Voimaeläin

Voimaeläin

Olen aloittanut tämän postauksen tekemisen kymmeniä kertoja ja yhtä monta kertaa nakannut sen roskikseen, koska en saa halustani huolimatta siihen otetta. Olen puhunut satoja kertoja voimaeläimistä ja ohjannut ihmisiä niiden hakemisessa, mutta kun tämä kaikki pitäisi saada kirjoitukseksi, niin jokin tökkii. Kenties se johtuu siitä, että suhtaudun voimaeläimiin niin eri tavalla kuin miten niihin netissä suhtaudutaan, etten löydä oikeaa tapaa kertoa niistä. Nettihän on pullollaan erilaisia testejä, joilla voi etsiä voimaeläimensä ja selityksiä siitä, mitä mikin voimaeläin symboloi. Netti on myös pullollaan ihmisiä, jotka haluaisivat jonkun kertovan heille mikä heidän voimaeläimensä on. Kysynnän ja tarjonnan laki siis kohtaavat, mutta löytääkö ihminen voimaeläimensä niin? Onko voimaeläin kuin iltapäivälehden viikkohoroskooppi, joka on yleistettävissä? Ja mikä ensinnäkin on voimaeläin?

Voimaeläin, apueläin, haltija, henkiopas, henkiopettaja, fylgja. Sanoja ja käsitteitä on pilvin pimein ja me ihmisethän rakastamme käsitteiden määrittelemistä. Se antaa ruodun ja rakenteen asioille, joita muuten on vaikeaa käsittää. Jo lapsesta opimme mikä on auto ja mikä se ei ole tai mikä on punainen ja missä se muuttuu jo violetiksi. Ilman käsitteiden määrittelyä maailmamme olisi sekava, emmekä löytäisi yhteistä kieltä muiden kanssa. Shamanistisessa maailmankuvassa asiat ovat kuitenkin jo lähtökohtaisesti toisin, joten tarkka määritteleminen on useiden käsitteiden kohdalla oikeastaan mahdotonta tai ainakaan se ei ole mielekästä. Voimaeläin on yksi näistä käsitteistä. Yritän kuitenkin määritellä oman kokemukseni perusteella muutamia näistä käsitteistä, jotta niistä edes jotenkin saisi kiinni.

Aloitetaan apueläimestä, joka on sananmukaisesti siis eläin tai oikeastaan henki, joka auttaa ja opastaa shamaania erilaisissa tehtävissä. Se voi ilmestyä itse tai tiettyä eläintä pyydetään auttamaan tiettyjen tehtävien hoitamisessa. Sillä on kuitenkin oma tahto ja päätäntävalta ja se tulee, jos haluaa. Shamaanilla on yleensä useita ”tuttuja” apueläimiä/henkiä, joilta pyytä apua, mutta avun saamiseen ei aina voi luottaa.  Apueläin on siis henki, joka yleisimmin ottaa eläimen hahmon, mutta apuhenki voi myös olla vaikkapa kasvin henki, joka myös voi ottaa eläimen hahmon. Sekavaa? Noh, jos jätämme pois kokonaan sen sanan eläin ja vaihdamme sen henkeen, niin kenties käsite muuttuu helpommaksi ymmärtää. Henki, joka animistisesti ajatellen on joka ikisellä asialla, voi ottaa erilaisia muotoja ja apuhenki siis yleisimmin ottaa eläimen muodon. Tästä pääsemmekin suoraan henkioppaaseen, joka minulle on sama asia kuin apueläin.

Henkiopettaja taas on minulle eri asia kuin henkiopas, toinen opettaa shamaania yleensä pitkiä aikoja, kenties läpi elämän ja toinen opastaa tietyissä tehtävissä. Henkiopettaja on pysyvämpi ilmiö, jonka tarkoituksena on opettaa shamaanille tarvittavia tietoja ja taitoja. Perinteisesti henkiopettaja on joku vanha ja viisas esivanhempi, jumaluus tai edesmennyt shamaani tms.

