Olen kirjoittanut täälläkin kymmeniä postauksia ja elämäni aikana puhunut varmasti satoja tunteja siitä, miten seiđr kytkeytyy aasauskoon tai oikeastaan skandinaaviseen muinaisuskoon (siinä uskotaan myös muuhun kuin vain aasoihin). Ja nyt aioin vetää teiltä maton jalkojen alta väittämällä, ettei näin olekaan. No, en nyt sentään, mutta seiđrin ja aasauskon suhde on periaatteessa sama kuin noituuden ja kristinuskon eli vähintäänkin kimurantti.

Aikoinaan, 1990-luvun puolessa välissä, perustettiin aasauskoinen yhdistys Ruotsiin. Nimellä ei ole nyt väliä ja toisaalta se on jo vaihtanut nimeä, mutta ongelmaksi muodostui ihan alkumetreiltä lähtien suhtautuminen seiđriin. Osaksi kyseessä oli varmasti henkilökemiat, joiden seuraukset näkyivät vielä vuosienkin päähän, ja osaksi se johtui siitä, että Ruotsissa oltiin 1970-luvun loppumetreillä perustettu porukka, joka ensimmäisenä maailmassa herätti seiđrin henkiin. Tämä porukka eli seiđrin voimakkaan kasvun ja kiinnostuksen aikaa koko 1980-luvun ja, koska kyseinen katsomus pohjaa skandinaaviseen mytologiaan, niin he olivat enemmän kuin innoissaan lähtiessään mukaan perustamaan (tai oikeastaan perustivat) kyseisen aasauskoyhdistyksen. Näin jälkikäteen ajatellen tämä innostus varmasti johti ideologisiin erimielisyyksiin ja seiđrporukka näki aasauskon lähes synonyymina seiđrille ja toinen porukka, jolla ei ollut mitään kokemusta seiđristä taas halusi yhdistyksen keskittyvän nimenomaan aasauskoon. Heille seiđr edusti jotakin epämääräistä noituutta, joka ei kuulu aasauskoon. Seiđrporukka taas yritti vakuuttaa, että kyseessä oli yksi shamanismin muoto ja oikeastaan vain yksi rituaali blotin lisäksi, jolla kunnioittaa jumaluuksia. Nykyään voin myöntää, että toinen porukka oli enemmän oikeassa kuin toinen.

Seiđr ei ole vain tietoisuuden muuttunutta tilaa ja se pitää sisällään paljon, paljon enemmän kuin vain transsimatkan. Se linkittyy kulttuurimaisemaltaan luonnollisesti skandinaaviseen muinaisuskoon, koska se eli sitä aikaa, jolloin muuta maailmankuvaa ei ollut, mutta tässä täytyy varoa tekemästä hätiköityjä johtopäätöksiä. Aikoinaan seiđriä harjoittivat mm. völvat, mutta myös muilla nimillä kutsutut henkilöt kuten: seiđrmađr, seiđskratti, seiđrbenđr, spamađr, villusspamađr, galdramađr, galdrasmiđr, vitki, fjolkyngismađr, fjolkyngisbenr, gandrekr, kunattumađr, tauframađr, seiđkona, spákona, spákerling, kveldriđa, trollriđa, myrkriđa, munnriđa, túnriđa, kaldriđa, Þađriđa, galđrkona, galđrksnót, galđrkind, fjolkyngiskona, visendakona, heiđr ja fála. Völvat, kuten lähes kaikki edellä mainituistakin, tekivät matkoja jonkinlaisessa transsissa ja matkasivat toisiin maailmoihin, keskustelivat henkien ja jumalien kanssa, mutta saagojen ja tarinoiden mukaan he myös paransivat ihmisiä, auttoivat synnytyksissä ja lemmenongelmissa, siunasivat ja kirosivat ihmisiä, keräsivät yrttejä, herättivät kuolleita (kysyäkseen heiltä asioita), käyttivät riimuja erinäisiin tarkoituksiin joista yksi oli kirjoittaminen, vihkivät maita ihmisten käyttöön ja tavallaan sitoivat ihmiset ja maat yhteen.

Kyseessä ei siis mitenkään ole toiminta, jonka täytyy olla kytköksissä mihinkään uskontoon, mutta koska seiđrin harjoittajat toimivat erakkoudestaan huolimatta yhteisön hyväksi ja vuorovaikutuksessa, niin yhteisön usko näkyi mm. völvankin maailmankuvassa ja siten myös esimerkiksi rituaaleissa, symboleissa ja loitsuissa sekä siinä miten maailma, ja völvan kohdalla maailmat, rakentuivat. Muinaissuomalaisetkin tietäjät ja parantajat käyttivät toiminnassaan yhteisönsä maailmankuvan mukaisia termejä yms.  eikä esimerkiksi loitsuihin alunperin liittynyt kristinuskoista ajatusmaailmaa, mutta kristinuskon vallatessa kylän toisensa jälkeen tietäjät alkoivat liittämään loitsuihinsa Jeesuksia ja Neitsyt Maarioita. He sopeuttivat maailmankuvansa yhteisönsä maailmankuvaan.

Seiđr on kiinnostanut lukuisia tutkijoita, ja varsinkin viimeisen kymmenen vuoden aikana siitä on tehty lukuisia akateemisia tutkimuksia ja vielä enemmän muita tutkimuksia. Suurin osa tutkimuksista on päätynyt konsensukseen, jonka mukaan seiđr on kokonainen yläkäsite, jolla voidaan kuvata tietyn aikakauden ja alueen ”tietäjälaitosta”. Mutta edelleen osa näkee seiđrin vain yhden sen pienen ilmentymän kautta eli nainen/mies sauvan kanssa transsissa korokkeella. Osa taas näkee sen toisen pienen ilmentymän kautta eli aasauskon kautta. Tämä on taas sama kuin näkisi suomalaisen noituuden kristinuskon kautta. Toki noitakin voi olla kristitty ja völva aasauskoinen, mutta useimmiten he eivät määrittele itseään uskonnon kautta. Jo siksi, että heille usko käsitteenä on jotakin muuta kuin ehtoollisia tai blotteja. Se, että seiđrin harjoittaja sanoo maailmankuvansa olevan skandinaavisen mytologian mukainen ei tarkoita samaa kuin, että hän olisi aasauskoinen, ja annan nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen kunnioitusta myös sinne, jonne en sitä nuorena osannut suunnata, eli silloinen aasauskoyhdistys oli oikeassa. Aasauskoisen yhteisön ei kuulu perustua seiđriin vaan uskoon aasajumaliin (ja miksi ei myös vaaneihin yms.).

Minulta on loputtomiin kysytty, mitä seiđr on ja olen joskus laiskalla päällä ollessani vastannut sen olevan skandinaavista shamanismia, mutta seiđr on laajempi käsite kuin se. Se pitää sisällään ns. shamanismia, mutta se sisältää myös näkijyyttä ilman shamanismia, tietäjyyttä, parantajuutta, noituutta, animismia, panteismia, polyteismia, uskoa, mutta myös uskonnottomuutta, magiaa, loitsuja, galđria, äänenkäyttöä ja hiljaisuutta… lista on lähes loputon. Seiđr on käsitteenä oikeastaan yhtä laaja kuin ns. länsimainen noituus. Jos kysyt joltakin, mitä länsimainen noituus on, niin saat varautua useamman tunnin esitelmään, koska muutaman lauseen vastausta ei ole.