllisyydestä, vaan myös noiden kokemusten kyvystä tuottaa merkityksellisiä elämyksiä ja oivalluksia. Monet raportoivat BDSM-sessioiden tuoneen heille lisää itsearvostusta, itseluottamusta ja hyväksyntää omaa kehoa ja mielihaluja kohtaan. Lawerin mukaan toistuvat BDSM-kokemukset voivat “syventää henkilön pitkäkestoista itsetuntemusta, hänen arvoaan ja eheyttään – hänestä voi tulla paljon onnellisempi mies” (viitaten miesasiakkaisiinsa). Lawer tiivistääkin, että BDSM:n ja shamanismin yhteen kietominen on “palvelua yksilön terveydelle”, mikä säteilee myös yhteisön terveydeksi. Kummankin on havaittu lisäävän tervettä itsensä rakastamista, mikä johtaa parempaan välittämiseen maailmasta ja omasta elinpiiristä. Näin henkilökohtainen parantava työ (oli se sitten henkimatka tai BDSM-kohtaaminen) voi kasvattaa henkistä hyvinvointia, joka heijastuu laajemminkin elämään.

MAHDOLLISET RISKIT

Shamanististen rituaalien, seksuaalisuuden ja BDSM:n  yhdisteleminen voi tuottaa hyvin voimakkaita kokemuksia. Näissä tilanteissa yhdistyvät fyysinen kipu/nautinto, muuttuneet tietoisuud en tilat ja syvät emotionaaliset sekä henkiset teemat. Yhdistelmä voi parhaimmillaan olla transformoiva ja eheyttävä, mutta siihen liittyy myös hyvin merkittäviä riskejä ja varsinkin, jos hoitoa antavilla henkilöillä ei ole riittävää kokemusta shamanismista JA BDSM:sta.

Käsittelen alla tarkoituksella hyvin yleisellä tasolla näitä riskejä, enkä ollenkaan BDSM:n käytännön toteuttamista, koska en halua, että ihmiset, joilla ei ole hyvin vankkaa kokemusta näistä molemmista lajeista, lähtee mahdollisesti tässä antamieni neuvojen perusteella ihmisiä ”hoitamaan”.

(BDSM tulee siis englanninkielisistä sanoista Bondage (BD), Bondage & Discipline (B&D), Domination & Submission (D&S, DS, D/S) ja Sadism & Masochism (Sadomasochism) (S&M, SM))

Psykologiset riskit

• Vanhojen traumojen uudelleen eläminen voi voimistaa traumaattisia muistoja ja jopa laukaista PTSD-oireita (posttraumaattinen stressi). Ilman asianmukaista tukea tämä voi johtaa henkiseen romahdukseen tai dissosiaatioon.
• Muuttuneet tilat ja hallitsemattomat reaktiot, jossa esimerkiksi voimakas rituaali-BDSM-kokemus saattaa pahentaa oireita, kuten laukaista maanisen tai psykoottisen jakson, ellei tilannetta valmistella ja seurata huolellisesti.
• Alitajunta ja varjotyöskentely on eräänlainen kaksiteräinen miekka, joka sisältää riskin, että ihminen joutuu syviin tunnemyrskyihin tai identiteettikriiseihin, jos prosessi on liian nopea tai ilman tukea. On myös riski sekoittaa rituaalissa koetut mielikuvat todeksi tavalla, joka hämärtää todellisuudentajua (esimerkiksi alkaa uskoa kirjaimellisesti johonkin näkyyn tai viestiin, joka saattaakin olla oman psyyken tuotos).
• Emotionaalinen jälkivaikutus, joka BDSM-sessioiden jälkeen tunnetaan ilmiö nimeltä subdrop, jossa alistuva osapuoli (tai myös dominoiva, top drop) kokee voimakkaan endorfiini- ja adrenaliinipiikin jälkeen krapulan kaltaisen alakulon tai tyhjyyden tunteen. Shamanistinen elementti saattaa vielä syventää kokemusta. Ilman jälkihoitoa ja tukea tällainen tunnekuohu voi jäädä kalvamaan mieltä pitkäksi aikaa.

Fyysiset riskit

• Kipu, vammat ja keholliset vauriot ja kehon stressi. Kaikki tavanomaiset BDSM:n riskit (mustelmat, haavat, hermopinteet, tukehtuminen, jne.) ovat läsnä myös shamanistisissa BDSM-harjoituksissa, mahdollisesti vielä korostuneina, jos transsitila vie tarkkaavaisuutta pois kehon tilan seuraamisesta.

Eettiset riskit

• Suostumus ja valtasuhteet
• Aseman väärinkäyttö, Manipulointi ja kulttimaiset piirteet. On varottava, ettei rituaalista tule veruketta vahingolliselle vallankäytölle tai että siihen sekoittuu elementtejä, joissa osapuolten ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus hämärtyvät.
• Yksityisyys ja luottamus

Ilman selvää suostumusta, vahvaa luottamusta ja vastuunkantoa tällainen harjoitus voi lipsahtaa väärälle polulle, jossa joku osapuoli kärsii henkistä tai fyysistä vahinkoa toisen itsekkäiden motiivien vuoksi. Siksi eettisyys edellyttää jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja itsekriittisyyttä kaikilta mukanaolijoilta.

Henkisyyteen liittyvät riskit

• Henkisten kokemusten väärintulkinta
• Henkisten olentojen ja energioiden kohtaaminen
• Itsepetos vs. aito henkisyys

Suurin vaara on tasapainon menetys – joko siten, että ihminen altistaa itsensä haitallisille henkisille vaikutuksille, tai siten että hän eksyy oman mielensä labyrintteihin luullen niitä hengellisiksi totuuksiksi. Nämä riskit eivät tarkoita, että kaikki henkiset kokemukset olisivat vaarallisia, vaan että niitä on lähestyttävä kunnioituksella ja terveellä kriittisyydellä.

Vaikka yllä on lueteltu monia pelottaviakin riskejä, on tärkeää huomata, että oikeilla käytännöillä ja varotoimilla näitä riskejä voidaan merkittävästi vähentää.