Völva on hahmo, jonka historia on hämärän peitossa. Heistä on olemassa muutamia kirjallisia tietoja ja islantilaisten keskuudessa puhutaan edelleen völvista, mutta sanalla on nykyään hieman erilainen merkitys kuin mitä sillä todennäköisesti tarkoitettiin Islannin asuttamisen aikoihin. Islannin ensimmäisenä vakituisena asuttajana pidetään norjalaissyntyistä Ingólfr Arnarsonia, joka vuonna 874 perheineen muutti asumaan paikalle, jolle hän antoi nimen Reykjavík. Heidän jälkeensä maahan saapui useita perhekuntia. Skandinaviassa oli tuolloin paljon völvia ja osa heistä, erityisesti norjalaisista völvista, muutti myös islantiin. Siellä he tekivät mm. parantajien, kätilöiden, maansiunaajien ja näkijöiden tehtäviä. Osa alkoi ilmeisesti kutsua itseään muilla nimillä kuin völva ja osaa kenties yhteisö alkoi kutsua nimillä, jotka paremmin kuvasivat heidän toimenkuviaan. Völvat elivät ja mukautuivat saaren ja sen asukkaiden mukaan.

Völvilla oli kuitenkin voimakas rooli silloisessa Islannissa ja sen roolin kaikuja voi nähdä vielä tänäkin päivänä. Esimerkiksi itäisessä Islannissa on kalastusteollisuudesta elävä kylä nimeltä Eskifjörður. Täällä eli ja vaikutti aikoinaan völva, joka kuolemansa jälkeen haudattiin kylän lähistölle kivikasan alle (kuten tapana tuolloin oli). Hänen kerrotaan suojelleen kylää vuosisatoja eli vielä kauan kuolemansa jälkeen ja kyläläiset ajattelevat, että niin kauan kuin hänen luunsa saavat olla paikallaan, niin hän jatkaa suojeluaan. Kerrotaan, että 1627 algerialaiset merirosvot olisivat lähestyneet kylää tarkoituksenaan ryöstää se, mutta völva oli askeleen heitä edellä ja peitti kylän niin raskaaseen sumuun, että merirosvot joutuivat palaamaan takaisin merille. Islantilaisilla on maansa asutuksen alusta asti ollut suunnaton pelko ja kunnioitus völviaan kohtaan, ja kuollutta völvaa kohdeltiin hyvin kunnioittavasti. Hänen hautaansa ei koskettu, eikä luita saanut siirtää, eikä myöskään yksinäisillä matkoillaan kuollutta völvaa saanut tai uskallettu ryöstää.

Määrällisesti völvia on kuitenkin hautalöytöjen perusteella eniten Skandinaviassa ja Birkassa heidän hautojaan on löydetty lukuisia.

Tämä ylläoleva kuva on arkeologin piirustus eräästä Birkahaudasta ja kaikkien puvunosien ja hautalahjojen lisäksi hauasta on löydetty myös völvan sauva. Hauta on ns. kaksoishauta eli siihen on haudattu sekä mies, että nainen ja tutkijoiden mukaan nainen istuu miehen polvella. Syytä tähän ei tiedetä, mutta on väitetty syynä olleen tilanpuuteen. Haudasta siis löytyy miesten ja naisten esineistöä, mutta ainoastaan naisen hampaisto on säilynyt sekä vain yksien kenkien osia. Miehestä ei ole muuta kuin esineistöä. Osa tutkijoista on esittänyt, että nainen olisi tapettu miehen hautajaisten aikaan ja sen jälkeen laskettu miehen kanssa hautaan. Esineistön lisäksi hautaan on laitettu mukaan kaksi hevosta. Toisen hevosen selän päällä on kieputettu ruoska, jota on siis käytetty hevosten ajamiseen, mutta saattaapa se puolustaa paikkaansa matkalla tuonpuoleiseen myös ajamalla pois pahoja henkiä. Tässä alla on puolestaan Ja Þórhallur Þráinssonin piirros samasta haudasta.

Völvasauvoja on löydetty useita naisten haudoista ja nykyään niitä pidetään maagisina työkaluina sekä osoituksena siitä, että haudassa on seidriä harjoittanut völva, mutta vielä muutama vuosikymmen sitten näiden sauvojen oletettiin olevan paistivartaita.  Nykyään tämä huvittaa, mutta näin oikeasti merkittiin ihan virallisiin asiakirjoihinkin ja jopa Suomesta, Pohjanmaalta, löytyy hauta, jonka yhden esineen kohdalla lukee paistivarras. Ruotsalaiset ovat sen (Suomessa sijainneen haudan) jo osanneet tulkita völvan sauvaksi, mutta suomalaiset historioitsijat eivät käsittääkseni ole kirjausta muuttaneet. Ruotsalaisten völvien haudoista on myös löydetty lintukoruja, joiden alkuperä muistuttaa nykyisen Venäjän alueella olleita koruja ja onkin ajateltu, että joko völvat itse liikkuivat niinkin laajalla alueella tai sitten he saivat koruja palkaksi työtään vastaan ihmisiltä, jotka olivat nykyisen Venäjän alueella käyneet. Suomesta löydetyn haudan mielenkiintoisin esine ei siksi olekaan tämä ”paistivarras” vaan juuri samanlainen lintukoru kuin mitä ruotsalaisista völvan haudoista on löydetty. En löytänyt korusta tähän hätään kuvaa, mutta se muistuttaa hyvin paljon Kalevalakorun Uhtuan Sotka -korua.

Tuosta völvan (ja miehen) haudasta löydettiin suuri määrä esineistöä kuten kuvasta voi nähdä. Siellä oli mm. miekka, keihäänkärki, nuolenkärkiä, koukkuja, nastoja/nauloja kilpi, hevostarvikkeita kuten suitset ja valjaat sekä piiska ja kuolaimet, solkia, 2 soikeaa solkea ja 2 pyöreää solkea, metallihelmi (pronssia), 5 lasihelmeä, itäisiä kolikoita, kaksi pussukkaa, neulansäilytysputki, neuloja, meisti, pinsetit, sakset, 3 puukkoa (yksi sotilasveitsi ja kaksi pienempää), puuämpäri, 1-2 ruukkua, ketju ja völvan sauva.

Se mikä omaan silmään kiinnittää huomiota, ja jota ei tuossa listauksessa ole ollenkaan mainittu, on se, että yhdestä puukoista on kärki katkaistu tai katkennut. Mikäli kyseessä on tahallaan katkaistu puukko, niin hauta on ehdottomasti völvan, koska metallista sauvaa selkeämpi merkki völvasta on kärjestään katkaistu puukko (osalla völvista on voinut olla myös puinen sauva, josta ei jää minkäänlaista jälkeä). Ja jos tänä päivänä törmäät ihmiseen, jolla on kärjestään katkaistu puukko ja hän osaa vielä antaa sinulle oikean selityksen sille, miksi se on katkaistu, niin tiedät tavanneesi oikean völvan. Sitä ei nimittäin tiedä kukaan muu tässä maailmankaikkeudessa, vain völva ja hänen oppilaansa 😉

Þórhallur Þráinsson on tehnyt useista Birkasta löydetyistä haudoista kuvitukset ja tässä niistä muutamia ja vain völvia. Nämä kaikki kuvat on otettu Pinterestistä.