En tiedä johtuuko tämä pimeästä syksystä, ohuesta verhosta elävien ja kuolleiden välillä vaiko vain yleisestä kyllästymisestä tähän korona-aikaan, mutta olen huomannut sen tietynlaisen teennäisen ja silotellun maailman, joka aiemmin oli vain nuorten naisten selfieiden, belfieiden ja vlogien somemaailmassa, tunkeutumisen shamanistiseen ja noitamaailmaankin. Tottakai tämä oli odotettavissa, koska henkisyys on maailmassa lisääntynyt ja siihen tarttuvat nyt myös ne ihmiset, joiden normiarkea on tähänkin asti ollut kauniiden kuvien postaaminen (itsestään) someen.  Some on pullollaan viimeisen päälle tällättyjä, meikattuja, stailattuja ja blurrattuja shamanisteja, noitia, näkijöitä, kuulijoita, meedioita, mentalisteja ja jumalattaria. Videot ovat viimeisen päälle editoituja ja niissä on, jos jonkinlaista maagista tehostetta tähtineen ja glittereineen, instassa kasvot on muokattu milloinkin isosilmäisiksi keijujen kasvoiksi tai viirusilmäisiksi suden/ketun kasvoiksi. Pukeutumisesta lähtien on mietitty mahdollisimman nordic noir-tyylisiä instalaatioita, joilla myydään omaa mysteerisyyttä ja maagista osaamista.  Kilpailu on näin korona aikoina, kun elämä on siirtynyt kokonaan someen, kovempaa kuin ikinä ja ilmeisesti itsensä brändääminen on tämän päivän noidan arkea. On kuitenkin hienoa katsella kauniita ihmisiä sekä erityisesti naisten voimaantumista ja tämä purnaaminen menköön uusavuttoman ihmisen piikkiin, jolle tällaisten teknisten asioiden, kuten blurramisten opetteleminen on työtä ja tuskaa.

Siloteltua tai blurrattua videota, tai videota ylipäätänsäkään, ette kuitenkaan (todennäköisesti) tule tältä bloggarilta näkemään, mutta ­onneksi videoiden, vloggaamisen ja selfien ohella ovat podcastit. Tammikuusta blogin ohella alkaa siis muutaman kerran kuukaudessa julkaistava podcast, jossa aiheena ovat noituus, shamanismi, seidr ja vieraina erilaisia ihmisiä, jotka tässä genressä vaikuttavat.  Puhutaan mm. rumpujen rakentamisesta, nykynoituudesta, shamanismista elämäntapana sekä rituaaleista ja seremonioista. Blogin tyyli tulee kuitenkin säilymään myös podcastissa eli luvassa on faktapohjaisemman sisällön lisäksi myös kriittisempää otetta ja puhetta hankalimmista aiheista kuten vaikkapa mahdollisesta kulttuurisesta appropriaatiosta liittyen luovutetun karjalan historian uskomusjärjestelmään.

Korona-aikana äänittäminen vieraiden kanssa on todennäköisesti hieman hankalaa, mutta sopivan tekniikan löytäminen on työn alla, joten se asia on hoidossa. Ongelmaksi muodostuukin lähinnä se, kuinka moni uskaltaa näistä aiheista omalla äänellään keskustella vai jäävätkö aiheet yksinpuheluksi ja kuoleeko idea omaan mahdottomuuteensa.

Kun ja jos ensimmäinen podcast on julkaistu, niin siitä tulee tietoa ja linkki blogiin ja blogin someen.