Pakana ampuu itseään jalkaan

Pakana ampuu itseään jalkaan

Usein keskusteluissa ihmiset olettavat, että kaikki pakanat ovat yhteisessä rintamassa muuta maailmaa vastaan. Harva kuitenkaan kokee tarvetta olla mitenkään erityisesti muuta maailmaa tai yhteiskunnan vallitsevia normeja vastaan, ja vielä harvempi kokee olevansa samassa rintamassa, tai edes samalla aaltopituudella, kuin muut pakanat.  Pakanoilla on toki pitkä yhteinen historia ja varmasti tiukan paikan tullen rivit saattaisivat tiivistyäkin, mutta tässä individualismia ja pakanoiden tiettyä misantropiaa korostavassa länsimaailmassamme, jokainen kokee olevansa oma erityinen yksilönsä ja oma vakaumus ei ole kollektiivista laatua, vaan sitä harjoitetaan yksin. Länsimaailman tärkeimmät arvot eli yksilöllisyys ja minäkeskeisyys ohjaavat siis nykyään jopa kymmenien tuhansien vuosien ikäisten traditioiden harjoittajia. Tämä ei siis ole vain suomalaisten pakanoiden ongelma, vaan näkyy lähes kaikissa länsimaissa. Tosin tämä näkyy kyllä myös ihan kristityissä tai tapakristityissäkin ja en edes tiedä kuinka monta kertaa olen kuullut selityksenä sille, ettei ole mukana seurakunnan toiminnassa, että: ”Uskon ihan omalla tavallani Jumalaan” tai ”uskontoni on oma asiani”.

Pakanuuden kokeminen voidaan jakaa, joskus jopa väen väkisin ylläpidetystä yksilöllisen ainutlaatuisuuden kokemuksesta huolimatta, ylätasolla muutamiin yhdistäviin yläkategorioihin. Käytän tässä nyt esimerkkinä skandinaavista muinaisuskoa, joka perustuu siis skandinaaviseen mytologiaan ja vanhoihin saagoihin. Tämä mytologia on kaikille sille perustaville pakanoille yhteneväinen, mutta toimintaa ohjamaan valitaan ne jumaluudet, henget ja opetukset, jotka kategoriasta riippuen sopivat itselleen. Ennen kuin kukaan vetää herneet nenään, niin muistutan, että tämä on omaan 30-vuotiseen pakanpiirikokemukseeni perustuva luokittelu, jota kannattaa lukea kuin iltapäivälehden horoskooppia, arkielämän yleistyksiä vailla tieteellisesti todennettua todellisuuspohjaa. Tosin tiedän muutaman muunkin pitkänlinjan pakanan hahmottavan pakanamaailman hyvin pitkälle samalla tavalla.

Erään näistä yläkategorioista muodostaa näkemys, jota voisi kuvailla ekologiseksi. Se lähtee ajatuksesta, että luonto on pyhä. Muillekin se on pyhä, mutta luonnon rooli korostuu tässä kategoriassa tai se on oikeastaan kaiken perusta. Näkemyksessä korostetaan animismia, Äiti Maata, Nerthusta, Friggaa, Freijaa, Freyta, metsän ja pyhien paikkojen haltioita, luonnon kiertokulkua, ihmisen roolia eläimenä eläinten joukossa ja siinä asetutaan kaikkea yhteiskunnan kehitystä vastaan, joka uhkaa tätä luonnon pyhyyttä. Hän on kuin pakanaversio Pentti Linkolasta. Tähän kategoriaan kuuluva pakana korostaa omaa uskoaan luonnonuskontona, jolla ei ole muita intressejä kuin pelastaa ja ylläpitää maailma ja kaikki sen kasvi-, kivi ja eliösysteemit. Hän on rauhaarakastava, muttei välttämättä liberaali tai pasifisti ja tämäkin vain siksi, ettei politiikka häntä ihmisen keksintönä kiinnosta tarpeeksi, jotta voisi luokitella itsensä. Häntä voisi myös kuvailla misantroopiksi (ihmisvihaajaksi), mutta todellisuudessa häntä ei vain ihmistenväliset asiat kiinnosta ja pahin vihollinen on teollisuus ja teknologia. Hänelle tärkein asia on välitön ja suora yhteys luontoon. Pakanuus on hänelle väylä tai keino, jonka avulla koko yhteiskunta voisi saavuttaa ekologisesti kestävämmän elämäntavan. Mieluiten tämä elämäntapa toteutettaisiin siirtämällä ihmiskunnan kehitys parisataa vuotta kehityksessä taaksepäin ja alkamalla taas elää vanhojen perinteiden mukaan.

