Ympäripyöreys, pinnallisuus ja shamaanin todellisuus

Ympäripyöreys, pinnallisuus ja shamaanin todellisuus

Minulta on kysytty, miksi suhtaudun jotenkin ympäripyöreästi shamanismiin, sen käsitteisiin ja kirjoituksiini aiheesta, ja miksi niistä huokuu sellainen pinnallinen tunne?

Osittain kyse on varmaan siitä, että osa lukijoista haluaisivat vastauksia, joita ei pysty antamaan edes 12 osaisella kirjasarjallakaan, joten yhden postauksen tietomäärä aiheesta jää luonnollisesti vain sadasosaan siitä, mitä kaikkea tietoa on. Osittain se johtuu myös siitä, josta puhuin jo ihan ensimmäisissä postauksissani eli siitä, että jokaisella on oma polkunsa eikä sillä kulkemiseen voi kukaan muu antaa ohjeita tai väittää, että juuri tietty polku on oikea. Tällä polulla asiat myös näyttäytyvät erilaisilta jokaiselle kulkijalle. Asioiden ja käsitteiden yksiselitteinen määrittely on mahdotonta, koska ei ole olemassa yhtä totuutta, yhtä polkua tai gurua, joka kertoisi miten tämä homma menee. Shamanismissa ei ole dogmeja, lakeja, pappeja tai hierarkiaa. Jokainen etsii polkunsa itse, ja kulkee sillä itse ja ne henget, jotka hänen polulleen tulevat ovat todennäköisesti aivan eri kuin vaikkapa minun polulleni. Miten siis voisin sanoa, että asiat ovat aina juuri näin tai noin tai jokin asia menee aina juuri tietyllä tavalla? En mitenkään. Kukaan shamaani ei tee niin, koska niin ei voi tehdä. Jos tämä koetaan ympäripyöreytenä tai pinnallisuutena, niin joudun myöntämään, että sitä se nimenomaan on. Tämän blogin tarkoituksena on antaa pinnallinen kuva omasta shamanistisesta maailmankuvastani ja se voi olla aivan erilainen kuin sinun. Ja niin sen kuuluu ollakin.

Minulta on myös kysytty, että mitä shamaani sitten tekee, mihin sellaisia nykyään tarvitaan ja miten maapallo esimerkiksi tarvitsee shamanismia. Shamaania tarvitaan yksinkertaisesti tulkiksi tämän todellisuuden ja toisten todellisuuksien ja henkien välillä. Näin pelkistetysti taas selitettynä. Useimpien shamaanien toiminnan painopiste on nykyään maapallo  ja Äiti Maa on shamaaneille pyhä, mutta maapallo ei tarvitse vain shamaaneja vaan kaikkia ihmisiä, jotka kykenevät näkemään maapallomme kauneuden, ainutlaatuisuuden ja sen miten toimintamme vaikuttaa siihen. Nykyajan shamaani kantaa maailmantuskaa, joka on todellista, syvää ja ahdistavaa. En aio kirjoittaa siitä nyt, mutta alla olevat kuvat puhukoon puolestaan. Kun tämä on se tietoisuus, jonka kanssa shamaanit elävät päivittäin, niin tiettyjen käsitteiden määrittelyyn käytetty aika tai niiden kanssa puuhastelu, ei tunnu kovin mielekkäältä ja välillä se humoristinen ote elämään tuntuu suorastaan irvokkaalta. Varoitan, että osa kuvista voi järkyttää.

Valaanpyyntiä Japanissa

Black Friday ja ihmisten maaninen kulutusvimma, joka on syypää kaikkiin ylläoleviin kuviin.

 

Comments are closed.