Skandinaavinen muinaisusko, osa 1

Skandinaavinen muinaisusko, osa 1

Osa 1.

Aikaisempi blogikirjoitukseni Tyr-riimusta poiki muutamia yhteydenottoja liittyen aasauskoon. Aasausko on uuspakanallinen uskonto, joka perustuu muinaiseen Skandinaaviseen uskontoon. Ajattelin hieman pohjustaa muutamalla postauksella sitä, mistä nykyinen aasausko tulee, jotta saa selkeämmän kuvan. (Täydelliset lähteet saa tarvittaessa pyytämällä s.postitse)

Skandinaavinen muinaisusko on nimitys Skandinavian ihmisten esikristillisellä ajalla harjoittamalle uskonnolle. Jo kivi- ja pronssikaudella eläneiden ihmisten rituaaleista, uskomuksista ja myyteistä voidaan tehdä päätelmiä arkeologisten löytöjen perusteella. Parhaiten tunnetaan kuitenkin rautakauden uskonto, josta on säilynyt yksityiskohtaisia kirjoitettuja kuvauksia. [1]

Skandinaavisella mytologialla puolestaan tarkoitetaan Skandinavian rautakautisten asukkaiden, kuten viikinkien, jumaltarustoa, myyttejä ja uskomuksia. Skandinaavisen mytologian synonyymina käytetään usein myös germaanista mytologiaa. Täsmällistä määrittelyä näistä termeistä on vaikea löytää, ja termejä käytetäänkin tutkimuskirjallisuudessa sekaisin. Näiden lisäksi puhutaan myös pohjoisesta mytologiasta.[2] Käytän käsitteitä Skandinaavinen mytologia ja muinaisusko tässä tarkoittamaan samaa asiaa.

Skandinaavisen muinaisuskon alkulähdettä on muutamien historioitsijoiden toimesta etsitty aina Rooman valtakunnan ajoilta. Heidän mukaansa Odin nousi ylimpään asemaansa skandinaavisessa mytologiassa juuri roomalaisen mytologian inspiroimana. Skandinaavinen muinaisusko on kuitenkin osa suurempaa indoeurooppalaista uskontoperinnettä, johon kuuluvat muun muassa kreikkalainen, roomalainen ja slaavilainen mytologia. Osa tutkijoista on löytänyt yhtäläisyyksiä jopa intialaiseen hinduismiin. Erään teorian mukaan intialaiset, kreikkalaiset, italialaiset, keltit, slaavit ja germaanit jakaisivat yhteisen alkukodin, joka olisi mahdollisesti sijainnut Mustan meren lähettyvillä ja ryhmät olisivat sieltä lähteneet vaeltamaan eri osiin Eurooppaa ja Aasiaa. Tämä teoria selittäisi, miksi eri alueiden uskonnot ja jopa kielet muistuttavat niin paljon toisiaan.

Rooman tuhon jälkeen, kansanvaellusten aikaan, germaaniset kansat siirtyivät koko nykyisen euroopan alueelle. Heidän mukanaan siirtyi myös uskonto. Jo 500-750 luvuilla kristinusko alkoi syrjäyttää muinaisuskontoa anglosaksisesta Englannista ja merovingien hallitsemasta frankkien valtakunnasta Ranskassa, mutta aivan kuten Skandinaviassa myöhemmin, nämä kaksi uskontoa vaikuttivat jonkin aikaa yhdessä alueella. Tämän ajan juuri ennen viikinkiajanlaskun alkua on katsottu olevan skandinaavisen muinaisuskon suurinta leviämisaikaa. Samoja tai hyvin samankaltaisia jumalia, palvottiin koko pohjoisessa ja läntisessä Euroopassa.

 

[1] Guerber, H.A., 1994

[2] Guerber, H.A., 1994

Comments are closed.