Lupasin tehdä postausten sarjan, jossa käydään läpi Suomen luonnosta löytyvien kivien voimista ja ominaisuuksista hieman muusta kuin rakennusarkkitehtuurin näkökulmasta, josta niitä useimmiten käsitellään. Nyt pureudutaan niihin nimenmaan henkisten ominaisuuksien kautta ja aloitetaan Suomen kansalliskivestä sekä Vaasan ja Varsinaissuomen maakuntakivestä eli graniitista, joka on maassamme yleisin kivilaji. Sen keskeinen ainesosa on punertava maasälpä, jota pilkuttavat harmaa kvartsi ja tumma bioniitti. Väriltään se vaihtelee maasälvän värin mukaan punaisesta miltei valkoiseen ja määrän mukaan taas tumman punaruskeasta vaaleanharmaaseen.

Australian Aboriginaalien, Etelä-Amerikan Mayojen ja muinaisten egyptiläisten tiedettiin arvostavan graniittia ja nimenomaan sen henkisyyteen liittyvien ominaisuuksien takia. Aboriginaaleille graniittilohkareiden ajateltiin olevan jumalattaren hiuksista pudonneita ja kivet antoivat suojaa aavikon paahtavalta ja kuolettavalta kuumuudelta, merkkasivat rituaalialueita, muodostivat reikiä, joihin kertyi elintärkeää juomavettä jne. Egyptiläiset taas keräsivät Assuanin graniittinsa pääosin pyhän jokensa Niilin pohjasta ja Niilin pyhyyden ajateltiin osittain johtuvan juuri graniitista itsestään.  He valmistivat mm. pyhät patsaansa sekä rituaalimaljansa juuri tästä Assuanin punaisesta graniitista. Mayat puolestaan pitivät graniittia suojelevana ja jaden ohella yhtenä pyhimmistä kivistään.

Graniitti liitetään yleisesti voimaan ja fyysiseen terveyteen, yltäkylläisyyteen ja suojeluun. Ulko-oven sisäpuolen yläkarmiin sijoitettuna se houkuttelee taloon vaurautta ja suojelee. Kaulassa pidettävänä amulettina se taas suojaa sekä voimistaa kantajansa lihaksia, hiuksia ja luustoa. Graniitin tunnetuihin ominaisuuksiin liittyy myös se, että se auttaa kantajaansa näkemään metsän puilta eli suuremmat kokonaisuudet. Graniitilla ajatellaan myös olevan tasapainottava vaikutus nimenomaan vuorovaikutus- ja ihmissuhteissa. Se tukee harkintaa ja diplomatiaa sekä erityisesti merestä tai luonnonvesistä löytynyt graniitti auttaa myös rauhoittamaan hermoja nimenomaan hieman tulenaroissa vuorovaikutustilanteissa, jossa meinaa ns. hermot mennä. Seremonioissa graniitti puolestaan auttaa erottamaan kuvitelman ja tiedon eli itse käytin sitä nuorempana nimenomaan shamaanimatkojen yhteydessä, jossa varsinkin alussa voi olla vaikeaa erottaa mikä on omien aivon johdattamaa kuvitelmaa ja mikä taas henkimaailman antamaa tietoa.

Elementeistä graniitti liitetään tanakasti maahan ja se toimiikin erittäin hyvin tilanteissa, jossa tarvitaan maadoittumista. Kalliolla istuminen toimii itselläni kaikkein tehokkaimpana maadoittajana, mutta joskus taskussa oleva graniittikivi ajaa saman asian. Hengistä graniitti liitetään usein maahisiin tai kulttuurista riippuen myös maan alla eläviin haltioihin tai jätteihin, mutta kuitenkin henkiin, joiden voidaan katsoa edustavan planeettamme vanhimpia ja siksi myös viisaimpia henkiä.  Esiäitini muistiinpanoissa graniitti toimi nimenomaan kipukivenä eli kivenä, joka edusti kaikkien kivien henkeä ja oli siksi paras mahdollinen poistamaan muiden kivien aiheuttamia nirhamia, kipuja ja kolotuksia, mutta myös muunlaisia kipuja sekä erityisesti päänsärkyä. Kipukiveksi ei käy mikä tahansa graniittikimpale vaan tietty kivi, jonka tietäjä, parantaja tai yleisimmin vain noita, löytää juuri siihen tarkoitukseen. Löytämisellä tarkoitan siis sitä, että kyseinen kivi ja sen tehtävä jollakin tavalla paljastetaan noidalle riippuen siitä, miten hän henkien kanssa kommunikoi. Ja kipukivi voi olla muukin kivilaji kuin graniitti.

Vaikka näiden kotimaisten kivipostausten tarkoituksena ei olekaan esittää mitään ”faktaa” niiden luonteesta, vaan lähinnä tutustuttaa ihmiset niihin, jotta he innostuisivat etsimään yhteyden luonnostamme löytyviin kiviin itse. Niin täytyy tunnustaa, että olen hieman allerginen tällaisille postauksille, joihin nyt itsekin sorruin, jossa siis kerrotaan mitä mikin kivi, elementti, riimu, jumaluus, entiteetti tms. edustaa, koska en usko tällaisiin yleistyksiin. Ne johdattavat ihmisiä harhaan. Silloinkin kun ne vain edustavat koostetta yleisesti olevasta ”tiedosta”. Jokaisen näille poluille lähtevän on opittava kommunikoimaan henkien kanssa ja jokaisella se kieli on hieman erilainen. Vaikka meillä on tietynlainen kollektiivinen ja jopa universaalikin käsitys symbolimaailman merkityksistä, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että henget käyttäisivät samaa tulkintaa ja mikäli lähtee tulkitsemaan heidän viestejään vain meidän sanakirjamme mukaan, niin voi mennä pahastikin metsään. Siksi on opeteltava mitä kaikki tarkoittaa juuri sinulle. Graniitti edustaa minulle henkimaailman viestinä rauhoittumista ja työvälineenä parantamista, mutta se voi edustaa sinulle jotakin ihan muuta.  Uskallatko kyseenalaistaa kaikki yleistykset ja etsiä sinulle todellisen tiedon? Tämä ei siis tarkoita sitä, että lähtee kyseenalaistamaan toisen kokemuksen vaan sitä, että uskaltaa itse lähteä opiskelemaan ihan uutta kieltä, jossa ei välttämättä ole sanakirjaa käytettävissä.

Seuraavan postauksen aiheena ovatkin sitten muun muassa jaspis, ametisti ja ruusukvartsi, joita kaikkia löytyy Suomen maaperästä.