Odin

Odin

Viikinkien jumalat ovat hyvin inhimillisiä. Heillä on kullakin omat luonteenpiirteensä ja temperamenttinsa ja sen mukaisesti he myös ratkaisevat ongelmatilanteita elämässään. Heidän maailmansa on hyvin ankara ja karu kuten sen aikainen elämäkin Skandinaviassa oli. Viikinkien jumalat eroavat monien muiden mytologioiden jumalista siinä, että he voivat kuolla. Vaikka he ovatkin jumalia, niin he pysyvät nuorina ainoastaan Idunn jumalattaren omenien avulla, joita heidän on syötävä joka ikinen päivä aina 29 ikävuodestaan lähtien. Jumalat ovat siis hyvin tietoisia omasta kuolevaisuudestaan ja Ragnarökissa tapahtuvasta tuhoutumisestaan, mutta samalla he ovat kaikessa inhimillisyydessään myös hyvin viisaita ja välillä jopa suorastaan humoristisia kuten esimerkiksi tarinassa, jossa Loki keksii pukea suuren, lihaksikkaan ja punapartaisen Thorin Freijaksi, joka taas on tunnettu kauneudestaan, huijatakseen lemmenkipeitä jättejä. Jumalat eivät myöskään olleet syntymästään kaikkitietäviä tai ylivertaisen viisaita, vaan Odininkin oli roikuttava hirtettynä, menetettävä silmänsä, haavoituttava keihäästä ja asetuttava tietoisesti hyvin vaarallisiin tilanteisiin kerta toisensa jälkeen saadakseen viisautta ja salassa olevaa tietoa.

Aasojen tehtävät liittyvät suurelta osin järjestäytyneen kosmoksen ylläpitämiseen hirviöitä ja jättiläisiä vastaan taistelemalla. Näiden tehtäviensä vuoksi aasat, varsinkin Odin, Thor ja Freija, matkustavat usein maailmojen välillä. Suurin osa meidän päiviimme säilyneistä aasa-aiheisista myyteistä liittyy juuri Odin- ja Thor-jumaliin ja ilmeisesti siksi aasa-nimitys onkin kuulunut varsinkin Thorille ja Odinille. Snorri Sturlusonin mukaan varsinaisia aasoja on kuitenkin 12, edellisten lisäksi Balder, Hoeder, Tyr, Brage, Heimdall, Vidar, Vali, Ullr, Forseti sekä muista myöhemmin luopunut Loki, joka oli osittain jättiläinen. Aasojen puolisoita ja sisaria kutsutaan aasynjoiksi. Useimmat nimeltä tunnetut aasat ja aasynjat ovat myyttien sivuhahmoja, eikä heidän tiedetä olleen palvonnan kohteina.

Vaanit on nähty hedelmällisyyden jumalina. Heihin kuuluvat muun muassa Freyr, Freija ja Njördr. Saksalainen uskontotieteilijä Rudolf Simek on esittänyt vuonna 2005, että sana ”Vaani” olisi alkuaan tarkoittanut yksinkertaisesti jumalaa, ja että ajatus vaaneista erillisenä jumalsukuna olisi lähtöisin vasta Snorri Sturlusonin mytologisista spekulaatioista.

 

ODIN

Odin on korkein jumala, Borrin ja Bestlan poika sekä muun muassa Thorin, Balderin, Hödrin, Tyrin, Bragin, Heimdallin, Ullrin ja Vidarin isä. Hän on luonut kaikki maailmat ja hänestä periytyi koko aasojen jumalsuku.

Odinilla kerrotaan myös Völunga saagan mukaan olevan lapsi ainakin yhden ihmisnaisen kanssa, nimittäin poika, josta periytyy koko Volsungien suku. Sigmund on tämän pojan poika ja häneen liittyy tarina, jossa Odin saapuu Sigmundin tyttären häihin kulkuriksi pukeutuneena ja upottaa miekan puuhun, jonka ympärille Sigmund on rakentanut talonsa. Odin sanoo, että se, joka pystyy irrottamaan miekan saa pitää sen. Ainoastaan Sigmund saa sen irti ja tämä herättää kateutta Sigmundin siskon miehessä, joka yrittää tappaa Sigmundin saadakseen miekan. Suvun tunnetuin hahmo on kuitenkin Sigurd lohikäärmeentappaja Fafnesbane, Sigmundin poika.