Tuvalainen shamaani 1900-luvun alusta

Voimaeläin, haltija ja fylgja ovat minulle sama asia eli henki, joka toimii suojelevana ja auttavana läpi koko elämän. Tässä se eroaa apuhengestä, joka tulee ja menee ja, jonka suojelukseen ei ole missään tapauksessa luottamista. Tällainen voimaeläin on siis ihmisellä jo vauvasta saakka ja usein lapsi jopa näkee sen pienenä ja pitää sen olemassaoloa ihan normaalina. Minulle voimaeläin on osa ihmisen omaa sielua, josta kirjoitin aikaisemmassa postauksessa. Jossakin vaiheessa aikuiset tai aikuistuminen kuitenkin saa ihmisen pitämään sitä mielikuvituksena ja hän joko menettää kykynsä nähdä sen, tai voimaeläin lakkaa olemasta näkyvä. Mikäli sen haluaa taas näkyväksi, on se haettava takaisin. Se yleisimmin haetaan alisista, tai joskus se voi tulla uudelleen ihmiselle näkyväksi ilmestymällä toistuvasti ihmisen elämään tässä ja nyt. Eräs henkilö kertoi, miten hänen eläimensä ilmestyi kirjaimellisesti fyysisenä eläimenä hänen puutarhaansa ja näyttäytyi tai huuteli jatkuvasti, kunnes henkilö tunnusti sen omakseen. Sen jälkeen fyysistä eläintä ei enää näkynyt, mutta sen muodon ottanut henki kulkee kyseisen henkilön matkassa mukana. Kyseessä oli sellainen eläin, jota ei yleensä koskaan niillä leveysasteilla, saati puutarhassa näy.

Voimaeläin on siis henki, joka voi ottaa ihmisenkin hahmon, mutta yleisimmin se ottaa eläimen hahmon. Hahmo voi olla mikä vain, mutta hyvin harvoin se on sellainen, jonka ihminen itse olettaisi sen olevan. Suomalaisten yleisimpiä voimaeläimiä ovat karhut, sudet ja pöllöt, mutta se voi ilmestyä myös metsähiirenä, lohena tai vaikkapa muurahaisena. Ongelmana usein onkin se, että ihminen haluaa kovasti voimaeläimensä olevan joku suuri ja vahva sekä mieluiten nisäkäs ja peto. Mutta voimaeläimen hahmolla ei ole mitään merkitystä, eikä esimerkiksi sen kokoa voi mitenkään suhteuttaa sen voimaan, ja muurahainen voi tarpeen vaatiessa voittaa karhun. Henki voi myös ottaa sellaisen eläimen hahmon, jota ihminen inhoaa tai jopa pelkää. Joskus tunnen surua huomatessani, että ihminen ei voi hyväksyä voimaeläintään, vaan torjuu sen. Se on valtava menetys kyseiselle ihmiselle ja vanhan suomalaisen ajatuksen mukaan ihminen voi sairastua vakavasti, mikäli hän menettää haltijansa lopullisesti ja sama ajatus on skandinaavisessakin mytologiassa eli fylgjan menettäminen on ihmiselle hengenvaarallinen tila.

Entäs sitten ne netistä löytyvät voimaeläinkuvaukset? Sinun elämänkokemuksesi ja näkemyksesi tietystä eläimestä perustuu aivan eri asioihin kuin vaikkapa minun, joten siksi voimaeläimestä ei voi tehdä tuon kaltaisia suoria yleistyksiä. Jos ajateltaisiin, että minulla olisi orava (shamaanit harvoin kertovat voimaeläimiään) kuten sinullakin, mutta sinä kokisit oman elämänkokemuksesi perusteella oravan vikkelänä ja asioita kokoavana sekä tulevaan varautuvana ja sopeutuvana viisaana olentona. Minulle taas orava symboloisi Ratatorskia eli Yggdrasilin runkoa pitkin vipeltävänä, ja tietoa juurista latvaan kuljettavana, ilkikurisena ja jopa riitaa haastavana otuksena. Molemmille sama eläinhahmo edustaa siis hyvin eri asioita ja siksi meidän täytyy tutustua siihen mitä se edustaa nimenomaan meille itselleen. Henki , tai sinun sielunpalasi jos sen niin haluaa sanoa, ei ota hahmoa netin kuvausten perusteella vaan sen perusteella mitä kyseinen eläin nimenomaan sinulle itsellesi edustaa. Joskus ihminen on valinnut voimaeläimen itselleen sen perusteella, että tuntee johonkin eläimeen selittämätöntä vetoa tai yhteenkuuluvuutta. Osa ajattelee, ettei sitä voi hankkia niin, koska se pitää oikeaoppisesti hakea alisista. Itse taas ajattelen, että voimaeläin voi ilmaantua miten tahansa se parhaiten viestinsä saa perille ja osallahan se ei koskaan ole kadonnutkaan, vaan heillä sama ilves on saattanut kulkea vierellä ihan lapsuudesta asti. Itselläni esimerkiksi on aina mukana kulkenut, alisista haettu ja matkojen varsilta ja tehtävien myötä mukaan löydettyjä.

