Skandinaavisen mytologian luomiskertomus

Skandinaavisen mytologian luomiskertomus

Alussa, ennen kuin edes oli aikaa, oli vain tyhjyys, valtava kita, Ginnungapap. Sana tarkoittaa maagisten voimien täyttämää alkutilaa. Ginnungapap oli valtava halkeama, ammottava kuilu, ikiaikaisessa hämärässä syntynyt ja se oli niin syvä, ettei yhdenkään ihmisen silmä voinut sen pohjaa katseellaan tavoittaa. Ginnungapapin pohjoispuolella on tila tai maailma nimeltään Niflheim, sumun ja pimeyden koti. Nilfheimin keskellä pulppuaa uupumaton Hvergelmirin loppumaton lähde, iso pata, josta saavat alkunsa Elivagarin kaksitoista suurta virtaa. Näiden virtojen veden virratessa kohti Ginnungapappia, muuttui se jäälohkareiksi, jotka vyöryivät hirvittävällä jyrinällä ammottavaan halkeamaan.

Kuilun eteläpuolella, Nilfheimiä vastapäätä, sijaitsee huurteen, sumun ja alkutulen valtakunta, jota kutsutaan Muspellheimiksi. Valtakunnan rajaa vartioi Surtr, tulijättiläinen. Surtr heilutti pelottomasti valtavaa tulimiekkaansa, josta syntyi kipinöitä. Kipinät sinkosivat Ginungapapin ammottavaan kuiluun ja osuessaan jäälohkareisiin niistä nousi höyryä.

Jättiläinen Surtr tulimiekkansa kanssa John Charles Dollmanin teoksessa vuodelta 1909.

Kun höyry osui pilviin, niin se muuttui taas kylmyyden vaikutuksesta huurteeksi. Kerros kerrokselta tämä huurre päällysti Muspelheimin keskuksen. Kuumuuden ja kylmyyden vaihtelujen vaikutuksesta tai suuren, vielä luomattoman ja tuntemattoman voiman vaikutuksesta syntyi Ymir-jättiläinen, maailman ensimmäinen elävä olento, kaksineuvoinen kantaisä. Vaftrudrinin runo väittää hänen puolestaan syntyneen Elivagarvirtojen loiskeesta. Ymiriä kutsuttiin huurrejätiksi tai huurretursaaksi. Ymir synnytti yksinään, omasta kainalostaan, tyttären ja pojan, joiden jälkeläisiä jumalrunoissa elävät jättiläiset ovat. Ymirin jaloista syntyi vielä kuusipäinen jättiläinen, Thrudgelmir, joka puolestaan synnytti Bergelmirin. Bergelmir on kaikkien pahojen huurretursaiden esi-isä.

Vaeltaessaan nälkäisenä ympäriinsä, Ymiri löysi Audhumlan, kuurasta syntyneen lehmän. Lehmän utereista virtasi voimakasta maitoa, jota Ymir käytti ravinnokseen.  Kun tämä lehmä nuoleskeli omaan nälkäänsä kuuran peittämiä kiviä, tuli kivistä esiin Buri niminen miespuolinen jumala. Buri edusti pahan vastavoimaa eli hyvyyttä. Oli täysin mahdotonta, että nämä kaksi vastavoimaa voisivat elää yhdessä rauhassa ja siksi Buri alkoikin heti synnyttyään sotia huurrejättiläisiä vastaan. Buri sai pojan Borin. Taistelut jatkuivat kauan ja olisivat varmasti jatkuneet ikuisuuksia, mikäli Bor ei olisi nainut Bolthorn jättiläisen tytärtä Bestlaa.

Odin, Vili ja Ve tappavat Ymirin. Lorenz Frølich (1820–1908).

Bestla synnytti Borille kolme poikaa, Odinin, Vilin ja Ven. Näistä tulivat ensimmäiset aasat. Pojat liittyivät saman tien taisteluun isänsä rinnalle huurrejättejä vastaan, ja onnistuivat lopulta tappamaan pahimman vihollisensa Ymirin.Kaatuessaan kuolleena maahan, valui hänestä valtavasti verta maahan ja syöksyvä verimassa tappoi kaikki muut jättiläiset paitsi Bergelmirin ja tämän vaimon, jotka seilasivat veneellä turvaan alueelle, jota he alkoivat kutsua Jötunheimiksi. Jötunheimiin syntyi uusia huurrejättejä, jotka jakoivat kaikki esi-isänsä vahvan inhon Jumalia ja ihmisrotua kohtaan.

 

Maailman luominen

Näkijättären ennustuksen mukaan Borrin pojat vierittivät Ymirin ruumiin Gunnigapapin kuiluun ja alkoivat muokata siitä maailmaa. He kohottivat pohjan, nostivat maan merestä ja määräsivät taivaankappaleiden paikat. Vaftrudnirin runo ja Grimnirin runo kertovat, että Odin, Vili ja Ve loivat hänen ruumiistaan Midgårdin eli ihmisten maailman. Hänen lihastaan tehtiin maa, luista vuoret/tunturit, verestä meri/vedet, kallosta taivas, otsasta/aivoista pilvet taivaalle, hampaista kukkulat ja hiuksista puut. Taivaankanneksi asetettiin Ymirin pääkallo, jota pitelee neljä kääpiötä Nordi, Sudri, Austri ja Vestri (ilmansuunnat). Odin heitti kourallisen Muspelheimin tulivirtojen kipinöitä ja niistä tulivat tähdet taivaalle, mutta edelleen oli yö. Yön jumalatar synnytti pojan, Kuun ja tyttären, Auringon. Lopulta jumalatar synnytti vielä yhden pojan Päivän ja niin maailman luomistyö oltiin saatu päätökseen.

Odin, Vili ja Ve luovat maailman. Lorenz Frølich (1820–1908).

Tämän jälkeen luotiin vielä suuri joukko kääpiöitä ja viimeiseksi ensimmäinen ihmispari Askr ja Embla. Askr tarkoittaa saarnia, Embla jalavaa. Snorri selittää, että ihmiset luotiin puista, jotka Odin, Vili ja Ve tai toisten lähteiden mukaan Odin, Hoenir ja Lodur tai Loki, löysivät kävellessään merenrannalla. Ihmisille annettiin kyky puhua, ajatella, rakastaa ja toivoa sekä kyky työskennellä. Ihmiselle annettiin elämän lisäksi myös kuolema. Näillä eväillä ihminen asetettiin Midgårdin hallitsijaksi. Ihminen lisääntyi sukupolvi sukupolven jälkeen, mutta jumalat, jotka olivat antaneet heille elämän, osallistuivat tiiviisti heidän elämänsä seuraamiseen ja tarjosivat myös heille apua ja suojelusta. Ihmisten eri säädyt loi Heimdall jumala kulkiessaan Midgårdissa. Matkallaan hän yhtyi eri säädyistä olevien naisten kanssa ja syntyneistä lapsista sai kukin sääty alkunsa. Ihmisten voidaan siis katsoa alun perin olevan paitsi jumalien luomia niin myös polveutuvan suoraan jumalista.

Jumalien asuinalue Asagårdr sijaitsi alkujaan Midgårdrin lähellä, mutta Odin pyysi jumalia ja jumalattaria siirtymään taivaalle.

 

 

Comments are closed.