Palataan vielä hetkeksi riimuihin. Käsittelin niitä pintapuolisesti jo aikaisemmin, mutta tällä kertaa kerron ns. sidosriimuista ja riimuloitsuista. Ikävä kyllä jälleen kerran pintapuolisesti, koska riimujen käyttö ei ole mikään ”viikonloppukurssilla riimumestariksi” -tyylinen ratkaisu, vaan ennen kuin edes voi siirtyä sidosriimujen käyttöön on oltava vahva osaaminen riimuista yksittäisinä voimina. Joten siitä ei voi koskaan kirjoittaa kuin pintapuolisesti.

Riimujen käyttö jakaa niiden käyttäjät kahteen ryhmään ja jako ei suinkaan mene sen perusteella käyttääkö vaikkapa Futharkia vai Utharkia, joka olisi loogisin jakoperuste, vaan sen perusteella miten niihin suhtautuu.  Hyvin moni magiasta ja riimuista kiinnostunut ajattelee, että he saavat saman tien riimuista ensimmäiset rivit luettuaan jonkinlaisen kyvyn käyttää niitä ja, että niitä voi käyttää kuten tarotteja, arpakuutioita, luita tai muita divinaatioesineitä. Riimut ovat nykyään lähes ”syntisen paheellisia” ja erityisen paheellista tuntuu olevan tatuoida niitä ympäri kehoaan.  Ikävä kyllä riimut elävät ja nimenomaan elävät tilanteissa, joten yksittäisen riimun kiinnittäminen nahkaansa ei ole ratkaisu kuin siihen nimenomaiseen hetkeen. Seuraavassa hetkessä se voi jo kääntyä kantajansa alkuperäistä ajatusta vastaan. Toinen tapa suhtautua riimuihin on elinikäisen oppimisen ajatus eli se, että ne aukeavat, jos aukeavat, vuosien saatossa. Yksikään riimuharrastajaseniori ei myöskään tatuoi itseensä riimuja, koskaan, missään, ikinä. He tekevät tarvittavat riimut ja sidosriimut maalilla, syljellä, tuhkalla tai verellä, mutta eivät koskaan pysyvästi.

Tälläkin hetkellä joku miettii minkä riimun itseensä tatuoisi. En voi muuta sanoa kuin, että jos on ihan pakko itseensä riimuja tatuoida, niin turvallisin tapa on raapustaa joku valmis loitsu, joka ei muutu ja joka on suhteellisen neutraali. Vaikkapa Vegvísir. Se opastaa aina kotiin, eikä ole vaarallinen. Tosin senkin paikka olisi oikeasti jalkapohjassa ohjaamassa askellusta, eikä esimerkiksi olkavarressa, ja netistä otettuna sidosriimu todennäköisesti vielä piirretäänkin väärin.

Suurin osa meistä on nähnyt sidosriimuja ja yksi löytyy omasta puhelimestasikin mm. bluetooth merkistä, mutta mitä nämä sidosriimut oikein syvimmiltään ovat? Kuten jo aikaisemmin olen sanonut, niin riimut ovat hyvin voimakasta kieltä ja ne ovat peruskoodi sille ns. suurelle mysteerille, joka on koko olemassaolomme takana oleva perusvoima.  Yhdistäessämme näitä riimuja kirjoitamme tavallaan voimakkaita yhdyssanoja tämän voiman avulla. Aivan kuten yhdyssanoja, niin riimujakaan ei voi yhdistää aivan sattumanvaraisesti tai sen perusteella mitkä näyttäisivät mukavalta yhdessä. Emmehän me muodosta suomeksikaan yhdyssanoja kuten rätvänäperunainkvisiittori, vaikka se kuulostaa ihan hyvältä, niin se ei merkitse mitään. Netti on pullollaan kuvia sidosriimuista, jotka eivät merkitse mitään, kumoavat toistensa vaikutuksen tai merkitsevät jotakin ihan muuta kuin tekijänsä kuvittelee, tai sitten ne ovat niin monimutkaisia, ettei edes itse universumin perusvoima taida saada niistä selvää.

Sidosriimujen käytössä on siis tietty järjestelmä, jolla niitä yhdistetään. Pohjimmiltaan kysymys on vain perusriimujen, tai niiden riimujen joiden kanssa haluaa työskennellä, yhdistämisestä (hieman) monimutkaisempiin ja päällekkäisempiin rakenteisiin, joiden avulla sitten saadaan aikaiseksi erilaisia merkityksiä ja energioita. Pääsääntöisesti yksinkertaisuus on valttia sidosriimuissa eli mitä yksinkertaisempi sitä pienempi mahdollisuus on, että tapahtuu ei-toivottuja yhteisvaikutuksia. Nykyään näkee hyvin monimutkaisia sidosriimuja, joiden merkitys on vähintäänkin sekava. Muodoltaan samankaltaisten riimujen laittaminen päällekkäin taas johtaa usein siihen, että niiden voima katoaa tai peittyy, jolloin riimun tarkoitus vesittyy. Jos siis vaikka laittaa Fehun ja Issin päällekkäin niin Issin voimat peittyvät, eikä se näin ollen tuo Fehuun mitään lisää. Sama tapahtuu mm. Madrille ja Dagazille. Tällaisissa tilanteissa riimut täytyy yhdistää muulla tavalla eli ei niin, että ne ovat päällekkäin kuten tuossa bluetooth logossa. Tätä peittämistapaakin, jossa siis toinen riimu peitetään toisen alle, käytetään, mutta se onkin jo syvempääkin syvempää riimumagiaa.

Päällekkäisen tavan lisäksi riimuja voidaan yhdistää suoraksi pötköksi, kuten esimerkiksi riimukivissä. Nämä pötköt muodostavat sanankaltaisesti tietynlaisen riimujonon ja jonoja voi olla peräkkäin useita. Riimukivissä löytyy myös riimuja, joilla yksinkertaisesti kerrotaan uutisia. Eräänlainen viikinkiaikainen infolehtinen siis, joka oli sijoitettu paikoille, joissa ihmiset liikkuvat. Osassa kivissä taas kerrottiin, kuka oli kuollut eli kyseessä oli hautakivi. Riimuja voidaan yhdistää myös säteittäisesti, kuten siis juuri vaikkapa Vegvísir ja Ægishjálmur.

Näiden tarkoitus on yleensä suojata ja ohjata energiaa useisiin suuntiin. Säteittäisesti riimuja voi myös yhdistää siten, että ne asetetaan päällekkäin keskikohdastaan, tavallaan siis ristiin päällekkäin. Tällöin pohjimmainen riimu on se tärkein ja muut sitä esimerkiksi voimistavia.

Riimuja voidaan myös yhdistää epäinsinöörimäisesti ja näennäisesti täysin kaoottisesti. Tätä tapaa harjoitetaan erityisesti islannissa ja kaoottisuudestaan huolimatta voitte uskoa, että siinä on oma logiikkansa. Tätä en suosittele ollenkaan käyttämään, mikäli islantilainen galdr-perinne ei ole tuttua. Itse suosittelen aloittamaan mahdollisimman pelkistetyllä tavalla.