Yksi ovi sulkeutuu ja tilalle aukeaa kivijalkakauppa Helsinkiin

Yksi ovi sulkeutuu ja tilalle aukeaa kivijalkakauppa Helsinkiin

Blogihiljaisuus pääsi jälleen venymään, ja olen siitä pahoillani, mutta tavallaan en ole. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä, että somemaailma vie shamanistisen polun kulkijalta useimmiten enemmän kuin antaa. Ennen kaikkea se vie aikaa ja saa ihmisen epäilemään itseään, polkuaan, henkimaailmaa ja kritisoimaan muita. Kyseenalaistamisessa ja uudenoppimisessa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta kommunikointi henkimaailman ja sen oppaiden kanssa ei tapahdu somessa ja sieltä tulee väkevin oppi. Siksi ainakin omalla kohdallani totaalinen somelakko vie polkua huomattavasti enemmän eteenpäin, tekee elämästä ja kohtaamisista aidompia ja pakottaa tekemään sellaisiakin asioita, joita mielellään väistelee, kuten varjotyöskentelyä.

Osa on epäillyt blogihiljaisuuden syyksi osaksi tullutta kateellisuutta, selän takana panettelua, stalkkausta, häirintää, kirouksia yms. ja olen oman osani niistäkin saanut, mutta osan niistä hoitaa puhtaasti virkavalta ja osan taas mm. oma kokemus ja rakkaat kollegat. En siis pitänyt taukoa tämän takia, mutta kieltämättä kaikki edellä mainittu on saanut minut miettimään yhdessä monien muiden shamanistista tms. työtä tekevien kanssa meidän ”ammattirooliamme”.

 

Olen nimittäin työskennellyt 30 vuotta terveydenhuollossa, jossa ollaan läsnä ihmiselle hyvin intiimeissä sekä luottamuksellisissa hetkissä. Hoitosuhde tavallaan muistuttaa hyvin läheistä ihmissuhdetta. Tästä syystä vuorovaikutussuhteessa hoitohenkilöön saattaa kohdistua voimakkaita tunteita kuten vihaa sekä loukkaantumista ja joskus käy niinkin, että potilas ihastuu hoitajaan, lääkäriin tai terapeuttiin. Psykoterapian yhteydessä puhutaan transferenssista. Tämä siis tarkoittaa sitä, että potilas kohdistaa tiedostamattaan terapeuttiin tunteita, jotka olivat alun perin kohdistuneet hänen läheiseensä tai muuhun merkittävään ihmiseen. Tämä on kuitenkin hyvin tiedostettu asia terveydenhuollossa ja terveydenhuollon henkilöstöllä on koulutuksensa sekä ammattiroolinsa mukanaan tuoma tietynlainen immuniteetti ja ammatillisuuden asettamat rajat, jotka myös asiakkaat tiedostavat.

Shamanistisessa maailmassa shamaaneilla ei ole tällaista ammattiroolia eikä asiakkaillakaan ole selkeää kuvaa shamaanin roolista. Kuitenkin aivan kuten terveydenhuollossa, shamaanit puhuvat hyvin henkilökohtaisista asioista, ymmärtävät kenties ainoina ihmisenä henkisen heräämisen tai kasvun tarinoita, ovat empaattisia, hyväksyviä ja toivovat asiakkaalle parasta. Mutta ammattiroolin ollessa hämärä, voi tapahtua ylilyöntejä, puolin ja toisin. En siis väitä, että vain asiakkaat voivat ymmärtää vuorovaikutuksen väärin ja ihastua shamaaniin vaan väärinkäytöstä voi olla myös shamaanin suhteessa asiakkaaseen. Tässä genressä tarvitaan selkeämmät ja auki kirjoitetut, läpinäkyvät ammattiroolit ja rajat, jotka ovat samalla tavalla niin asiakkaiden kuin shamanistista työtä tekevienkin tiedossa. Tietynlaisen ammattiroolin ja sen mukanaan tuomat rajat luovat turvallisuutta niin shamaanille kuin myös asiakkaalle. Tämän lisäksi se selkiyttää shamanistista hoitamista, kun kaikki tietävät mitkä nämä rajat ovat. Omat rajani shamanistisessa toiminnassani ovat täsmälleen samat kuin toiminnassani terveydenhuollossa eli toimintani perusta on toimiva sekä tasa-arvoinen kohtaaminen ja siinä syntyvä luottamuksellinen vuorovaikutus sekä vastavuoroinen kommunikaatio, jossa on tilaa ja uskallusta tuoda esiin mieltä askarruttavia arkaluonteisiakin asioita. Mutta tämä suhde on aina ammatillinen ja vain ammatillinen.

Mitä sitten olen blogihiljaisuuden aikana tehnyt muuta kuin syventänyt polkuani? Sulkenut koronan takia yhdet toimitilat ja synnyttänyt uudet toimitilat. Helsingin Tehtaankatu 16 on 7.2 lähtien uuden kivijalkakaupan osoite (linkki avaa Google Mapsin). Kauppa kulkee nimellä Pieni Noitapuoti ja se pitää sisällään erilaisia aiheeseen liittyviä esineitä kuten alttarivälineitä, kynttilöitä, mm. Valkoisen suden rummuilta rumpuja ja kapuloita, helistimiä, Haltijaemolta maagisia haltijanukkeja, erilaisia suitsukkeita, luutia, ennustusvälineitä, julisteita, kirjoja yms. Ideana on myydä mahdollisimman paljon käsintehtyä, kotimaista ja jo käytettyä eli kierrätettyä tavaraa.  Kaupan ohella tiloissa pidetään erilaisia aiheeseen liittyviä pienimuotoisia kursseja, piirejä ja luentoja.

 

Rumpupiirit, rummunrakennuskurssit ja suuremmat viikonloppukurssit eivät ikävä kyllä tilassa ole mahdollisia, mutta esimerkiksi Sipoon merellisissä maisemissa pidetään muutamia pidempiä viikonloppukursseja keväällä ja syksyllä, kuten esimerkiksi shamanistisen polun peruskurssi huhtikuun 8–10 ja rummunrakennuskurssi syyskuussa 23–25. Kursseille mahtuu alustavan suunnitelman mukaan 12 henkilöä ja paikan päällä on yöpymismahdollisuus kaikille osallistujille. Kursseista tulee ilmoittautumislomakkeet Pienen Noitapuodin sivuille viikolla 8.

Kauppa avautuu maanantaina 7.2 ja on tuolloin auki klo 11-19, muuten aukioloajat ovat talvikauden pe 11-19 ja la-su 12-18. Tervetuloa!

Comments are closed.