Viimeiset sata vuotta ihmiset ovat länsimaissa pyörineet lähinnä oman identiteettinsä ympärillä ja miettineet ”kuka minä olen”, ”miksi olen täällä” ja nämä kysymykset ovat ymmärrettäviä osittain juuri siksi, että olemme juurettomia. Meillä ei enää ole elävää kytköstä esivanhempiimme tai juuriimme. Tunnemme olomme tyhjiksi sekä yksinäisiksi ja etsimme täytettä tähän tyhjyyteen helposti itsemme ulkopuolelta erilaisista henkisistä poluista ja uskonnoista tai saatamme kuvitella, että loputon varjotyöskentely ja oman persoonan kanssa työskentely tuo helpotuksen. Ratkaisu tähän juurettomuuteen löytyy kuitenkin muualta. Esivanhempityöskentely nimittäin palauttaa meidät pikkuhiljaa juurillemme ja tiedämme taas, keitä olemme, minne me kuulumme ja sitä kautta palaamme takaisin yhteyteen. Tähän yhteyteen perustuva harjoittaminen on puolestaan pohja esimerkiksi hyvin voimalliselle noituudelle. Tällä taas ei ole mitään tekemistä nationalismin, rasismin tai egoilun kanssa. Ei ole olemassa huonompia tai parempia sukujuuria, ei edes silloin kun ne voidaan muutamien sukulaisten osalta jäljittää meidän maailmankuvastamme hyvinkin poikkeaviin toimintatapoihin tai arvoihin.

Esivanhemmat jaotellaan yleensä edesmenneisiin lähisukulaisiin, historiallisempiin esivanhempiin, alueperustaisiin esivanhempiin, kollektiivisiin esivanhempiin sekä ns. edesmenneisiin viisaisiin/valaistuneisiin esivanhempiin. Jakoa tehdään myös terveiden ja turvallisten esivanhempien ja haasteellisempien ja jopa välteltävien välillä.

Esivanhempityöskentelyä käytetään mm. suvun traumojen ja salassa pidettyjen toksisten kaavojen parantamiseen, eli esivanhemman parantaminen parantaa koko keihään aina kärjestä päähän asti siis sekä menneet että tulevat sukupolvet. Esivanhempien kanssa työskenteleminen on kuitenkin paljon muutakin. Ilman heidän panostaan ja uhrauksiaan, emme yksinkertaisesti olisi tässä missä nyt olemme. Kunnioittamalla heitä muodostamme suhteita, jotka ulottuvat ajassa taaksepäin – yhdistämme itsemme esivanhempiverkostoon ja johonkin suurempaan kuin itsemme. Kunnioittamalla aktiivisesti esivanhempiamme, pidämme heidän tarinansa ja muistonsa elossa ja vastavuoroisesti esivanhemmat ovat täällä ohjaamassa ja suojelemassa meitä, jatkumona heidän sukulinjalleen. He voivat lahjoittaa meille monia lahjoja, olipa kyse sitten tiedosta, parantamisesta, erittäin voimakkaasta suojelusta tai vastauksista arjen ongelmiimme. Ylisukupolvisten traumojen hoitaminen on tärkeää, mutta ei siis ainoa syy miksi harjoittavat noidat tms. työskentelevät esivanhempien kanssa.

Animistisissa traditioissa ajatellaan yleisesti, että ihminen päätyy kuolemansa jälkeen kiertoon, koska kaikessa on kysymys kiertokulusta. Kyse ei ole vain ihmisestä yksilönä tai henkilönä, vaan kyse on suuremmasta kokonaisuudesta, jonka osa ihminen on.   Kuolema ei ole lopullista vaan uuden alku. Kaikissa perinteisissä shamanistisissa traditioissa esimerkiksi ajatellaan, että ihmisen keho päätyy kuoleman jälkeen takaisin Äiti Maahan, josta se on syntynytkin ja sielu päätyy henkimaailmassa sinne, minne sen kuuluu päätyä.  Yleisesti ajatellaan, että sielut voivat joko päätyä odotustilaan alisissa, eksyneiksi sieluiksi keskisiin, valaistuneiksi viisaiksi ylisiin tai syntyä uudelleen uuteen ihmiskehoon. Shamanistisissa traditioissa ajatellaan myös, että turvallisiksi esivanhemmiksi päätyvät sielut ovat tavallaan päässeet eroon kiertokulusta kuten valaistuneet, mutta heillä on edelleen tehtävänä toimia omien jälkeläistensä kaitsijoina, opettajina, suojelijoina yms. Yleensä heidät löytää alisista.  Mutta huom. valaistunutkin henki (ylisistä) voi olla esivanhempi.

