Viikinkien ajanlasku

Viikinkien ajanlasku

Viikinkien aikaan pohjoisessa tunnettiin vain kaksi varsinaista vuodenaikaa; kesä sumar ja talvi vetr. Lisäksi ajanlaskussa käytettiin kuukalenteria, joka koostui 12 kuukaudesta. Kuukalenteri perustuu kuun vaiheisiin toisin kuin aurinkokalenteri, joka perustuu aikaan, joka kuluu maan kiertäessä auringon ympäri. Yksi kierros on yksi kalenterivuosi. Kalenterivuosi voi olla sidottu kevätpäiväntasauksen, talvipäivänseisauksen tai muun päivän pituuteen liittyvän tapahtuman toistumiseen tasan vuoden välein, tai eläinradan tähtikuvioiden siirtymiseen samaan asentoon maasta katsottuna. Kummallakin tavalla vuoden pituudeksi tulee noin 365 päivää, jota tasoitetaan joka neljäs vuosi karkauspäivillä. Nykyään yleismaailmallisessa käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri on tyypillinen aurinkokalenteri.

Kuukalenteri on siis kuun vaiheisiin perustuva ajanlasku. Siinä kuukausi alkaa aina uudenkuun aikoihin. Koska kuukauden pituus on hieman yli 29 vuorokautta, luetaan tällaisessa kalenterissa kuukauteen vaihdellen 29 tai 30 päivää. Kaksitoista tällaista kuukautta on 354,37 vuorokautta, josta käytetään nimitystä kuuvuosi. Vuoden tärkein tapahtuma oli kesäpäivänseisaus eli juhannus. Siitä ei ole tietoa, milloin viikinkien vuosi vaihtui. Todennäköisesti vuosi vaihtui joko juhannuksena tai vuodenajan vaihtuessa. Viikingeillä päivä seurasi yötä, eli esimerkiksi torstai alkoi meidän ajankäsityksemme mukaan jo keskiviikkoiltana. Samalla periaatteella logiikan mukaan vuosikin alkaisi pimeällä ajalla eli kesän vaihtuessa talveksi.

Viikinkien kuut olivat islantilaisten saagojen mukaan:

Kesäkuut

  • Harpa, Gaukmaunathr (huhtikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin). Harpa sanan merkitystä ei tunneta, mutta jälkimmäinen sana tarkoittaa kukko-kuukautta ja tämän kuun aikana mm. pellot kynnetään ja valmistellaan, karja päästetään laiduntamaan
  • Stekktíð, Eggitiht (toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin). Tarkoittaa lampaiden keristemiskuuta ja muna-aikaa eli silloin keritään lampaat, kerätään munia, kalastetaan, pyydetään hylkeitä yms.
  • Sólmánaður (kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin). Tarkoittaa aurinkokuuta. Jokavuotiset käräjät (Althing) osuvat tähän aikaan
  • Miðsumar, Heyannir (heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin). Sana tarkoittaa keskikesää, mutta tunnetaan myös heinäntekokuuna
  • Heyannir, Tviimaunathr (elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin) eli heinäntekokuu jatkuu, ns. kaksoiskuukausi
  • Haustmánuður, Kornskurthamaunathr (syyskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin), sadonkorjuukuu

Talvikuut

  • Gormánuður (lokakuun puolivälistä marraskuun puoliväliin) Sana tarkoittaa teurastuskuuta.
  • Ýlir (marraskuun puolivälistä joulukuun puoliväliin). Sanan merkitystä ei tunneta
  • Frermauntr (marraskuun puolivälistä joulukuun puoliväliin), pakkaskuu
  • Hrútmánuður, Joulmaunthr (joulukuun puolivälistä tammikuun puoliväliin). Tähän kuun aikaan kuului talven juhlista suurin eli Yule. Kuuta on kutsuttu myös ihran/rasvanimemisen kuuksi, koska tuolloin nautittiin rasvaisia ruokia.
  • Þorri (tammikuun puolivälistä helmikuun puoliväliin). Sanan merkitystä ei tiedetä, mutta sana tarkoittaa mytologiassa pakkasen ja hallan henkilöitymänä tunnettua hahmoa. Þorr nimenä tarkoittaa myös Thor jumalaa.
  • Góa (helmikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin). Sanan merkitystä ei tunneta, mutta on epäilty sen liittyvän jumalattareen esimerkiksi Thorin tyttäreen, jonka nimeä ei koskaan ole mainittu.
  • Einmánuður (maaliskuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin) eli talven viimeinen kuu, yksikuu

Viikinkien ajanlaskua ohjasivat lisäksi myös tiettyyn aikaan pidettävät tapahtumat kuten Althing eli käräjät, joka pidettiin aina kun kahdeksan viikkoa kesästä oli kulunut (kesäkuun puolessa välissä, noin juhannuksen aikaan).

Althing istunto Thingvellirin laavakentällä. W.G. Collingwoodin maalaamana 1900-luvulta.

Ensimmäiset käräjät pidettiin vuonna 930 mannerlaattojen saumakohdassa sijaitsevalla Thingvellirin laavakentällä. Siihen ottivat osaa yhteisön kaikki vapaat miehet ja sitä johtivat lainlukijat, jotka tunsivat aiemmin päätetyt lait. Käräjät olivat tärkeä tapahtuma ja sinne keräännyttiin suurin joukoin käymään kauppaa, tapaamaan tuttuja, blottaamaan ja solmimaan avioliittoja.  Jopa merillä olleet viikingit palasivat takaisin juuri käräjien aikaan. Tingeja oli hyvin erilaisia, esimerkiksi näitä valtiotasoisia (Althing), maakuntatasoisia ja läänitasoisia. Alempien tingien edustajat osallistuivat ylempiin tingeihin. Tingissä ratkaistiin muun muassa erimielisyyksiä, jotka aikaisemmin oltiin ratkaistu usein kuolemaan johtavilla kaksintaiteluilla. Etenkin Islannissa tingejä pidettiin vielä pitkälle kristilliselle ajalle saakka. Talven alkaessa, sen kahden ensimmäisen päivän aikana (lokakuun puolessa välissä), vietetiin puolestaan hyvin pyhää aikaa eli niin sanottua veturnæturia, jolloin vietetiin blotteja ja annettiin uhreja paikallisille suojelushengille.

 

Meillä vuosi vaihtuu kuitenkin tänään, joten Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Comments are closed.