Vastauksia esitettyihin kysymyksiin

Vastauksia esitettyihin kysymyksiin

Miksi kutsut itseäsi völvaksi etkä shamaaniksi?

Mielestäni kukaan ei ensinnäkään voi kutsua itseään shamaaniksi, koska se on titteli, jonka muut antavat sen perusteella miten kyseinen henkilö toimii ja mitä hän osaa. Shamaani ei käsitteenä muutenkaan kuvaa sitä mitä olen tai mitä teen, ja olen nimenomaan völva sieluani ja sydäntäni myöten. En ole löytänyt sanaa, joka kuvastaisi paremmin rakkauttani luontoa ja Äiti Maata kohtaan, haluani suojella sitä ja haluani tutkia olevaisen ja salatun ihmeellisyyksiä ja olla osa sitä. Minulle skandinaavinen shamanistinen polku on niin voimakkaasti osa tätä olemista ja tekemistäni, että völva on siksikin ainoa sopiva termi, jonka koen omakseni. Itselleni määrittelyt, oma tai muiden, on yhdentekeviä, koska polku muuttuu jatkuvasti ja jos takertuu johonkin määritelmään siitä mitä on tai ei ole, niin voi jopa estää omaa kasvuaan. Jokainen siis kutsukoon itseään miksi haluaa, tai olkoon kutsumatta.

 

Onko seidr ja shamanismi siis sama asia?

Seidr on skandinaavinen muoto shamanismista. Tekniikat ja tavoite ovat samat. Seidr pohjautuu skandinaaviseen mytologiaan ja sen kosmologiaan siinä missä vaikkapa Siperian Taigalla harjoitetut shamanismin muodot perustuvat heidän maailmankuvaansa ja uskomusjärjestelmäänsä. Useat seidrin harjoittajista eivät sano harjoittavansa seidriä vaan skandinaavista shamanismia, joten pohjimmiltaan on taas kyse siitä, miten itsensä haluaa määritellä. Itselläni on voimakas seidriläinen tausta, mutta vuosikymmenien saatossa olen itsekin alkanut määritellä toimintaani enemmän skandinaaviseksi shamanismiksi osittain siksi, etten enää kovinkaan usein suorita seidristuntoja tai muita rituaaleja sellaisena kuin ne olen aikoinaan oppinut (ja kuten niitä yhä tehdään tiukan seidriläisissä piireissä).

 

Miten sinä henkilökohtaisesti toteutat seidriä?

Viitaten edelliseen vastaukseen, niin en enää harjoita useinkaan perinteistä seidriä, vaikka sitä kyllä opetankin (periaatteella; on osattava säännöt, jotta niitä voi sitten rikkoa tai muokata omaan toimintaansa sopiviksi).

 

Mihin völvat uskovat, oletko noita?

En voi vastata mihin kaikki völvat uskovat, koska jokaisen polku on erilainen ja muodostuu kaikesta matkan varrella koetusta ja opitusta sekä pohjautuu jokaisen ihmisen omaan personaan. Uskomuksia ja maailmankuvia on siten loputon määrä tai ainakin yhtä monta kuin on völvaakin. Omalta kohdaltani voin sanoa, että uskoni on melko tyypillinen animistinen ja polyteistinen. Uskon siis, että kaikella on henki ja jumalia on monia erilaisia. Uskoni kulmakivi on luonnon pyhyys eli ns. Äiti Maa.

Olenko noita? Tämä on huomattavasti vaikeampi kysymys kuin tuo aikaisempi eli olenko shamaani. Rakastan käsitteiden määrittelemisistä ja eri käsitteiden määrittelemistä suhteessa toisiinsa, mutta noituus on hankala käsite. Noituutta on tutkittu hyvin vähän ja varsinkin sen suhteutumista muihin saman tasoisiin käsitteisiin, joten en osaa sanoa miten tiedemaailmakaan tähän sanoisi. Uskon, että osa ihmisistä niputtaa völvat, shamaanit ja noidat samaan ryhmään siksi, että kaikki kuuluvat pakanoihin, ovat animisteja tai ainakin polyteistisiä ja harjoittavat luonnonuskontoja. Henkilökohtaisesti en usko, että näitä käsitteitä voi noin rennolla otteella niputtaa yhteen. Noituus on nimittäin hyvin laaja käsite ja sen juuret kulkevat yhtä kauas kuin shamanismin, mutta ei ole löydetty todisteita siitä, että ne olisivat koskaan tarkoittaneet samaa asiaa, paremminkin ne ovat olleet olemassa rinnan, yhtä aikaa. Edes siinä vaiheessa, kun alettiin puhua tietäjälaitoksesta ei niputettu noitia kuulumaan siihen ryhmään. Noituus on oma traditionsa.