Odin on sodan ja sotureiden jumala. Soturit turvaavat häneen kuolemansa hetkellä ja toivovat pääsevänsä Valhallaan. Odin on myös runoilijoiden ja tietäjien jumala. Hän on hankkinut ihmisten ja jumalien käytettäväksi runouden ja viisauden siman ja on itsekin juonut sitä. Hän osaa shamanoida ja hallitsee riimut sekä osaa lukea niihin liittyvät loitsut. Riimut Odin hankkii keihästämällä itsensä ja roikkumalla yhdeksän päivää ylösalaisin Yggdrasilissa, palkkioksi uhrautumisestaan (itselleen) hänelle annetaan riimut. Hän uhraa toisen silmänsä Mimirin kaivon pohjalle saadakseen juoda viisauden lähteestä. Taikuuden hänelle kerrotaan opettaneen jumalatar Freija. Odin on saagojen mukaan myös armoton naistenmies, joka kerskuu saavutuksillaan mielellään muille jumalille.

Odinilla on uskollinen saarnipuukeihäänsä Gungnir, jonka hän vuoli maailmanpuu Yggdrasilista ja joka aina osuu kohteeseensa. Hän ratsastaa kahdeksanjalkaisella Sleipnir hevosellaan. Sleipnirin kahdeksan jalkaa symboloivat yliluonnollista nopeutta ja hevosella pystyy ylittämään kuolleiden ja elävien väliset rajat. Sleipnirin isä on mahtava Svadilfar, valtava musta ori, joka kuului eräälle jättiläiselle. Jätti tarjoutui eräänä päivänä rakentamaan hevosensa avulla muurin Asgårdin suojaksi kolmessa talvessa, mikäli saisi palkkioksi auringon, kuun ja puolisokseen Freijan. Jumalat pitivät tehtävää mahdottomana ja suostuivat. Jättiläinen pyysi lupaa aasoilta käyttää Svadilfaria apunaan, johon Loki suostui. Svadilfar oli kuitenkin vahva ja suuri apuri, ja jättiläinen näytti onnistuvan. Aasat käskivät silloin Lokia keksimään tavan, jolla jättiläinen epäonnistuisi tehtäväkseen. Loki otti harmaan tamman muodon ja vietteli Svadilfarin pois isäntänsä luota. Yhdessä Svadilfar ja Loki saivat varsan, ihmeellisen Sleipnirin. Kun jättiläisen aika loppui ja muuri jäi valmistumatta, Loki otti ihmisen hahmon ja palasi Asgårdiin Sleipnir mukanaan.

Draupnir on kahden kääpiön, Brokkin ja Sindrin, tekemä Odinin taikavoimainen sormus, josta joka yhdeksäs yö putoaa kahdeksan kultasormusta, jotka painavat jokainen saman verran kuin alkuperäinen Draupnir. Tämä voimasormus edustaa hedelmällisyyttä ja maailman voimaa. Odin asettaa tämän sormuksensa kuolleen poikansa Balderin paareille mukaan matkalle Hellin luo tuonpuoleiseen. Tosin sormus haetaan takaisin, kun Odin lähettää Hermodin kysymään, jos Hell antaisi Balderin palata takaisin elävien kirjoihin. Vastaus on kieltävä, mutta Hermod ottaa sormuksen takaisin Asagårdiin. Odinilla on lemmikkinään tai seuralaisenaan kaksi korppia Hugin ja Munin (Ajatus ja Muisti), jotka hän lähettää joka aamu selvittämään mitä maailmassa tapahtuu. Jalkojensa juuressa hänellä on kaksi sutta Geri (teko) ja Freki (tahdonvoima). Odin on muodonmuuttaja eli hän kykenee ottamaan minkä tahansa hahmon muodon. Ja näissä muodoissaan hän on matkustanut kaikissa yhdeksässä maailmassa. Odinin ulkoisina tunnusmerkkeinä kuvataan pitkä sininen viitta ja leveälierinen hattu, joka kätkee puutuvan toisen silmän.

