Ensinnäkin pyydän anteeksi pitkäksi venähtänyttä blogitaukoa. Vanhaa taloa rempatessa harvemmin mikään menee niin kuin Strömsössä, ja työ tuppaa edetessään paremminkin lisääntymään kuin vähenemään.

Sain s.postiini hätääntyneen kysymyksen, jossa kysyjä epäilee voimaeläimensä lähteneen tai muuttaneen muotoaan. Kysyjä sanoo uuden hahmon tuntuvat tutulta, mutta näyttävän vieraalta. Tämä on aihe, josta usein keskustellaan, ja lyhyeen kysymykseen lyhyt vastaus eli kyllä voi.

Tietyt suuntaukset ajattelevat, että ihmisellä on vain yksi voimaeläin/suojelija/fylgja, jonka tämä saa pian syntymänsä jälkeen, ja se pysyy samanlaisena läpi ihmisen elämän. Usein näihin samoihin suuntauksiin kuuluu myös ajatus, että voimaeläimiä voi olla vain yksi ja loput ihmisen kanssa pörräävät henget ovat apuhenkiä. Toisaalta on olemassa myös muunlaisia näkemyksiä, kuten se, että ihmisellä on fylgja, joka asettuu hänen vierelleen muutama päivä syntymän jälkeen ja tämä pysyy toisiaankin rinnalla ihmisen kuolemaan saakka. Se, minkä hahmon tämä kyseinen fylgja sitten ottaa, voikin vaihdella. Seidrissä esimerkiksi ajatellaan, että se voi ottaa ihmisen tai eläimen hahmon, mutta se voi ottaa yhtä hyvin myös kasvin tai luonnonvoiman hahmon. Hahmon valintaan vaikuttaa nimenomaan ihmisen oma tila, mutta aina on kuitenkin kyse siitä samasta fylgjasta, joka vain muuttaa hahmoaan saadakseen paremmin viestinsä perille ihmiselle.

Palatakseni tuohon otsikon kysymykseen ja vastaukseeni, niin juuri tähän perustuu ajatus siitä, että voimaeläin voi muuttua. Esimerkiksi erään kurssilaisen voimaeläin oli lapsesta asti kettu ja ketun hahmossa se kulki hänen matkassaan lähes 20-vuotta, kunnes se muutti muotoaan korpiksi. Ihminen tunnistaa aina oman voimaeläimensä riippumatta siitä, minkä muodon se ottaa, joten ei kannata huolestua siitä, ettei tunnistaisi omaansa. Korpin tapa olla ja toimia eroaa kuitenkin huomattavasti ketun hahmosta ja olemuksesta, ja syy muutokseen oli nimenomaan tämän ihmisen etenemisestä polullaan. Hän oli paitsi oppinut valtavasti asioita, mutta edessä oli myös paljon uutta erilaista opittavaa ja korpin muodossa voimaeläin pystyy auttamaan häntä polun tässä vaiheessa. Tutun ketun ja sen tuttuakin tutumman ja turvallisen hahmon ”menettäminen” riippumatta siitä, ettei voimaeläin varsinaisesti minnekään kadonnut, oli kuitenkin kova paikka.

Seidrissä on myös toinen näkökulma fylgjaan. Kirjoitin tuossa aikaisemmin, että hahmoa vaihtava fylgja on kuitenkin aina se sama fylgja eli esimerkkitapauksessa kettu ja korppi ovat siis oikeasti sama. Fylgjia voi kuitenkin yhdellä ihmisellä olla useampia. Kyse ei ole mistään jakautumisesta, jossa yksi ja sama ottaisi monta eri hahmoa, vaan nimenomaan niin, että niitä on useita. Ajatellaan vaikkapa, että jollakin voimakkaalla völvalla tai shamaanilla on kuusi fylgjaa ja kaikki edustavat eri eläinlajeja. Sanotaan, että hänellä on tällä hetkellä, vaikka pöllö, kettu, mäyrä, karhu, lohi ja peura. Vuosien saatossa jokainen fylgja on voinut muuttaa hahmoaan ja viiden vuoden päästä hänellä onkin haukka, susi, hirvi, ilves, hiiri ja jääkarhu. Siis noin teoriassa kaikki ovat ottaneet uuden hahmon, mutta jokainen on kuitenkin edelleen se sama. En tiedä osaanko selittää tätä ymmärrettävästi? Itselläni osa on muuttanut muotoaan, mutta osa on pysynyt samana useamman vuosikymmenen ja eräs vieläkin pidempään. 

Mistä sitten tiedän, että nämä kaikki ovat voimaeläimiä/fylgjia, eivätkä esimerkiksi apuhenkiä? Sen tuntee. Ihmisen suhde voimaeläimeensä on kuin parisuhde. Erittäin voimakas, kiinteä, jatkuva, luottamuksellinen ja perustuu täydelliseen molemminpuoliseen luottamukseen. Apuhenget taas, noh, he ovat enemmänkin kuin tuttavat. Tulevat ja menevät, eikä heihin voi ihan täysin luottaa. Paras keino asian selvittämiseksi  on kysyä asiaa suoraan kyseiseltä voimaeläimeltä tai hengeltä. Siis ihan suora kysymys: ”Oletko sinä voimaeläimeni?” Ja vastaus tulee aina muodossa tai toisessa. Näin helppoa tämä oikeasti on. Täytyy luottaa omaan polkuunsa, omiin taitoihinsa ja yhteyksiinsä sekä kommunikoida niiden kanssa. Yksikään ihminen ei voi antaa vastauksia kysymyksiin, jotka pitäisi esittää jollekin ihan muulle.