Useimmissa palautteissa toivotaan aiheeksi riimuja ja olen muutamaan otteeseen, suhteellisen kriittisesti, kirjoittanutkin riimuista ja niiden käytöstä, mutta yritän vielä kerran hieman asiallisemmin. Riimut ovat skandinaaviseen mytologiaan perustuvassa henkisessä toiminnassa aina aasauskosta seidriin Eddojen ja Havamalin ohella pyhimmät tekstit/symbolit.  Symbolisen pyhyytensä lisäksi ne koetaan seidrissä pyhiksi myös siksi, että ne muodostavat suoraan osan seidrin rituaaleja.

Riimuilla on useiden pyhien käsitteiden lailla kuitenkin kaksi merkitystä; eksoteerinen ja esoteerinen. Eksoteerisessa mielessä riimuja käytettään silloin kun niitä käytetään kirjaimina. Siis esimerkiksi silloin, kun riimuilla kirjoitetaan jokin nimi tai lause. Näitä näkee mm. vanhoissa riimukivissä, joissa on selkeästi luettavissa olevaa tekstiä tyyliin ”tässä makaa kunnioitettu isä ja veli, Tor Sigursson” tai vanhoissa viikinkiaikaisissa miekoissa, veitsissä, koruissa ja käyttöesineissä. Nämä tekstit ovat selkeästi luettavissa, koska jokaista riimua vastaa yleisesti nykyään tunnistettu kirjain. Käytettäessä riimuja kirjaimina, saatetaan käyttää mitä tahansa riimujärjestelmää, tai oikeastaan minkäikäistä järjestelmää, tahansa. Mikä siis sattuu silmää parhaiten miellyttämään, ja joskus näkee jopa eri-ikäistenkin järjestelmien riimuja sotkettavan sulassa harmoniassa. Esoteerisessa mielessä riimuja käytetään silloin, kun ne ovat osa pyhää rituaalia, magiaa, maailmankatsomusta tai uskonnollista toimintaa noin yleensä. Ja silloin riimujen tunnistetuilla kirjainvastaavuuksilla ei ole mitään merkitystä. Tällaista tekstiä ei siis voi lukea, ja riimuja ei käytetä kokoelmana kirjaimia vaan pyhinä symboleina. Esoteriassa käytetyin järjestelmä on ns. vanha Futhark, joka on itseasiassa vanhin riimujärjestelmä. Se koostuu 24 riimusta ja nimensä se saa kuudesta ensimmäisestä riimusta. Useimmat seidraajat käyttävät periaatteessa samaa järjestelmää, mutta eri aloitusriimulla olevaa ns. Utharkia. Tähän on syynä se, että riimut kertovat muun muassa maailman synnystä ja aloittava riimu ei tuolloin voi olla kaiken loppu (Fehu) vaan kaiken alku eli Ur. Aloitamme siis riimumme toisesta riimusta ja jätämme ensimmäisen viimeiseksi. Muutenkaan emme näe riimuja rivinä tai jonona vaan kehänä, joten periaatteessa sillä ei ole väliä mistä se rivinä alkaa tai loppuu, koska me käymme sen läpi jatkuvana kehänä.

