Siunaaminen, mielipiteitä herättävä aihe shamanismissa

Siunaaminen, mielipiteitä herättävä aihe shamanismissa

Siunaaminen on ikivanha shamanistinen tapa (käytän tässä poikkeuksellisesti shamaania ja völvaa synonyymeina), jossa shamaani välittää hengiltä siunauksen ihmiselle, eläimelle, paikalle, tapahtumalle, esineelle yms. Usein siunaaminen liittyy tietynlaisiin taitekohtiin elämässä, jolloin se voi olla osa seremoniaa, mutta yhtä lailla se voi olla osa muutakin kohtaamista. Joskus shamaani on jopa saattanut erikoistua nimenomaan siunaamisiin siinä missä osa on voinut erikoistua vaikkapa kuolinapuun, sielunpalautuksiin yms.

Siunaamisessa on kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta eli voiman välittämisestä. Se voima voi olla meitä kaikkia ympäröivän voiman välittämistä, tai sitten voima tulee hengiltä tai tietyltä hengeltä. Periaatteessa kaikki sydämestä toivotettu hyvä on mielestäni tämän suuremman voiman moninkertaistamista ja lähettämistä eteenpäin. Sen ei tarvitse olla sen kummempaa kuin, että toivottaa toiselle kaikkea hyvää elämässä -ja tarkoittaa sitä. Tämä ajatus on kuitenkin sellainen, että osa shamanismin harjoittajista saattaa, jos ei muuta, niin ainakin hieman nikotella tällaiselle siunaamiselle. Omalta kohdaltani voin sanoa, että seidrin harjoittajana tällainen ajatus ei tunnu lainkaan vieraalta ja mielestäni tällainen toivottaminen ei oikeastaan eroa kovinkaan paljon tarkoituksella kohdistetusta loitsusta. Hengiltä tulevassa siunauksessa on kyse periaatteessa saman voiman välittämisestä, koska loppupeleissähän kyse on aina samasta voimasta, joka vain ilmenee eri tavalla, mutta silloin se on suoraan kohdennettu hengiltä nimenomaiseen kohteeseen. Naivisti voisi ajatella, että silloin loitsun luokin joku muu, ja shamaani/völva vain välittää sen.  Tosin joskus voi selkeästi aistia, että ihmisen lausuman ”hyvää matkaa” takana on joku vielä suurempi voima kuin ihmisen oma, ja ajoittain huomaan miettiväni, että käyttävätkö henget joskus jopa satunnaisia välittäjiä saadakseen siunauksensa perille. Joskus esimerkiksi kuulee, että ihmisille tulee outo tunne, jonka seurauksena he esimerkiksi saattava halata jotakin, vaikka eivät muuten koskaan tekisi niin tai sanoa jotakin, jota ei ollut tarkoitus sanoa. Muistan erään henkilön, joka sanoi  työseminaarin jälkeen toiselle osallistujalle (jota ei siis tuntenut aikaisemmin) yht’äkkiä, että: ”Muista taivaanranta!” Kului muutama kuukausi ja sain viestin, että tämän henkilön, jolle asia sanottiin, puoliso oli menehtynyt äkillisesti. Pahimman surunsa keskellä hän muisti, että he tapasivat aikoinaan saaristossa auringon laskiessa taivaanrantaan ja siitä tuli asia, jonka hänen miehensä aina sanoi, kun heillä oli vaikeaa. En kerro tarkalleen mitä hän sanoi, mutta ajatus liittyi nimenomaan siihen auringon laskemiseen taivaanrannan taakse. Myöhemmin hän tajusi, että tämä ääneen sanottu asia seminaarissa oli siunaus ja voimananto tulevaa varten.

Shamaanit ajattelevat usein, että siunauksessa on aina kyse samasta asiasta kuin suojauksessa, mutta jälleen oman traditioni näkökulmasta, olen osittain eri mieltä. Oman maailmankuvani mukaan ihminen, joka on puhdistettu ja parannettu sekä siunattu ei välttämättä lainkaan tarvitse erillistä suojausta, koska siunaus täyttää ihmisen voimalla, mutta mikäli hän kuitenkin syystä tai toisesta tarvitsee suojausta, niin silloin völvan suorittamana suojaus on nimenomaan völvan suorittama tietoinen loitsu ja rituaali, jonka tarkoituksena on suojautua yleensä jotakin tiettyä vastaan. Siunauksessa völva on henkien siunauksen ja voimien välittäjä, mutta suojauksessa völva on toimija. Olen joskus kirjoittanut, että vaikka völva on skandinaavisen shamanismin harjoittaja, niin hän ei mahdu perinteisen shamaaniraamin sisään, ja hän liukuu jossakin noidan ja shamaanin välimaastossa olematta kuitenkaan puhtaasti kumpaakaan. Suhtautumisessa siunaukseen näkyy kenties osittain tämä ero völvan ja shamaanin välillä. Näiden kahden asian erottaminen on joskus völvallekin vaikeaa, koska kuten jo kirjoitin, niin kummassakinhan loppujen lopuksi on kyse voimasta, jota annetaan ja joka välitetään sille, joka sitä tarvitsee.