Esivanhempityöskentely on vuorovaikutussuhde ja vaatii työtä molemmilta puolilta. Jokaisella ihmisellä on esivanhempia, joiden kanssa voi työskennellä. Ja työskentely kuolleiden sukulaisten kanssa on ihan yhtä helppoa tai vaikeaa kuin elävienkin kanssa. Esivanhempityöskentely vaatii, että opimme tuntemaan itsemme, sukumme ja olemassa olevan perheemme sekä tuntemaan että kuulumme voimakkaasti siihen sekä esivanhempiemme kulttuuririllisiin juuriin ja se vaatii kuukausien ja jopa vuosien työn. Jokaiselta meiltä löytyy esivanhemmat ja silloinkin kun ei omista biologisista esivanhemmistaan ole saatavilla mitään tietoa, niin meillä on käytössä tekniikoita, joilla löytää heidät.

Elävät ja kuolleet voivat vaikuttaa erittäin voimakkaasti toistensa olemiseen. Joskus esivanhemmat voivat ottaa spontaanisti yhteyttä vaikkapa unien kautta, mutta suosittelisin olemaan ottamatta esivanhempityöskentelyssä vielä kokemattomana yhteyttä niihin esivanhempiin, jotka näyttäytyvät unissa painajaisten kautta, koska se voi kieliä siitä, että he ovat ahdingossa, mutta sinun taitosi eivät vielä riitä heidän auttamiseensa ja varsinkaan jos sinulla ei ole apunasi henkiauttajia tai sinulla ei ole vahvaa suhdetta henkiautajiisi. Yleisimmin kommunikointi tapahtuu mm. shamanististen matkojen, selkounien ja erilaisten synkronisiteettien kautta tai silloin kun defenssimme ovat heikoimmillaan kuten sairauksien aikana tai kuoleman lähestyessä. Kommunikointiin kannattaa suhtautua kuten kommunikointiin elävienkin kanssa ja muistaa, että kaikki kommunikaatioyritykset eivät ole hyväntahtoisia. Täytyy myös ymmärtää, kuten kaikissa vuorovaikutussuhteissa, että myös me voimme toimia vahingoittavasti heitä kohtaan. Mekin voimme tarrautua heihin, pitää kiinni heistä surussamme ymmärtämättä, että estämme heitä pääsemästä eteenpäin.

Esivanhemmat voidaan jaotella monella eri tavalla. Edesmenneet lähisukulaisesi ja historiallisemmat esivanhempasi, ovat juuri sitä eli niitä henkiä, jotka kuuluvat perheellesi. Niin yksinkertaiselta kuin perhe käsitteenä kuulostaakin, on se kuitenkin erittäin subjektiivinen käsite ja sillä voi olla hyvinkin erilaisia merkityksiä. Perhe voi sisältää verisukulaisesi tai ne ihmiset, joiden kanssa jaat DNA.n. Perheeseen voi myös kuulua henkilöitä, joille et ole biologisesti sukua, mutta joiden kanssa jaat silti läheiset intiimit siteet. Vaikka perinteiset perheen määritelmät saattavat asettaa suuremman painoarvon verisukulaisille niin ei-biologiset perheenjäsenet ovat aivan yhtä tärkeitä —joskus jopa tärkeämpiä. Esimerkiksi adoptoidut henkilöt eivät ehkä tiedä biologisia esivanhempiaan ja he keskittyvät esivanhempityöskentelyssä nimenomaan adoptioperheensä henkiin. On myös ihmisiä, jotka eivät eri syistä ylläpidä suhdetta alkuperäiseen perheeseensä. Tämän subjektiivisuuden vuoksi oman perheen määritelmän harkitseminen ennen työskentelyä voi olla tarpeellista. Toisaalta esimerkiksi shamanistisin keinoin on halutessaan mahdollista saada yhteys myös niihin esivanhempiin, joita ei vaikkapa adoptionsa takia tiedä.