Usein kysytään, voidaanko riimuja käyttää pyhinä symboleina myös muissa traditioissa kuin vain skandinaaviseen mytologiaan pohjautuvissa, ja esimerkiksi wiccoilla ja eklektisillä noidilla saattaa olla riimuja käytössään, vaikka heidän maailmankuvansa ei pohjaudu skandinaaviseen muinaisuskoon tai mytologiaan. Symbolithan ovat osittain täysin subjektiivisia ja niiden merkitys on aina jokaiselle omanlaisensa, joten miksikäs ei. Omaan korvaan riimujen käyttö jossakin ihan muun tradition järjestelmässä kuulostaa kieltämättä kuitenkin hieman oudolta, koska ilman kytköstä tähän nimenomaiseen maailmankuvaansa, ne eivät tavallaan ole muuta kuin kirjaimia. Siis se on sama kuin wicca, völva tai brittiläinen kyökkinoita tms. hoilaisi seremoniassaan Kalevalaista Vakaa vanha Väinämöinen -runoa.  Saattaahan se tietysti toimia, ja henkimaailmallahan on tunnetusti mitä eriskummallisin huumorintaju, mutta ei se ihan oikealta kuulostaisi. Tätä täytyy perustella hieman ja kenties se aukeaa paremmin, jos yritän kuvailla tämän skandinaavisen maailmanluomisen ja ”Kaiken” olemisen riimujen kautta. Jos tämä tuntuu menevän täysin yli hilseen, niin se voi johtua kirjoittajan suppeasta kuvailutaidosta, mutta se voi myös johtua siitä, että näiden asioiden käsittelyyn voi mennä hieman aikaa. Selvyyden takia laitan kunkin riimun kertomukseen tummennettuna. Luomiskertomus noudattaa siis Utharkia ja osaltaan myös selventää miksi käytetään juuri Utharkia eikä Futharkia.

Alussa, ennen kuin edes oli aikaa, oli vain tyhjyys, valtava kita, Ginnungapap. Sana merkitsee maagisten voimien täyttämää alkutilaa.Ginnungapap oli valtava halkeama, ammottava kuilu, ikiaikaisessa hämärässä syntynyt ja se oli niin syvä, ettei yhdenkään ihmisen silmä voinut sen pohjaa katseellaan tavoittaa. Ginnungapapin pohjoispuolella oli tila tai maailma nimeltään Niflheim, sumun ja pimeyden koti. Nilfheimin keskellä pulppusi uupumaton Hvergelmirin loppumaton lähde, iso pata, josta saivat alkunsa Elivagarin kaksitoista suurta virtaa. Näiden virtojen veden virratessa kohti Ginnungapappia, muuttui se jäälohkareiksi, jotka vyöryivät hirvittävällä jyrinällä ammottavaan halkeamaan.

 Kuilun eteläpuolella, Nilfheimiä vastapäätä, sijaitsi huurteen, sumun ja alkutulen valtakunta, jota kutsutaan Muspellheimiksi. Valtakunnan rajaa vartioi Surtr, tulijättiläinen. Surtr heilutti valtavaa tulimiekkaansa, josta syntyi kipinöitä. Kipinät sinkosivat Ginungapapin ammottavaan kuiluun ja osuessaan jäälohkareisiin niistä nousi höyryä.

 Kun höyry osui pilviin, niin se muuttui taas kylmyyden vaikutuksesta huurteeksi. Tästä kuurasta esille tuli Audhumla, alkuhärkä (tai oikeastaan sekä alkuhärkä, että alkulehmä samassa hahmossa). UR. Kerros kerrokselta tämä huurre päällysti Muspelheimin keskuksen. Kuumuuden ja kylmyyden vaihtelujen vaikutuksesta tai suuren, vielä luomattoman ja tuntemattoman voiman vaikutuksesta syntyi Ymir-jättiläinen THURS, maailman ensimmäinen elävä olento, kaksineuvoinen kantaisä. Ymiriä kutsuttiin huurrejätiksi tai huurretursaaksi. Ymir synnytti yksinään, omasta kainalostaan, tyttären ja pojan, joiden jälkeläisiä Jumalrunoissa elävät jättiläiset ovat. Ymirin jaloista syntyi vielä kuusipäinen jättiläinen, Thrudgelmir, joka puolestaan synnytti Bergelmirin. Bergelmir on kaikkien pahojen huurretursaiden esi-isä.  Vaeltaessaan nälkäisenä ympäriinsä, Ymiri löysi Audhumlan, kuurasta syntyneen lehmän. Lehmän utereista virtasi voimakasta maitoa, jota Ymir käytti ravinnokseen. Kun Audhuml nuoleskeli omaan nälkäänsä kuuran peittämiä kiviä, tuli kivistä esiin Buri niminen miespuolinen jumala.