Odin on Valhallan valtias. Valhalla ”valittujen sali” on sankarivainajien asuinsija. Se on  Odinin sali, jonne valkyyriat tuovat urhoollisesti kuolleet soturit ja muut Odinin suosikit nauttimaan syömingeistä ja juomingeista. Odin valitsee ensin puolet sotureista, kun taas toinen puolikas kuuluu Freijalle. Valhallan sotureita kutsuttiin nimellä einherjarit. He taistelevat keskenään päivittäin, mutta heräävät joka ilta uudestaan eloon jatkaakseen syöminkejä ja taisteluita.  Valhallalla sanotaan olevan 540 ovea ja sen katot on päällystetty kultaisilla kilvillä. Ragnarökin koittaessa jokaisesta ovesta mahtuu marssimaan rivissä kahdeksansataa soturia taistelemaan Odinin rinnalla.

Berserkit olivat sotilaita, joiden on muinaisten skandinaavisten lähteiden mukaan kerrottu taistelleen täysin kontrolloimattoman, transsinomaisen raivon vallassa, ja heidät nimetään useissa lähteissä Odinin sotilaiksi. Lähteiden mukaan berserkit lietsoivat itsensä raivon valtaan taistelun alla, mutta on myös epäilty heidän käyttäneen huumaavia aineita tai/ja olleen transsissa. Tästä suunnattomasta raivontilasta on englanninkielessä edelleen käytössä sana berserk, joka tarkoittaa juuri olemista suunniltaan raivosta ja ruotsalaiset puhuvat bärsärkagångista, jolla he tarkoittavat raivosta sekoamista. Berserkit saivat nimensä siitä, että heidän kerrottiin pukeutuvan karhuntaljoihin taisteluun mennessään. Berserkit mainitaan monissa saagoissa ja runoissa, joissa heidän kuvaillaan olleen säälimättömiä sotilaita, jotka ryöstivät omaisuutta ja ihmisiä sekä tappoivat umpimähkäisen raivon vallassa. Heitä pelättiin, koska he eivät tuntuneet pelkäävän ketään tai kunnioittavan mitään.

Vatnsdalssaagassa, Hrafnsmálissa ja Völsunga-saagassa kerrotaan puolestaan Ulfhednareista, joiden kerrotaan pukeutuvan sudentaljoihin taisteluun mennessään. Myös Ynglingasagassa kerrotaan Odinin miehistä, jotka syöksyivät eteenpäin ilman haarniskaa hulluina kuin sudet tai koirat, purren kilpiään ja he olivat vahvoja kuin karhut tai härät. He tappoivat ihmisiä tuulen lailla eikä tuli tai metalli pystynyt heitä tappamaan.

Sotaisasta piirteestään huolimatta, tai sen lisäksi, Odin on aina myös etsimässä tietoa ja hän pystyy tunkeutumaan jopa manalan salaisuuksiin, seurata hirtettyjä ja manata vainajia puhumaan. Odin on muodonmuutosten ja valeasujen mestari, ja hän käyttää näitä taitojaan liikkuessaan sekä jättiläisten että ihmisten parissa. Matkoistaan, taidoistaan ja oppimistaan viisauksista hän kertoo Korkean runossa. Näihin matkoihin ja muodonmuutoksiin liittyvät myös hänen lukuisat nimensä, joita kerrotaan olevan sata ja jotka viittasivat erityisesti hänen eri ominaisuuksiinsa. Tässä muutamia;