Alueperustaiset esivanhemmat ovat paikkojen sekä eri alueiden esivanhempia. Siis niitä henkiä, jotka ovat asuneet ja kuolleet samalla alueella, missä vaikkapa tällä hetkellä asut. Tähän ryhmään voi kuulua ihmisiä, jotka ovat asuneet varsinaisessa asuintalossasi tai sen päällä olevalla maalla, mutta se voi myös kattaa suuremman mittakaavan eli ne henget, jotka ovat asuneet kaupungissasi/kylässäsi, maakunnassasi tai jopa maassasi. Nämä ovat henkiä, joiden luut niin sanotusti muodostavat maiseman. Henkiä, joiden ruumiit ovat hajonneet ja sulautuneet yhteen luonnon kanssa. Siksi heidän henkensä ovat aina läsnä ja toimivat maanvahteina, ja on tärkeää oppia tuntemaan heidät tutkimalla kotipaikkasi historiaa. Nämä esivanhemmat ovat ns. kollektiivisia esivanhempia eli yhteisiä tietylle alueelle. Loppupeleissä kaikki esivanhempamme ovat tietysti kollektiivisia, koska juonnamme juuremme yhteisistä esivanhemmista.

Esivanhemmiksi luokitellaan myös ns. edesmenneet vanhat viisaat eli kaikkien niiden henget, jotka ovat kulkeneet tätä samaa polkua ennen meitä. Heidän panoksensa ovat raivanneet tien meille ja heidän säilyttämänsä sekä välittämänsä viisaus ovat luoneet sen pohjan, jota me nykyään kutsumme poluksemme. Monen henkiopettaja tulee juuri tästä ryhmästä eli me työskentelemme ja saamme oppia heiltä jatkuvasti. Tämä on kuitenkin se esivanhempiryhmä, jota harvemmin tarkoitetaan puhuttaessa esivanhempityöskentelystä eli yleensä kohteena ovat nimenomaan ne ”omat” sukulinjat.

Esivanhempityöskentelyn periaatteet voi oppia viikonlopussa, jos on pohjaa sekä perustaa henkimaailman kanssa toimimisesta, ja jos omaa jo vankan henkiauttajayhteyden. Varsinaisen työskentelyn oppimiseen ja erityisesti sukulinjojen hoitamiseen voi kuitenkin mennä kuukausia tai jopa pidempäänkin.  Esivanhempityöskentelyä voi vallan hyvin opetella itsekseen, mutta joskus työskentely voi avata vanhoja märkiviä haavoja tai laukaista jopa henkisen kriisin, kun asiat lähtevät purkautumaan, joten olisi hyvä, jos sinulla olisi joku luotettava henkilö, jonka kanssa purkaa näitä asioita. Paras vaihtoehto olisi tietysti henkilö, jolla on kokemusta esivanhempityöskentelystä, mutta ystävä tai sukulainenkin toimii hyvin.  Pääasia on, ettet jää yksin ajatustesi kanssa.

Pienenä varoituksen sanana on vielä pakko mainita, että harvan suku on niin eheä, että sen voisi yhdessä istunnossa hoitaa, joten suhtautukaa aina suurella varauksella hoitoihin, joissa luvataan parantaa vaikkapa äitilinjan haavat muutamassa tunnissa. Tällainen väite kertoo aina suoranaisesta huijauksesta tai siitä, ettei henkilö ole kovinkaan kokenut tai ymmärrä mitä esivanhempityöskentely on.

Jos siis päätät lähteä tutustumaan esivanhempiisi, niin kannattaa ihan ensiksi aloittaa sillä, että hyväksyy sen, että tämä prosessi voi kestää vuosia. Seuraavaksi valitse linja, johon haluat tutustua tai jonka kanssa haluat työskennellä eli jommankumman puolen isä- tai äitilinja. Yleensä kannattaa aloittaa siitä kumman puolen edustajat ovat olleet jo eläessään läheisempiä. Eli ei kannata hypätä suoraan altaan syvään päähän. Tämän jälkeen voit käydä läpi kuvia suvusta, miettiä mitä heistä tiedät, keitä heistä tiedät vielä nimeltä, missä he asuivat, millaista elämää elivät jne. eli tutustut heihin. Kannattaa myös miettiä mikä on itsellesi paras ja luonnollisin kommunikointitapa. Se voi olla periaatteessa mikä vain eli yleensä kuulo, tunto, maku, haju, näkö, tietäminen (intuitio) tms., mutta usein se on sama kuin mikä sinulla arjessakin on vahvin. Et voi tehdä esivanhempityöskentelyä yksin vaan tarvitset omien henkiauttajiesi lisäksi edesmenneen sukulaisen, jolla on kyky ja halu auttaa sinua. Jos suvustasi löytyy jo kokenut vanha ja viisas, niin on todennäköistä, että hän on jo parannellut sukulinjan menneitä haavoja tai, että hän on kykenevämpi auttamaan sinuakin, mutta aina se ei mene näin. Ei siis kannata lähteä matkaan voimakkain ennakko-oletuksin siitä kuka sieltä ilmestyy avuksi.