 Buri edusti pahan vastavoimaa eli hyvyyttä. Oli täysin mahdotonta, että nämä kaksi vastavoimaa voisivat elää yhdessä rauhassa, ja siksi Buri alkoikin heti synnyttyään sotia huurrejättiläisiä vastaan. Buri sai pojan Borin. Taistelut jatkuivat kauan ja olisivat varmasti jatkuneet ikuisuuksia, mikäli Bor ei olisi nainut Bolthorn jättiläisen tytärtä Bestlaa. Bestla synnytti Borille kolme poikaa, Odinin, Vilin ja Ven. Näistä tulivat ensimmäiset aasat ASS. Pojat liittyivät saman tien taisteluun isänsä rinnalle huurrejättejä vastaan, ja onnistuivat lopulta tappamaan pahimman vihollisensa Ymirin. Kaatuessaan kuolleena maahan, valui hänestä valtavasti verta maahan ja syöksyvä verimassa tappoi kaikki muut jättiläiset paitsi Bergelmirin ja tämän vaimon, jotka seilasivat veneellä turvaan alueelle, jota he alkoivat kutsua Jötunheimiksi. Jötunheimiin syntyi uusia huurrejättejä, jotka jakoivat kaikki esi-isänsä vahvan inhon jumalia ja ihmisrotua kohtaan.

 Näkijättären ennustuksen mukaan Borrin pojat vierittivät Ymirin ruumiin Gunnigapapin kuiluun ja alkoivat muokata siitä maailmaa ja sen neljää ilmansuuntaa REID. He kohottivat pohjan, nostivat maan merestä ja määräsivät taivaankappaleiden paikat. Vaftrudnirin runo ja Grimnirin runo kertovat, että Odin, Vili ja Ve loivat hänen ruumiistaan Midgårdin eli ihmisten maailman. Hänen lihastaan tehtiin maa, luista vuoret/tunturit, verestä meri/vedet, kallosta taivas, otsasta/aivoista pilvet taivaalle, hampaista kukkulat ja hiuksista puut. Taivaankanneksi asetettiin Ymirin pääkallo. Tämän jälkeen Odin heitti kourallisen Muspelheimin tulivirtojen kipinöitä ja niistä tulivat tähdet taivaalle, mutta edelleen oli yö. Yön jumalatar synnytti pojan, Kuun ja tyttären, Auringon. Lopulta jumalatar synnytti vielä yhden pojan Päivän KEN ja niin maailman luomistyö oli saatu päätökseen. Taivaankannen eli neljän ilmansuunnan, ja sen lisäksi vielä ylä- ja alapuolen, suojelijoiksi Odin asetti lopuksi neljä kääpiötä Nordi, Sudri, Austrija Vestri GIFU.

 Kun maailma oli valmis ja harmoniseksi rauhan tyyssijaksi luotu ja pahasta (huurrejättien vallasta) vapaaksi taisteltu WYNJA, Odin loi Bilfrostin eli Linnunradan kaikkien maailmojen väliseksi sillaksi HAGAL. Tähän harmoniseen olotilaan ilmestyivät (luomatta) kolme Nornaa NAUD. Nornilla on valtava voima ja he ovat ehdottomasti kolme mahtavinta olentoa ja universumin perimmäisen energian, Kaiken, ilmentymiä. Nornat paitsi päättävät kaikkien elollisten kohtaloista, niin he myös pitävät maailmanpuuta eli koko universumia hengissä kastelemalla sen juuria. Nornat päättävät siis myös jumalien ja muiden voimallisten olentojen kohtaloista. He kutovat kaikkien elollisten ja elottomien olentojen langat yhteen, verkoksi, Urdiksi. Urd koostuu kaikkien elollisten ja elottomien olentojen kohtaloista eli wyrdeistä. Tähän verkkoon on kudottu myös itse Yggdrasil ja siten myös koko universumi. Nornat mittaavat jatkuvasti ajankulkua ja hallitsevat menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Nämä jumalattaret, hallitsevat myös kaaosta ISS.