Allfader, Allföþer: Kaikkien Isä. Atrid, Atríþr: Hän, joka ratsastaa edessä (sotaan). Biflinde, Biflindi: Kilvenravisuttaja.Bileyg, Bileygr: Yksisilmäinen. Båleyg, Báleygr: Leiskuvasilmäinen. Bölverk, Bölverkr: Hän, joka harjoittaa pahan taitoja, synnyttää tuhoa. Fimbultul, Fimbululur,Fimbultyr, Fimbultýr: Mahti, Pää. Fjölne, Fjölnir: Hän, jolla on monta olomuotoa. Fjöldrvir, Fjölsvinn, Fjölsvinnr: Erittäin viisas. Gagnråd, Gangráder: Hän, joka antaa hyviä ohjeita/hallitsee menestystä elämässä. Vaeltaja. Ganglere, Gangleri: Vaeltamaan väsynyt. Gaut, Gautr: Gottlantilainen. Glapsvidr, Glapsvinn, Glapsvinnr: Hän, joka voi tehdä viholliset hulluiksi. Grim, Grime, Grímr: Naamioituja. Grimne, Grímnir: Hän, joka naamioituu/salattu. Göndle, Göndlir: Sauvankantaja. Hangagud, Hange (Hangi): roikkuva/hirtetty . Har, Hárr, Háarr, Harbard, Hárbarþr: Harmaaparta. Have, Hávi: Korkea. Helblinde, Helblindi, Herblinde: Hän, joka sokaisee sotajoukot. Herjafader, Herjaföþr: Sotajoukkojen Isä. Herjan, Herjann, Herran, Herteit, Herteitr: Hän. Joka on iloinen sotilaiden keskuudessa. Hjalmbere, Hjalmberi: Kypäränkantaja. Hnikar, Hnikarr: Hän, joka loukkaa. Hroptatyr, Hroptatýr: Jumalien, Aasojen jumala.  Härfader, Herföþr: Joukkojen (sota) Isä. Jafnhar, Jafnhár: Tasaveroinen, Yhtä korkea. Jalk, Jálkr, Jálg: Ruuna Korpguden: Korppijumala Od, þr: Raivostunut. Ottan, Óttan, Wodan: Tuuli. Sann, Sannr, Sanngetal, Sanngetall: Se, joka arvaa oikein. Sidgrane, Sídgrani: Hän, jolla on pitkä parta/viikset.  Sidhatt, Síþhöttr: Hän, jolla on roikkuva lippa (hatussa). Sidskägg, Siþskeggr: Pitkäparta. Sigfader, Sigfaþir: Voittojen (sota) Isä, Sotien Isä. Sigtyr, Sigtýr: Sota. Svidre, Sviþrir, Svidur, Sviþurr, Svipal, Svipall: Hän, joka muuttaa muotoaan. Thor: Nimi, jota Odin käytti käräjillä. Tund, Thuldr, Þundr: Jyrähtelevä, Kuohuva. Vafud, Váfuþr: Ympärillä väreilevä. Valfader, Valföþr: Válr, Sodassa kaatuneisen Isä, Valhallan Isä. Vegtam, Vegtamr: Samooja. Vidre, Viþrir: Hän, joka hallitsee säätä. Vidur, Viþurr: Vastustaja. Wotan, Wodan, Woden: Odinin muinaisenglantilainen nimi Ygg, Yggr: Hirvittävä (Hän, joka on hirvittävä).

Odinia palvottiin lukuisissa temppeleissä, mutta erityisesti Upsalassa, jossa pidettiin suurimmat ja hienoimmat blotit. Upsalassa tiedetään Odinille uhratun eläimiä, useimmiten hevosia, mutta ilmeisesti sotien ja nälänhätien aikaan myös ihmisiä. Ensimmäinen malja bloteissa juotiin aina Odinin kunniaksi riippumatta blotin syystä tai kenen kunniaksi se oli tarkoitettu ja keskiviikot (onsdag eli Odens dad) olivat aina pyhitettyjä Odinin palvonnalle. Tämä perustuu myös Odinin muinaisenglantilaiseen nimeen Woden, josta on johdettu tutkijoiden mukaan Woden´s day ja siitä Wednesday.

Snorri Sturlusson kertoo Heimskringlassa Norjan kuninkaista kertovassa teoksessaan, että Odin olisi ollut myös historiallinen henkilö. Ilmeisesti tämä liittyy samaan ajatukseen kuin muutamien tutkijoiden näkemys skandinaavisen muinaisuskon synnystä, jossa germaaniset kansat olisivat siirtyneet yhteisestä alkukodista Mustan meren ympäristöstä, kansainvaelluksen aikaan koko nykyisen Euroopan alueelle. Snorri nimittäin kertoo, että Odin oli Aasiassa asuvien aasojen johtaja, mutta roomalaiset uhkasivat heitä jatkuvasti kuolemalla tai orjuudella, ja Odin päätti johdattaa kansansa pois isänmaastaan noin 70 ekr. Näin aasat olisivat vaeltaneet Eurooppaan. Tämän historiallisen Odinin Snorri kertoo vallanneen Venäjän, Saksan, Tanskan, Norjan ja Ruotsin jättäen kaikkiin edellä mainittuihin maihin poikansa kuninkaiksi. Tähän perustuu ajatus, että kaikki pohjoisen kuninkaat olisivat Odinin jälkeläisiä.

One thought on “Odin

Comments are closed.

Comments are closed.