Olin entisessä elämässäni noaidi tai ainakin isoisoisoisoisoisoäitini oli
Kulttuurinen omiminen puhuttaa nykyään todella paljon henkisyyttä harjoittavissa piireissä ja se on luonnollisesti hyvä asia. Ihmisiä tavatessa huomaa keskustelun todella usein päätyvän siihen, että mietitään mitä uskaltaa sanoa, mitä uskaltaa harjoittaa ja kenen varpaille mahdollisesti astuu, vaikka kuinka yrittäisi ottaa kaikki huomioon. Itselläni on tilanne, jossa harjoittamaani suljettua traditiota on aivan sumeilematta alettu käyttää omiin tarkoitusperiinsä ilman, että siihen on minkäänlaista omakohtaista ”sukurasitetta” tai tässä traditiossa saatua oppia. Pahimmillaan tämä jopa esiintyy siten, että osa näistä omijoista esittävät omitun tradition…