Toinen kategoria, johon tässä traditiossa usein törmää, jopa niin usein, että osa uskoo sen olevan ainoa kategoria, on kansallismielisyys. Eli se josta kirjoitin Tyr-riimun kohdalla. Kun alussa kirjoitin pakanoiden haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä seistä yhdessä rintamassa, niin tämä on skandinaavisessa muinaisuskossa se suurin erottava tekijä. Todennäköisesti sohaisen nyt muurahaispesää oikein kunnolla ja sähköposti taas huutaa, mutta en voi käsitellä tätä asiaa edes vähän tökkimättä. Siinä missä teollisuus oli edelliselle kategorialle se suurin paha, niin tälle kategorialle suurin paha on monikansallisuus ja maailman kriisin syy on nimenomaan monikulttuurisuus. Uhka kohdistuu kulttuuriin sekä kansakuntaan ja, koska kyseessä on sotatila, niin sitä vastaan taistellaan sodanjumala Odinin voimin. Muinainen usko nähdään aitona skandinaavisena uskona ja kaikki muu on tuontitavaraa ja siksi huonompaa. Kategoriaan kuuluvat ajattelevat myös usein, että tämä aitous tarkoittaa tiettyjä rotuja eli tietyt rodut kuuluvat skandinaviaan (tai sille alueella, jossa kategorian edustajat asuvat) ja muut ovat väärällä maalla. Ei haluta suojella vain kulttuuria vaan myös rodullista puhtautta. Tässä kategoriassa pakanuus nähdään äärimmilleen vietynä jopa sotauskontona.

Viimeinen kategoria on edellisen täydellinen vastakohta ja se ryhmä, joka useimmiten edellisen kanssa ottaakin yhteen, koska ensimmäiseen ryhmään kuuluvaa taas koko juttu ei kiinnosta, mikäli se ei suoraan uhkaa luontoa. Tässä kategoriassa uskonto nähdään ensisijaisesti henkilökohtaisena valinnanvapautena ja sen edustajat korostavat liberaalisuutta.  He korostavat monikulttuurista yhteiskuntaa, ja pakanuus on heille keino vapautua auktoriteeteista ja yhteiskunnan valtaapitävien asettamista rakenteista. He taistelevat ensisijaisesti monikulttuurisuuden ja yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta, ja näkevät pakanuuden yhtenä mahdollisuutena ilmentää juuri tällaista ihanneyhteiskuntaansa. Ensisijainen paha ei ole teollisuus yms. luonnonraiskauskoneisto, vaan ennemminkin ne yhteiskunnalliset rakenteet, jotka estävät yksilöllisyyttä ja monimuotoisuutta. He korostavat epäpoliittisuutta, mutta yhteiskunnan silmin he näyttäytyvät yhtä politisoituneilta kuin molemmat edellisetkin ryhmät, kaikki vain eri kantilta.

Kaikki siis nostavat samasta muinaisuskosta itselleen sopivat näkökulmat ja ovat ikävä kyllä omasta mielestään ainoat oikeassa olevat. Osa kyllä sukkuloi sujuvasti useamman kategorian sisällä tai välissä, mutta hyvin usein ihminen identifioi itsensä nimenomaan tiettyyn kategoriaan. Vaikka käytin tässä esimerkkinä oman näkökulmani eri edustajia, niin uskoisin samanlaisen karkean jaon löytyvän melko monen pakanasuuntauksen sisältä. Pakanat jakautuvat vielä tämänkin lisäksi lukemattomilla tavoilla eri ryhmittymiin sekä yhteiskunnallisin, että pakanoiden omin silmin katsottuna, joista esimerkkeinä mm. hyvä-paha, musta-valkoinen, korkea-matala, vanha-uusi jne. Kenties kirjoitan näistäkin joskus tai sitten uskon suosiolla, ettei pakanan kannata ampua itseään tämän enempää jalkaan.

Comments are closed.