Osa lukijoistani tietääkin jo, että olen hetkellisessä mielenhäiriössä perustanut Helsinkiin noitakaupan ja siihen liittyen olen saanut kyselyitä, että miksi pidän sen koko vapun suljettuna. Syynä siihen on yksinkertaisesti se, että juhlin tuolloin itselleni tärkeimmän jumalattaren päivää. Vappuhan on paljon laajempi käsitteenä kuin mitä karnevaalihumussa foliopallojen seassa voisi kuvitella.

Vappu on virallinen liputuspäivä ja suomalaisen työn päivä, mutta sitä on juhlittu kristillisissäkin maissa jo keskiajalta saakka. Suomen kielen sana vappu on peräisin sanasta Walborga (pyhimys Walpurgis), Valpuri ja 1400-luvulta lähtien Vappua eli Valborgin päivää on vietetty tämän saksalaisen pyhimyksen kunniaksi. Hänet julistettiin pyhimykseksi nimenomaan 1.5. Ennen tätä päivää ja sitä seuraavaa yötä pidettiin noitien yönä ja aikana, jolloin noidat kerääntyivät ja kokoontuivat lentääkseen luudillaan Brockenille, joka on siis saksalaisten kyöpelinvuori.  Pyhimyksen ajateltiin suojaavan ihmisiä noidilta tuona yönä, mutta koska pyhimyksiinkään ei kannata koko luottoaan pistää, niin varmuuden vuoksi kansalaiset myös mekastivat huutaen, paukuttaen ja torviin puhaltaen pitääkseen noidat loitolla. Mäkien päälle sytytettiin myös kokkoja pelottelemaan ylilentäviä noitia. Saksassa vappuyö tunnetaan vieläkin noitien ja taikuuden yönä. Irlannissa ja Skotlannissa on puolestaan vietetty huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa kevään juhlana kelttiläistä ns.  Beltane-juhlaa.   Juhlan aikana sytytettiin kokkotulia, joiden uskottiin edistävän karjan hedelmällisyyttä. Karja saatettiin ajaa rituaalisesti haltiatulien läpi.

Jos kokkoja kerran poltettiin muualla Euroopassa pelotellakseen noitia tai lisätäkseen karjan hedelmällisyyttä, niin miksi niitä sitten poltettiin Suomessa, jossa vappu on ylioppilaiden ja työläisten juhla? Usein kuulee, ettei vapulla, toisin kuin monilla muilla pyhillämme, ole minkäänlaista yhteyttä pakanalliseen historiaamme?  Tämähän ei ole totta, koska jo kauan ennen kristinuskon tuloa Suomessakin elettiin vapun aikoina pyhiä aikoja. Huhtikuun lopun ja toukokuun alun väliin ajoittui aika, jolloin on juhlittu auringon ja lämmön saapumista, mutta myös juhlittu vainajia.  Tämä on toinen ajankohta vuodessa, jolloin verhon elävien ja kuolleiden ajateltiin olevan hyvin ohut (toinen aika ajoittuu ns. nykyisen pyhäinmiesten aikaan). Tulilla pidettiin ei-toivottuja vainajia poissa elävien luota. Tämä vanha kevään juhla tunnettiin Suomessa helana eli toukojuhlana, joka on saanut nimensä juuri pelloille ja muille avoimille paikoille sytytetyistä kokoista, helavalkeista. Tämä vappukokkoperinne on vieläkin voimissaan mm. Länsi-Suomen rannikolla.

Aasauskoiset juhlivat keväällä muutamia juhlia, joista toinen on kevätblotti ja toinen, riippuen mihin aasayhteisöön kuuluu, joko Segerblott tai Vanadisablott. Nämä käsitteet ovat meillä Skandinaviassa/Pohjolassa sekaisin kuin teekkarit vappuviikolla, mutta osa juhlii 1.5 Vanadisablottia ja nimenomaan Freijan kunniaksi.

Freija, skandinaavisen mytologian toinen tärkeimmistä jumalattarista. Freijan isä on Njord; meren, sään, vaurauden, kaupan, merenkäynnin ja kalastuksen jumala. Freija on siis vaanien sukua ja siksi häntä kutsutaan myös nimellä Vanadis. Hän ratsastaa kissojen vetämillä vaunuilla ympäri maailmankaikkeutta. Hän on pukeutunut viittaan, joka on tehty haukan sulista. Hänestä kerrotaan, että hän on jumalattarista kaunein ja hän onkin kauneuden, rakkauden ja seksuaalisuuden, himon, vaurauden ja taikuuden jumalatar. Freijan uskotaan antavan tyydytystä rakkauselämään, kuten myös kasvattavan sadot viljaviksi. Seidrin harjoittajana ja völvana Freija on minulle tärkein jumalatar ja vieläkin tärkeämpi kuin viljavat vainiot eli hän on minulle Äiti Maan ilmentymä ja Skandinaavisen shamanismin jumalatar.  Odinin ohella toinen kuolleiden sielut keräävä jumaluus, Valkyrioiden johtaja, Seidrin alkuperäinen harjoittaja, kaikkien völvien äiti Mardöll (völvien suvun isä on puolestaan Vidolf). Hänen viisautensa kumpuaa ajasta ennen ajan alkua. Seidriläiset ajattelevat, että Freija on itse Völuspán völva. Ensimmäinen ja perimmäinen, joka siis muistaa kaiken menneen sekä tietää kaiken tulevan, ja tämän lisäksi myös omaa taidon sekä voiman muuttaa tapahtumia. Hän tietää ja muistaa kaiken ja sen lisäksi hänellä on myös völvana kyky puuttua kosmisen verkon, Wyrdin, säikeisiin.

Freija on siis minulle jumalatar, joka ansaitsee juhlansa aikana, jolloin hedelmällisyys suorastaan ryöpsähtää tulvilleen pitkän talven jälkeen, mutta hän on myös kuolleiden ja noituuden jumalatar, joten hän ansaitsee tämänkin suhteen ehdottomasti paikkansa juhlassa, joka ei ole vain kevään, auringon, lämmön, marssien, ylioppilaiden ja skumpan juhlaa vaan myös aikaa, jolloin verho on hyvin ohut, suorastaan foliopallon ohut 😉