Voimaeläin on siis ihmisen rinnalla koko ajan ja lähtee aina pyydettäessä myös mukaan shamaanin matkoille. Matkoilla se paitsi ohjaa, opastaa ja suojelee ihmistä, niin se myös toimii shamaanille voimanlähteenä. Shamaani ei käytä omaa voimaansa suorittaessaan tehtäviä, vaan se voima tulee yleisimmin voimaeläimistä (toki paljon muualtakin). Voimaeläin tai eläimet ovat shamaanin tärkein asia ja ilman niitä hän ei voi toimia. Siksi hän suhtautuu niihin suunnattomalla kunnioituksella ja pitää niistä visusti huolta erilaisten rituaalien, tanssin, laulun yms. avulla.

Voimaeläimen ja apueläimen sekoittaminen on se yleisin väärinkäsitys, ja usein kun kuulee ihmisten kertovan oikukkaista ja auttamaan kieltäytyvistä voimaeläimistä huomaa, että ihminen oikeasti puhuu apueläimestä eikä voimaeläimestä. Todennäköisesti kyseinen ihminen ei ole vielä voimaeläintään tavannutkaan. Voimaeläimet voivat olla leikkisiä ja humoristisia, jopa sarkastisia, mutta ne eivät ole oikukkaita eivätkä koskaan kieltäydy, kun ihminen pyytää niitä apuun. Voimaeläin voi kieltää shamaania menemästä jonnekin, mutta silloin se suojelee shamaania tiedostamaltaan vaaralta ja silloinkaan sitä kieltoa ei voi tulkita oikukkuudeksi. Kamala ajatus jos tuollaisen oikukkaan olennon kanssa päätyy paikkoihin tai tilanteisiin, jossa omat voimat eivät riitä.

Osa sanoo, että voimaeläin voi olla myös oikea fyysinen eläin ja tavallaanhan se tuossa puutarhaan ilmestyneen eläimen kohdalla olikin, mutta fyysinen eläin katosi saman tien, kun se sai ihmisensä huomion. Tämä ajatus siitä, että fyysinen eläin voisi olla voimaeläin, on se toinen väärinkäsitys. Shamaanille voimaeläin ei koskaan ole fyysinen eläin. Tottakai shamaani kokee voimaeläimensä vastaavat fyysiset eläimet itselleen rakkaiksi ja saattaa jopa olla, ettei shamaani suostu syömään sitä eläintä, jota hänen voimaeläimensä edustaa, mutta voimaeläin on henki, ei fyysinen olento.

Familiariksi puolestaan kutsutaan sitä oikeaa fyysistä olentoa, johon ihmisellä voi olla läheinen suhde. Ennen ajateltiin, että kissa on noidalle familiar, siis poikkeuksellisen läheinen eläin, jonka kanssa noita saattoi suorittaa magiaa. Tällaisella fyysisellä eläimellä ja voimaeläimellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Eli ikävä kyllä voimaeläin ei käperry viereesi sohvalle nukkumaan, herätä nuolemalla kasvojasi aamuyöllä päästäkseen pissalle tai tuo sinulle keppiä heitettäväksi.

Comments are closed.