Völvan sauva

Völvan sauva

Kirjoitin tuossa taannoin shamaanin rummusta, joka on epäilemättä jokaiselle kyseisellä polulla olevalle tärkein väline.  Seidriä harjoittavalle völvalle sauva on kuitenkin yhtä tärkeä väline. Völva tarkoittaakin juuri sauvan kantajaa. Sauvan mytologisesta merkityksestä enemmän artikkelissa Freijasta, joka oli ja on seidrin jumalatar. Metallisia völvan sauvoja on löydetty viikinkiaikaisten naisten haudoista ja ne ovat noudattaneen pääasiallisesti kahdenlaista muotoa eli joko suippomaista värttinää muistuttavaa tai sitten värttinää, jonka päällä on pieni talo. Talo ilmeisesti symboloi jumaluuden asumusta ja värttinä elämänlankojen kehräämistä.

Völvan sauva Ruotsin historiallisessa museossa

Nykyaikaiset seidrin harjoittajat jakavat harjoittamisensa yksityiseen eli ei-ryhmässä tehtävään seijdaamiseen, jolloin he käyttävät yleisimmin juuri rumpua ja toiminta muistuttaa enemmän perinteistä shamanointia, sekä ryhmässä tehtävään toimintaan, jolloin ryhmä rummuttaa (ja laulaa), mutta seijdaava henkilö istuu yleensä jonkinlaisella istuimella kädessään sauva.

Sauva kokonaisena (Ruotsin historiallinen museo)

 

Sauva toimii osittain kuten rumpu eli sen avulla matkataan, mutta sillä on myös muita tarkoituksia. Sauva on, aivan kuten shamaanin rumpukin, ainutlaatuinen ja aina omistajansa maailmankuvan näköinen. Sauva löytää völvan luo, tavalla tai toisella, ja se koristellaan kunkin völvan itsensä näköiseksi. Se on kantajansa jatke ja sielunosa, aivan kuten rumpukin. Toisin kuin rummun sisus, niin sauva on kaikkien nähtävillä, mutta en ole koskaan tavannut yhtään völvaa (tai miespuolista seidrin harjoittajaa) joka suostuisi avaamaan koristeluidensa tai sauvansa symbolien merkitystä muille. Se on syvästi henkilökohtainen ja juuri kyseisen völvan käyttöön vihitty. Ryhmäistuntoihin ja kursseille osallistuu toisinaan ihmisiä, jotka eivät ole vielä sauvaansa löytäneet ja heille on yleensä olemassa ylimääräinen, vihkimätön sauva, jota he voivat istunnoissa käyttää, kunnes löytävät omansa.

Joskus on esitetty väitteitä, että völvan sauvalla ja länsimaisten noitien luudilla olisi jokin yhteys, mutta siitä ei ole löydetty minkäänlaista tutkittua näyttöä. Frigga, joka on kenties yksi seidriä harjoittanut skandinaavisen mytologian jumalatar, on kuvattu tanskalaisessa katedraalissa 1100 –luvulla lentämässä luudalla, mutta tässä voi olla kyseessä puhtaasti kristinuskon tekemästä yleistyksestä, jonka mukaan ei-kristityt pakanajumalattaret olivat noitia. Toisaalta völvan on tiedetty käyttävän sauvaansa matkustelemiseen ja siitä on helppo vetää halutessaan mutkia suoraksi ja tehdä johtopäätös, jonka mukaan hän on kirjaimellisesti lentänyt sauvallaan vaikkapa sitten Kyöpelinvuorelle. Shamaani (völva on siis naispuolinen shamaani) ei kuitenkaan fyysisesti matkusta minnekään, vaan hänen kehonsa pysyy paikoillaan, joten johtopäätös on väärä.

Nämä asiat ovat vieläkin osittain mytologian ja historian hämärän peitossa, mutta myös taikauskon ja noituudenpelon takia tabuja, joita ei juurikaan ole tutkittu muuta kuin hautalöytöjen historiallisina esineinä. Joten mitään varmaa völvan sauvasta, sen käytöstä tai yhteydestä vaikkapa länsimaiseen noituuteen ei voida sanoa. Ihmiset ovat kuitenkin alkaneet kiinnostua enenevässä määrin myös juuriensa myyttisemmistä osista joita tietäjälaitos, shamanismi ja völvatkin edustavat, ja tämä vie osaltaan tietoa eteenpäin tulevillekin sukupolville sekä lisää painostusta tieteen tutkia näitä asioita.

Solekorun ”völvan sauva” kaulakoru (https://solekoru.com)

Ilokseni törmäsin taannoin suomalaiseen koruntekijään, joka omalta osaltaan, ja oman taustakoulutuksensa suomalla asiantuntijuudella, vie tätä tietoa ja perinnettä eteenpäin ja löytyypä häneltä völvan sauvaa esittävä kaulakorukin.

 

Comments are closed.