Browsed by
Kuukausi: elokuu 2018

Seidraaja, laulava shamaani?!

Seidraaja, laulava shamaani?!

Olen saanut muutamia kysymyksiä liittyen seidriin yhtenä shamanismin muotona ja laulamiseen. Seidrinhän ajatellaan olevan vain kaksi asiaa eli ennustamista ja laulamista sauvan kanssa eli seidrin harjoittajaa pidetään laulavana shamaanina. Olen kuitenkin harjoittanut tätä kolmekymmentä vuotta ja voin sanoa, ettei tuo ajatus voisi olla kauempana totuudesta. Tuossa ajatusrakennelmassa piilee sellainen ns. Newage-harha eli tietynlainen pelkistys, joka alkaa elää omaa elämäänsä ja hetken kuluttua onkin syntynyt ihan uusi suuntaus, joka kytkeytyy hyvin löyhästi siihen perinteiseen harjoittamiseen. Siinä ei sinällään ole mitään vikaa,…

Read More Read More

Kun linnut saapuvat

Kun linnut saapuvat

Tämä ei ole väärään vuodenaikaan ajoitettu postaus, eikä siis liity kevääseen ja muuttolintujen paluuseen -vaikka sitä aika niin rakastankin. Sanotaan, että kun linnut saapuvat ihmisen elämään, alkaa hänen henkinen polkunsa. En tiedä allekirjoittaako jokainen ornitologi tuota väitettä, mutta lähes jokainen polullaan kulkija voi melkein tarkalleen sanoa ensimmäisen kohtaamisensa lintujen kanssa, joka kenties muutti polun suuntaa tai jopa jälkeen päin katsottuna sai ihmisen astumaan tälle polulleen. Itse muistan sen kuin eilisen päivän kun elämääni ja urbaanille piha-alueelle ilmestyi haukka. Se oli…

Read More Read More

Helsingin henget, opas aaveiden pääkaupunkiin

Helsingin henget, opas aaveiden pääkaupunkiin

Kirja on kirja kummituksista olematta kuitenkaan varsinainen kummituskirja ja siinä on sen ehdoton vahvuus. Kirja olisi saanut jäädä hyllyynsä, mikäli se olisi edustanut sitä paranormaaleihin teoksiin liittyvää tekotieteellistä ja usein jopa tekohenkistä tyyliä.  Kirja ei missään tapauksessa kuulu näihin paranormaaleista asioista kertoviin teoksiin, vaan kirja kertoo oikeastaan Helsingin historiasta, siihen liittyvistä tarinoista ja siellä vaikuttaneista ihmisistä. Kirja pohjautuu Helsingin kaupunginmuseon ylläpitämiltä kummituskierroksilta kuultuihin tarinoihin, mutta se yhdistää ne kaupunkihistoriaan. Toinen kirjan vahvuus on se, ettei se poisselitä kummituksia sen enempää…

Read More Read More

Luontoyhteys, luonnon taju, luonnon lukutaito

Luontoyhteys, luonnon taju, luonnon lukutaito

Palataanpa kaikkien djinnien yms. jälkeen takaisin omaan maailmaani eli luontoon, mutta tällä kertaa en tarkoita luontoa shamanistisessa mielessä (luonto tarkoittaa vanhassa mytologiassa itseä eli sielunosaa) vaan ihan tuota ulkoa löytyvää ja konkreettista luontoa. Shamaanit, tietäjät, parantajat, noidat, völvat, viisaat vaimot ja miehet, kyläkätilöt sekä kaikki muut entisaikojen yhteiskunnan rajapinnoilla eläneet apuvoimat, hakivat tietonsa, taitonsa, viisautensa ja magiansa luonnosta. Siis nämä usein yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneet vanhat takkutukkaiset ja kyttyräselkäiset, jotka kulkivat metsässä kori kädessä, paitsi opiskelivat jatkuvasti luontoa, mutta heillä oli myös…

Read More Read More

Djinni, henkien yhtenäinen rotu?

Djinni, henkien yhtenäinen rotu?

Kun on niin onnellisessa asemassa, että omaa hyvin omalaatuisia tuttuja, niin huomaa löytävänsä itsensäkin erittäin usein hyvin omalaatuisia asioita tutkailemassa. Tällä kertaa keskustelin ihmisen kanssa, joka on perehtynyt henkiin noin teoreettisella ja käsitteellisellä siis tieteellisellä tasolla. Pohjoiseen ja osittain länsimaiseenkin perinteeseen kuuluu, että on olemassa henkiä ja kaikilla hengillä on oma olomuotonsa, tehtävänsä ja luonteensa sekä usein myös suhtautumistapansa ihmisiin. Löytyy siis metsän-, veden-, ilman- ja paikanhenkiä. Löytyy tonttuja haltioita, näkkejä, esi-isiä yms. Lista on loputon, enkä jaksa sitä tässä…

Read More Read More

Hel, pimeyden jumalar?

Hel, pimeyden jumalar?

Nyt on pakko aloittaa pahoittelemalla edellisen postauksen lukuisia kirjoitusvirheitä. Oikoluen toki tekstini, mutta nyt jostakin syystä kaikki virheet pääsivät läpi. Menköön helteen piikkiin. Menköön helteen piikkiin tämänkin kertainen postaus, joka on poikkeuksellisesti melkoisen henkilökohtainen. Tämän kertainen aihe syntyi osittain puolivahingossa miettiessäni erään ihmisen kommenttia liittyen maailmankuvaani. Hän sanoi näin: ”Kun laittaa itsensä alttiiksi raskaille, vaikeille mananmatkoille, kutsuu tai tapaa kuolleiden henkiä, pitää jumaluuksinaan varjojen valtiaita ja koettaa ohessa elää normaalia, tasapäisten kanssaeläjien kansoittamaa elämää, silloin ei päivä milloinkaan enää paista…

Read More Read More