Monilla pakanoilla ja uushenkisillä on ennakkoluuloja tai epäluuloa länsimaista lääketiedettä kohtaan. Syitä tähän on varmasti monia, mutta yksi niistä on pakanamaailmassa yleinen animistinen maailmankuva ja sitä kautta myös suhtautuminen sairauteen ja sairastumiseen. Tästä maailmankuvasta huolimatta moni kuitenkin pyrkii parantamaan sairastumisensa samalla logiikalla kuin länsimainen lääketiede eli mahdollisimman nopeasti ja oireita hoitamalla. Ymmärrettävää, mutta ei kenties maailmankuvan mukaista.

Länsimaalaiseen lääketieteeseen uskovat ajattelevat elävänsä ns. suljetussa universumissa. Sairaus nähdään seurauksena syyn ja seurauksen laeista tässä fyysisessä maailmassa. Toisin sanoen ihmiset sairastuvat, koska he joutuvat kosketuksiin mikrobien kanssa. Animismissa taas lähdetään siitä ajatuksesta, että henkiolennot ja -voimat kuten mm. jumalat, sairauksienhenget, esi-isät, loitsut yms. eli ns. henkimaailman asiat ovat sairauden syynä.  Lääketieteeseen uskovat olettavat myös, että maailma on järjestynyt. He odottavat asioiden toimivan yhdenmukaisesti ja ennustettavasti. Tässä järjestäytyneessä, ennustettavissa olevassa paradigmassaan he ovat hylänneet uskomuksen, että maailma voisi järkkyä henkimaailmaan liittyvien syiden vuoksi. Tämä on seurausta valistuksen jälkeisestä dualismista, joka erottaa jyrkästi kehon ja hengen. Tämän kartesiolaisen dualismin lopputulos on se, että ”luonnollisen ja yliluonnollisen” välille syntyy kuilu. Tämä käsitys siitä, että maailma on järjestynyt ja ennustettavissa sekä erotettavissa kehoon ja henkeen, on kaiken modernin tieteen ja kokeellisen tutkimuksen perusta. Koko länsimainen lääketieteellinen tiede perustuu tähän rationaaliseen, empiiriseen maailmankuvaan. Animismi puolestaan, joka pohjautuu ajatukseen siitä, että kaikella on henki, perustuu radikaalisti erilaisiin oletuksiin. Animistit uskovat, että henkimaailmalla sekä vaikkapa loitsujen hengillä on valta ihmisten asioihin. Ihmisten on siten selvitettävä, mitkä olennot ja voimat vaikuttavat heihin, jotta he voivat määrittää tulevat toimet ja manipuloida näitä voimia. Monien länsimaalaisten käsityksistä poiketen animismi on itsessään oma kattava uskomusjärjestelmänsä, joka on looginen, jos hyväksyy sen perusoletukset.

Mitkä ovat sitten perusmaailmankuvan oletukset, jotka ovat animismin sairauskäsityksen taustalla? Ensinnäkin animistit olettavat, että näkyvä maailma on yhteydessä näkymättömään maailmaan – henkimaailman ja tämän fyysisen maailmamme vuorovaikutus on olemassa ja henkimaailman voimien ajatellaan muokkaavan tapahtumia tässä maailmassa. Sairauksien oletetaan johtuvan näistä voimista. Laiminlyödyt esi-isät rankaisevat jälkeläisiään, suuttuneet jumalat ja henget lähettävät katastrofeja, kateelliset työkaverit ja entiset kumppanit käyttävät pahantahtoisesti magiaa ja kirouksia jne. Animistit uskovat, ettei mikään ole sattumaa vaan eri tyyppiset voimat aiheuttavat sairautta ja muita inhimillisiä katastrofeja.

Toiseksi animistit uskovat elävänsä suljetun universumin sijasta ns.  keskinäisessä universumissa. Animistit uskovat olevansa yhteydessä kaikkeen hengen omaavaan, koska maailmankaikkeus nähdään usein toisiinsa kietoutuneina verkon säikeinä. Tämän kaikkeen vaikuttavan verkon vuoksi sairaus ymmärretään usein myös tähän verkkoon kohdistuvana tietoisena tai tiedostamattomana rikkomuksena – elämän epäharmonian seurauksena. Kolmanneksi. Animismin ydin on voima. Tätä voimaa voidaan käyttää pahantahtoisesti vahingoittamaan vihollista tai hyväntahtoisesti esim. selvittääkseen, miksi joku on sairastunut. On olemassa monia erilaisia keinoja tämän selvittämiseksi. Yksi niistä on shamanistinen henkimatka, jossa tehdään matka sairauden syntyä selvittämään ja/tai haetaan hoito-ohje henkimaailmasta. Muita menetelmiä ovat mm. luonnon enteiden sekä unien ja näkyjen tulkinta sekä nykyään myös esimerkiksi Taroteista katsominen tai jopa astrologia.

Animistit uskovat myös, että sairaudet voivat johtua henkilökohtaisista syistä. Eli mietitään, kuka aiheutti sairauden ja miksi? Sairas henkilö saattaa aiheuttaa oman sairautensa tekemällä vääryyttä esimerkiksi esivanhempia tai henkiä kohtaan. Tällaisena vääryytenä henkiä kohtaan on perinteisesti pidetty muun muassa sitä, että polulleen valittu shamaani astuukin pois polultaan.  Tällöin sairastumista on pidetty henkimaailman muistutuksena siitä, että sopimus on sopimus. Jos vääryys taas kohdistui esi-isiin, niin elävät yrittävät ymmärtää heidän toiveensa ja sitten jollakin keinoilla lepyttää heitä palauttaakseen harmonian. Jos kirous taas on sairastumisen syynä, niin voima suunnataan jollain tavalla takaisin sen käyttäjiin. Sairauksia on pidetty myös muulla tavoin viesteinä henkimaailmasta ja viestinä annettu sairaus paranee, kun ihminen on joko ymmärtänyt viestin tai toteuttanut viestin sisältämän tehtävän. Usein arjessa puhutaankin siitä, miten vasta jokin sairaus sai tajuamaan, että oli lopettava vaikkapa juominen tai liiallinen työnteko eli ihminen pistettiin selkä seinää vasten.

Animistit eivät varsinaisesti vastusta lääketieteen fysiologisia selityksiä tai hoitoja, mutta he olettavat, että jonkinlainen henkinen voima on aina sairastumisen taustalla. Eli ei lähdetä flunssassa heti hosumaan inkiväärien, sitruunoiden ja muiden troppien kanssa ennen kuin on kuunneltu henkimaailmaa ja sairauden viestiä juuri sinulle.

Animisti: ”Sairastuin, koska joku langetti minulle kirouksen.”

Lääkäri: ”Sairastuit, koska altistuit influenssa A-virukselle.”

Animisti: ”Kyllä, altistuin influenssalle, mutta kuka lähetti influenssan ja miksi?”