Elämme ajassa, jossa jokaiseen asiaan vaaditaan koulutus ja virkamiehen kolmena kappaleena allekirjoittama hyväksyntä, joten ensimmäinen kysymys, johon yleensä joudun vastaamaan, kun koulutuksessa käymme siunaamista läpi on se, että onko ihmisellä lupa siunata. Usein asiaa katsotaan myös kristillisten lasien läpi, joiden mukaan ihmisen täytyy olla jotenkin korkeammassa asemassa suhteessa muihin, jotta hänellä olisi oikeus siunata eli käytännössä siis jonkinlainen pappi, joka on saanut Jumalalta luvan siunata nimissään lampaitaan. Shamaanit ovat siunanneet kautta aikojen ja völvana voin sanoa, että völvat ovat aina siunanneet ihmiset, vastasyntyneet, uudet maat, asumukset ja karjat. Ilman, että he ovat kenenkään yläpuolella. Shamanismissa ei ole hierarkiaa, eikä näin ollen kukaan ole toista korkeammalla arvoasteikossa suhteessa jumaluuksiin tai henkiin. Shamaanit vain osaavat keskustella edellä mainittujen kanssa ja välittää siunauksen sille, jolle henget sen haluavat osoittaa. Tämä välittäjän ja tavallaan henkien palvelijan rooli on tärkeä pitää mielessä, koska osalle tuntuu olevan kovin vaikeaa toimittaa siunauksia. Syyksi he kertovat, että he kokevat joutuvansa tahtomattaan jonkinlaiseen valta-asemaan suhteessa siunattavaan tai oikeastaan pelkäävät, että siunattava kokee sen niin. Kyse on kuitenkin ”vain” siitä, että völva antaa äänensä hengille. Kenelläkään ei ole valtaa toisiinsa sellaisessa tilanteessa, eikä völvan tai shamaanin rooli muutenkaan ole olla kenenkään yläpuolella –jos shamaanina tai völvana (tai noitana) näin kuvittelee, niin kannattaa tarkasti miettiä omia motiiveitaan. Tästä aiheesta on tulossa jossakin vaiheessa lisää.

Islanninhevosen häntäjouhista tehty siunausvippa. Huom. alla on maalausalusta, ei siis verinen pöytä.

Mitä siunaamisessa sitten konkreettisesti tapahtuu? Völvana haen siunauksen usein ihan perinteisesti rummuttamalla, helistimen tai sauvan avulla. Yleisimmin siunaus on verbaalinen ja tulee lyhyenä lauseena, joka on helppo ymmärtää (muttei välttämättä heti helppoa sisäistää), aivan kuten tuossa aikaisemmassa esimerkissä. Voima ei ole itse lauseessa tai viestissä, vaan siinä latauksessa, joka niihin asetetaan henkien taholta, ja jonka shamaani tai völva sitten välittää. Osalle tällaisesta lauseesta tulee tietynlainen mantra, jota hokemalla he pääsevät yhteyteen saman voiman kanssa uudelleen ja uudelleen. Osa siunauksista ovat puolestaan sanattomia ja ne voidaan välittää, vaikka veden kautta. Aivan kuten kristitytkin käyttävät siunattua vettä, niin völvat ja shamaanit jo aikoinaan välittivät osan siunauksista veden kautta, joko juottamalla sitä tai yleisemmin pirskottamalla ihmisten, paikkojen tai esineiden päälle.

Saan aina välillä palautetta siitä, etten kerro tarpeeksi tarkasti, miten mikin rituaali tapahtuu tai mitä mikin symboli/riimu tarkoittaa tai mitä välineitä völva käyttää (siis laita omia kuvia omista välineistäni), ja siihen saatte varautua jatkossakin. Tämä ei ole opetusfoorumi vaan tämän tarkoitus on lähinnä antaa teille pintapuolinen näkemys siitä, mitä on skandinaavinen shamanismi. Tarkemmat opit on opittava ja tiedot on haettava ihan itse. Se mitä puhun kursseilla on eri asia, koska se tapahtuu nimenomaan opetusmielessä ja on siksi huomattavasti laajempaa sekä syvempää, mutta kuten joskus sanoin, niin netti ei ole henkisen polun oppipaikka.

Comments are closed.