Thorin pukit ja erilaiset joulunajan pukit

Thorin pukit ja erilaiset joulunajan pukit

Suomessa Kekrin aikaan, syksyllä, kekripukit kulkivat talosta taloon pukeutuneina taljoihin, olkiin ja pukinsarviin. Tämä perinne löytyy myös mm. Saksasta ja siellä se on kytköksissä hedelmällisyysrituaaleihin, joilla turvataan tuleva vuosi. Ajallisesti kekri sijoittuu jonnekin nykyisen pyhäinmiesten aikaan, mutta ilmeisesti sitä jatkettiin usein vielä ns. jakoajankin yli. Jakoaikaa tarvittiin tasaamaan aurinkovuoden ja kuuvuoden väliin jäävä noin 12 vuorokauden aukko. Suomesta löytyy myös toinen pukkeihin liittyvä perinne eli nuuttipukki, joka kiersi kekripukin kaltaisissa varusteissa joulun jälkeen taloissa. Alunperin nuuttipukit ilmeisesti kiersivät meuhkaamassa ja kerjäämässä joulun jäljiltä jäänyttä olutta, mutta jossakin vaiheessa perinne muuttui hieman rauhallisemmaksi ja heille riitti mikä tahansa herkku ja meno muistutti melkoisesti pääsiäisen noitimisperinnettä. Nuuttipukkiperinne tulee meille suoraan Ruotsista, jossa nuoret miehet pukeutuivat pukkinaamareihin ja taljoihin kierrellen talosta taloon, esittäen pieniä näytelmiä ja lauluja. 1800-luvulla perinne muuttui, ja pukiksi pukeutunut, tai sillä matkustava, alkoi jakaa joululahjoja.

Mistä siis tulevat nämä pukit? Pukki jouluisena symbolina pohjolassa voidaan ilman epäilyksen häivääkään jäljittää aasajumala Thorin pukeista Tanngnjóstrista ja Tanngrisnirista. Tästä tutkijat ovat täysin yksimielisiä, mutta se miten ne aikana ennen kristinuskoa yuleen liittyivät, onkin sitten hankalampi juttu. Osa väittää perinteen syntyneen siitä, että joulun aikaan yleisesti teurastettiin pukkeja ruoaksi  ja tämän  taas  ajateltiin pohjautuvan siitä, että saagojen mukaan Thorkin söi pukkejaan jatkuvasti, ja herätti ne sitten henkiin seuraavana aamu puhaltamalla vasaraansa. Osa tutkijoista taas väittää, että pukit liittyvät Thoriin  hahmona, ja hänen yulen aikaan suorittamaansa ihmisten suojelemiseen, ei pukkien  syömiseen. Thor unohtui, mutta pukit jäivät. Niin tai näin, pukit liittyvät kuitenkin Thoriin.

Mårten Eskil Winge, Thor taistelee jättiläisten kanssa, 1872.

Jakoaika ennen yulea, oli henkien, kuoleman ja vaaran aikaa. Arvaamattomat pimeyden ja alisten voimat velloivat, ja pohjolan ihmiset tarvitsivat kaiken mahdollisen avun, jotta selviäisivät vuoden pimeimmästä ajasta. Ihmisestä ei ollut vastusta näille ylimaalisille olennoille ja ainoastaan olento, joka oli asetettu ihmisten suojelijaksi, saattoi heitä auttaa. Tämä suojelija oli mahtava ukkosen jumala, Midgårdin ja ihmisten suojelija, jättiläisten ja kaikkien pahojen voimien kammo. Ainoa jumala, jonka voimat sekä rohkeus riittivät taistelemaan itse kuoleman jumalatarta Helliä vastaan eli Odinin poika Thor. (Pyydän anteeksi, että tämä hetken aikaa kuulosti tietyltä elokuvalta, mutta rehellisyyden nimissä todettakoon, että kyseisessä elokuvassakin on aika ajoin totuudenkin siemeniä.)

Thor oli myös hedelmällisyyden jumala ja häntä pyydettiin mm. keväisin tuomaan sadolle sateen ja hänen ajateltiin suojelevan muita hedelmällisyyden jumaluuksia, jotta he voisivat suorittaa tehtäviään eli hän oli itse äiti maan suojelija, tulevan satokauden ja elämän turvaaja. Hän myös suojeli Sunnaa eli hevoskärryissä aurinkoa kuljettavaa jumalatarta, jonka siis susi syö talvipäivänseisauksena, vuoden pimeimpänä päivänä, mutta hän ehtii (toivon mukaan) joka vuosi synnyttää ennen kuolemaansa uuden auringonjumalattaren. Tavallaan Thor voidaan nähdä myös auringon uudelleensyntymiseen liittyvänä jumalana.

Pukkien lisäksi yulen aikaan poltettiin pihoilla Thorin kunniaksi ns. yuletammea, joka siis muistuttaa meillä vieläkin poltettavaa jätkänkynttilää tai muita isoja ulkotulia. Jos mietimme suomalaista joulupukkia, jota ei muuten missään muualla maailmassa kutsuta jouluPUKIKSI, vaan muualla hän on ukko, mies, isä tai nisse, niin hän on sekoitus nuutti- ja kekripukkia ja siksi meillä on vielä Thor symbolisesti jouluissamme, halusimmepa tai emme.  Ja mikäli haluamme pitää kiinni siitä Korvatunturin joulupukista tai siitä cocispukista, niin emme kuitenkaan saa Thoria tai pakanallista menneisyyttämme pois jouluista ihan helposti. Melkoisen monesta suomalaisesta kodista löytyy vieläkin se olkipukki, joko kuusessa roikkumassa tai lattialla seisomassa. Aikoinaan kristinuskon jyrätessä pohjolassa, osa pakanauskoisista ajatteli, että ainoastaan Thor pystyisi pistämään kristittyjen Jumalalle kampoihin, ja minulle olkipukki kuusen vieressä symboloi juuri sitä. Thor on vieläkin voimissaan.

Comments are closed.