Pyhän paikan löytäminen ja herättäminen
Joka syksy se saapuu. Yhtä varmasti kuin se, että elokuun lämpöiset yöt muuttuvat syyskuun sateisiin ja koleisiin öihin. Nimittäin ensimmäinen kesänjälkeinen flunssa. Se iskee juuri silloin kun pitäisi tavata ihmisiä, hoitaa asioita ja ihmisiä, jotka eivät saisi sairastua. Jos oikein tuuri käy, niin sitä onnistuu omaa typeryyttään (johon muuten kuuluu mm. sienimetsä kuumeisena sekä sateinen reippailulenkki kurkkukivussa) vielä saamaan muutamat jälkitaudit ja sitten koko rumbaan onkin saanut kulumaan kokonaisen kuukauden. Seuraavaa tautia odotellessa palataan kuitenkin takaisin blogimaailmaan ja tällä kertaa…