Viitaten taas aikaisempaan vastaukseeni, niin minulle shamanismi on toimintani ydin, toisin kuin noidilla, joten ei, en ole noita.

 

Oletko wicca?

Wicca on oma suuntauksensa ja kaikki noidat eivät ole wiccoja ja kaikki wiccat eivät kutsu itseään noidiksi. Tästä lauseesta ja tähän lauseeseen keskittyy kaikki wiccaosaamiseni. En siis ole wicca.

 

Oletko kristinuskoinen?

Olen polyteistinen ja uskon myös kristittyjen Jumalan olevan olemassa. Maailmankuvaani mahtuvat myös Neitsyt Maria ja Jeesus siinä missä Odin, Freija, Tapio ja Ukkokin. Kristinuskoiseksi en itseäni kuitenkaan voi missään tapauksessa kutsua, koska kristinuskoiset niputetaan kuuluvaksi kirkkoon, ja kirkko on mielestäni epäonnistunut täysin tehtävässään toimia Jumalansa ja sanansaattajana. Näen Jeesuksen henkilönä, jonka tärkein sanoma oli se, että jokainen ihminen voi löytää Jumalan ja se yhteys ei ole kirkonihmisten yksinoikeus, tai hallittavissa oleva juttu, vaan Jumalan ja yksittäisten ihmisen välinen asia.

Kirkosta tuli jo sen alkuvaiheessa instituutio, joka perustuu vain ihmisten vallanhaluun toisista ihmisistä, hierakiaan, itserakkauteen, ulkokultaisuuteen, dogmeihin ja kapeakatseiseen tuomitsevuuteen. En näe kristinuskoisten Jumalaa siitä kuvasta, jonka he ovat Hänestä luoneet, enkä näe tulevaisuutta tällaiselle kirkolle pidemmän päälle muutenkaan.

Sama ilmiö on kyllä nähtävissä monissa muissakin, jopa uusimmissa uskonnoissa, jotka ovat jollakin tavalla ryhmittyneet. Esimerkiksi aasaukoisten ryhmittymien keskuudessa on maailmalla nähtävissä samanlaista institutionalisoitumista eli aletaan luoda tiukkoja dogmeja, kerrotaan miten saa uskoa ja miten ei ja taas seuraa tuomitsevuutta muita kohtaan. Tietyissä aasauskopiireissä halutaan esimerkiksi tuomita Odin huonona, oikukkaana, epävakaana, sotaisana ja jopa pahana jumalana, joka mielellään poistettaisiin kokonaan skandinaavisten jumalien listalta, jottei kukaan vain vahingossakaan alkaisi uskoa häneen tai hakisi hänestä tietoa. Ihminen alkaa kirkkoutuessaan välittömästi rajoittamaan kielloilla toistensa oikeutta ja samalla kyttäämään, ettei kukaan vain riko näitä kieltoja vastaan. 

Kunnioitan kaikkien vakaumuksia, mutta yritän itse pysyä kaiken tällaisen ulkopuolella.

 

Kysymyksiä on tullut paljon ja yritän vastata niihin parhaani mukaan vielä tässä syksyn kuluessa. Keväällä lähtevät pyörimään koulutukset ja tarkoituksena on tehdä niiden sisällöistä vielä omat postaukset. Noituudesta on tullut sen verran kysymyksiä, että yritän saada blogin  ulkopuolisen kirjoittajan ns. vieraskynässä kirjoittamaan siitä asiantuntevamman artikkelin, koska omat tietoni eivät siihen riitä. Jos sinulla on mielessäsi jokin aihe, josta haluaisit lukea niin postaustoivomuksia voi aina lähettää s.postitse.

Comments are closed.