Ensimmäinen täysin ehdoton asia aina kun työskennellään vuorovaikutuksessa muiden kanssa ovat omat rajat ja ne korostuvat myös henkimaailman kanssa työskenneltäessä eli jos sinulla rajat vuotavat tässä maailmassa, niin ne vuotavat henkimaailmankin kanssa työskenneltäessä ja se on hyvin vaarallista. Opettele siis omat rajasi ja niiden pitämisessä ennen kuin aloitat. Rajat auttavat ei-toivottujen henkien yhteydenottoyrityksissä, mutta ne auttavat sinua myös silloin kun kohtaat esivanhempia, joilla on hyvinkin rankoja kokemuksia.  Maailma, jossa esivanhempasi ovat eläneet on poikennut huomattavasti tästä maailmanajasta ja tavoista -älä siis tuomitse, arvostele tai sääli. Et voi pelastaa ja auttaa kaikkia, varsinkaan kun olet opetteluvaiheessa. Koita siis pitää tunteet aisoissa.

Toinen ehdoton asia rajojen lisäksi on se, ettet työskentele kenenkään kanssa ilman omaa henkiauttajaasi. Hän voi tiukan paikan tullen auttaa sinua arvioimaan onko kohtaamasi esivanhempi turvallinen ja valmis sekä kykenevä auttamaan sinua työssäsi. Yleensä ”turvallinen” sukulainen tuntuu turvalliselta ja hän on hyvissä kytköksissä muihin esivanhempiin. Ajatellaan, että hengen ”luonne” ei välttämättä muutu hänen siirtyessään eteenpäin ja vaikeasti häiriintyneet sielut ovat sitä mahdollisesti myös kehosta poistumisensa jälkeenkin. Toisaalta sielu joutuu käymään läpi asioita esimerkiksi odotustilassa ja osa parantaa tapansa. On siis tärkeää, että tietää kenen kanssa on turvallista toimia ja toisaalta on myös tärkeää, ettei anna omien ennakkoluulojensa tai kipeiden muistojen siitä millainen henkilö oli ennen kuolemaansa vaikuttaa estävästi yhteydenottoon, mutta luota tunteeseesi, intuitioosi ja ennen kaikkea henkiauttajaasi.

Kolmas ehdoton asia on se, että varo kaikin keinoin niin sanottu sulautumista. Vaikka sinulla olisikin rajat kunnossa, niin joskus esivanhempityöskentelyssä voi käydä niin, että tunteemme ottavat täysin yllättäen vallan esimerkiksi hyvin läheisen omaisen kanssa ja yhtäkkiä huomaatkin, ettet enää tiedä kenen tunteet ja ajatukset toimintaasi ohjaa, mistä sinä alat ja mihin esivanhempi loppuu. Koita siis pysyä mahdollisimman neutraalina ja objektiivisena vaikka kyseessä olisikin kovasti ikävöimäsi läheinen ja jos huomaat, että olet sulautumassa, niin pidä pieni tauko esivanhempityöskentelyn opettelemisesta ja tee asioita, jotka maadottavat sinut tähän arkeen.

Käytännön voit suorittaa samalla tavalla kuin yleensäkin teet eli jos teet yleensä harjoittamistasi varten piirin, niin tee sellainen nytkin ja jos taas et tee, niin sekin on okei. Pääasia on, että suojaat itsesi ja työrauhasi ja, että muistat aina kiittää kaikkia avusta lopettaessasi työskentelyn.

Hyvin pitkästä postauksesta huolimatta tässä on vasta murto-osa siitä, mitä esivanhempityöskentelyyn kuuluu. Itse opetan tosiaan perusteet yhdessä tai kahdessa viikonlopussa, jonka jälkeen olemme ryhmän kanssa vielä ainakin vuoden yhteydessä tavaten erilaisten harjoitusten merkeissä.