 JARA symboloi Freijaa ja Freitä, hedelmällisyyttä, joka mahdollistaa elämän maapallollamme.  PERTRA symboloi maapallomme, Äiti Maamme kalliota, mineraaleja, kiviä ja metalleja. EOH taas symboloi kaikkea kasvikuntaa ja ALGIZ koko eläinkuntaa. SOL on aurinkomme, koko olemassaolomme yhden tärkeimmän asian symboli. Viimeiseksi luotiin ensimmäinen ihmispari Askr (mies) TYR ja Embla (nainen) BJARKA. Ihmiset luotiin puista, jotka Odin veljineen löysivät kävellessään merenrannalla. Ihmisille annettiin kyky puhua, ajatella, rakastaa ja toivoa sekä kyky työskennellä. Ihmiselle annettiin elämän lisäksi myös kuolema EH. MADR muistuttaa meitä siitä, että ihmisestä tehtiin kokonainen ja kokonaisvaltainen olento, jolle annettiin itsetuntemus ja henkisyys. Näillä eväillä ihminen asetettiin Midgårdin hallitsijaksi. Ihminen lisääntyi sukupolvi sukupolven jälkeen, mutta jumalat, jotka olivat antaneet heille elämän, osallistuivat tiiviisti heidän elämänsä seuraamiseen ja tarjosivat myös heille apua ja suojelusta.

Ihminen tai mikään luotu ei pärjää ilman vettä, ja LAGU muistuttaa meitä vedestä, joka on toinen elämämme elinehto. Ihmisellä oli nyt ilma, aurinko ja vesi. ING symboloi kylvöä ja hedelmällisyyttä sekä sitä, että maapallollamme on meille ravintoa. Ingin kautta maapallo muuttui viljelyksen, viljelykasvien ja maanviljelyn myötä lähemmäksi sitä maailmaa, jonka me tunnemme nyt. ODAL kuitenkin muistuttaa meitä näistä perinteistä, esi-isistä, menneistä ja kaikesta siitä, joka teki meistä meidät. DAGAZ riimu taas kertoo ihmisen henkisestä heräämisestä, sekä raosta maailmojen (kuolleiden ja elävien) välillä. Se valmistaa meitä matkan päättymiseen ja FEH riimu symboloi maallisen elämän loppua, asioiden saattamista valmiiksi ja loppua. Kaikki on kuitenkin päättymätön kehä ja näin FEH liittyy suoraan taas kaiken alkuun eli UR riimuun.

Tämä luomiskertomus on hyvin pelkistetysti kerrottu, enkä lähtenyt avaamaan riimujen kohdalla niiden laajempia merkityksiä näissä asiayhteyksissä.  Tähän kertomukseen liittyvät riimujen muodossa myös mitä suurimmassa määrin henkinen näkökulma sekä eri jumaluudet, jotka riimuihin liitetään. Riimut eivät siis vain toimi kuin kartta, jolla muistetaan luomiskertomus, vaan ne ovat luomiskertomus. Tämä on nyt se esoteerinen osuus riimuista, eikä se aukea ilman työtä. Työllä tarkoitan todellakin työtä tyyliin, että ottaa vaikkapa yhden riimun kerrallaan käsittelyynsä ja selvittää sen syvimmän merkityksen. Hyvä tapa niiden läpikäymiseen on myös riimujen laulaminen/hymisteleminen/lausuminen tai muriseminen (kukin tyylillään). Tällöin se tehdään kehänä eli aloitetaan Ur-riimusta ja ilman taukoja välissä siirrytään riimu riimulta eteenpäin. Kysehän on kehästä ja alkuhämärän alkuäänteistä, joten niiden ääntäminen on hyvin voimallista nimenomaan näin tehtynä. Luomiskertomuksen lisäksi riimut liittyvät mm. eri jumaluuksiin, henkisiin ominaisuuksiin, voimiin ja kykyihin, numeroihin ja magiaan, mutta ne liittyvät myös niinkin maanläheiseen esoterian muotoon kuin vuodenkiertoon. Pelkistettynä ja hyvin yleistettynä voisi sanoa, että:

• koko vuodenkiertoa symboloi Gifu ja kevät on Ing, kesä Sol, syksy Jara ja talvi puolestaan Iss
• ilmansuunnissa itä on Ur, etelä Sol ja Bjarka, länsi Jara ja Lagu, pohjoinen Naud ja Iss
• elementteinä riimuista ilma on Ass, tuli Ken, maa Pertra, vesi Lagu ja Reid on kaikki elementit yhdessä
• vuorokautta taas ajateltaessa aamu on ur, päivä dagaz, ilta Thurs ja yö Lagu
• ihmisen elämänkierossa taas syntymä on Ur, nuoruus Eoh ja Bjarka, keski-ikä Madr ja Odal, vanhuus ja kuolema taas Eh sekä Dagaz.

 

Tämän lisäksi riimuihin liittyy shamanistinen tulkinta, joka on riimujen kaikkein syvin esoteerinen taso ja jota en edes yritä lähteä avaamaan tässä, mutta siinä ehdottomasti paras keino on juuri tuo riimujen ääntäminen, koska se toimii rummutuksen tavoin tajunnantasoa muuttamalla.

Jonkin verran kysytään myös millaiset riimujen tulisi olla ja aikoinaan, ollessani nuori ja ehdoton, olisin vastannut, että itse hedelmäpuun oksista tehdyt, käsinkaiverretut ja punaisella maalilla maalatut (kuten vanhat saagat kehottavat tekemään). Nykyään vastaisin, että oikeastaan on ihan sama, miten ne tekee. Osalla on esimerkiksi kiviin maalatut, osalla sarvimateriaaliin tai luuhun kaiverretut, osalla männyn, koivun tai pajunoksiin kaiverretut ja osalla jäätelötikkujen päihin maalatut (ja renkaassa kiinniolevat). Sen verran ehdoton olen kuitenkin vieläkin, että suosittelen tekemään ne itse, koska niiden tekeminen on jo itsessään eräänlainen riimumeditaatio ja rehellisyyden nimissä, jos ei edes 24 kiveä tms. jaksa kerätä ja niihin maalata 24 kuviota, niin kenties kannattaa unohtaa koko juttu.

Olen joskus tehnyt riimupajoihin alustukseksi taulukon riimujen yleisimmistä tulkinnoista, mutta tällaisilla yleistävillä sisältömerkityksillä ei oikeasti ole mitään merkitystä, kun riimuja lähdetään työstämään jossakin muussa mielessä kuin hupimielessä. Riimuilla voidaan myös seidrissä ”ennustaa tulevaa”, mutta niiden tulkinta ei koskaan liity jonkun toisen riimuille antamiin selityksiin, vaan perustuu vain ja ainoastaan omaan syvään vuoropuheluun ja omiin tulkintoihin kunkin riimun merkityksestä.  Riimuista ja niiden esoteriasta kirjoittaminen on hyvin hankalaa, jos ei peräti mahdotonta. Olen siis joskus pitänyt riimupajoja, tai workshoppeja kuten niitä nykyään hienosti kutsutaan, ja niissä on viikonlopun verran maisteltu, haisteltu, tunnusteltu, laulettu, rummutettu, tanssittu, kaiverrettu, maalattu, opeteltu erilaisia tapoja järjestellä sekä käyttää riimuja ja yksinkertaisesti eletty näitä riimuja, eikä sekään ole ollut kuin vasta pienen pieni alkutaival riimujen esoteeriseen maailmaan, joten se kertonee miten pitkästä polusta voi olla kyse. Aina kuitenkin toivotaan jonkinlaisesta ”oikotie onneen” -tyylistä ratkaisua ja se on hieman turhauttavaa näin seidraajan näkökulmasta, ja mikäli haluaa lukea hieman sapekkaampaa avautumista riimujen käytöstä, niin niitä löytyy ikävä kyllä blogihistorian ajalta mm. täältä ja täältä.