Ovatko mindfulness ja meditaatio sama asia kuin shamaanimatka?

Ovatko mindfulness ja meditaatio sama asia kuin shamaanimatka?

Käsitteiden määrittelyn tarpeesta voidaan olla montaa mieltä ja joskus tiukat määrittelyt tuntuvat rajaavan liiaksi asioita. Mindfullness, meditaatio ja shamaanimatkat ovat kuitenkin käsitteinä sellaisia, että väärinymmärrettyinä ne johtavat ihmisten oppimista harhaan, joten niitä on hyvä avata hieman. Siis, mikäli tavoitteena on shamanistinen matka ja sen yrittää saavuttaa samalla tavalla kuin harjoittaa mindfullnessia tai meditaatiota, niin matkanteko ei todennäköisesti onnistu. Vaikka suurelle osalle ihmisistä nämä käsitteet tuntuisivat olevan synonyymeja, niin kyseessä ovat kuitenkin täysin eri asiat.

Meditaatio eli mietiskely voidaan jakaa maalliseen ja henkiseen. Maallisella tasolla meditaatiolla pyritään virkistymiseen, rentoutumiseen ja itsetuntemuksen lisääntymiseen. Henkisellä puolella tavoitteet ovat osaksi samat, mutta niiden lisäksi pyritään saavuttamaan selkeyden ja tyyneyden olotila sekä saavuttamaan pehmeä ja lempeä mielentila. Lopullisena tavoitteena on tietysti nirvanan (valaistumisen) saavuttaminen.   Meditaatio on lyhyesti sanottuna mielen vaivatonta aloillaan pitämistä siinä, mitä on, ja siitä seuraavaa selkeyttä. Meditaatio on itseen tutustumista ja vastuun ottamista omista mielentiloista. Se on pysähtymistä, tilan antamista sisäiselle prosessille, keskittyneesti. Nämä prosessit hieman vaihtelevat eri traditioissa, mutta pääpiirteissään ensimmäisellä tasolla tyynnytetään mieli ja pidetään se yhdessä paikassa keskittyen esimerkiksi hengitysharjoituksiin. Kun keskittyminen pystytään pitämään yllä riittävän kauan, mielentila alkaa muuttua itsestään. Päästään kosketukseen syvempään minuuteen. Tämä aloitustaso on sama lähes kaikilla. Jatkossa sitten keskitytään elämän syviin olemassaolon kysymyksiin, tietoisuuteen ilman tietoisuuden kohdetta, hyvän tahdon ja myötätunnon kehittämiseen yms. Meditaatiossa keho on rennossa tilassa, mutta mieli on niin keskittynyt, että harjoittaja ei tunne omaa kehoaan. Meditaatiotilassa ei ole kipua eikä ulkomaailman asiat eivät tunkeudu tietoisuuteen. Riippumatta koulukunnasta tai traditiosta tai siitä harrastaako meditaatio ihan omaksi ilokseen, niin pääsääntönä on, että meditaation tarkoituksena on kääntyä sisäänpäin, omaan sisimpäänsä ja kuunnella vaikkapa kehon viisautta.

Mindfullnessin eli hyväksyvän läsnäolon ja meditaation raja on todella häilyvä ja käytännössä voisi sanoa eron olevan vain ja ainoastaan siinä, että onko harjoitus muodollinen vai ei. Jos se on muodollinen niin kyseessä meditaatio. Eli mindfullnessin tarkoituksena on pysyä tietoisena ympäristöstä ja omasta kehosta ja sen tuntemuksista juuri siinä hetkessä, ja harjoituksia voi tehdä oikeastaan missä tilanteessa tahansa, vaikkapa hampaita pestessä, pysäkillä bussia odotellessa tai kassajonossa.  Olennaista on keskittyä juuri siihen mitä tekee ja hyväksyä kaikki ne tunteet ja tuntemukset, joita se herättää. Mutta, jos ihminen varaa tietoisesti aikaa pysähtyäkseen ja keskittyäkseen mieleensä, kyseessä onkin jo meditaatio. Eli meditaatiossa on aina mukana mindfullness, mutta mindfullness ei ole automaattisesti meditointia. Sekavaa, eikö? Näissä molemmissa kuitenkin keskitytään ihmisen sisimpään ja vaikka varsinkin meditointiin liittyy asioiden visualisoimista esimerkiksi muodostamalla mielessään erivärisiä buddhankuvia, niin se visualisointi keskittyy nimenomaan ihmisen sisäiseen tietoisuuteen ja sen kokemiseen. Shamanistisessa matkassa toimitaan juuri päinvastoin. Siinä keskitytään nimenomaan itsen ulkopuolelle. Eli ymmärtänette nyt miksi meditoinnin harjoittaminen voi tuottaa vaikeuksia, kun yritetään samalla tekniikalla shamanistista matkaa?

Shamaani tai shamanisti on henkilö, joka käyttää muuttunutta tietoisuuden tilaa saavuttaakseen henkimaailman. Muuttunut tietoisuuden tila on tavoitteena myös meditaatiossa, joten mikä siinä sitten on varsinainen ero?  Tietoisuuden tila on kyllä molemmissa muuttunut, mutta eri tavalla. Selkein ero meditaation ja shamaanimatkan välillä on siinä, miten kussakin suhtaudutaan kokemukseen. Eli meditoinnissa (olipa se sitten henkisestä tai maallisesta) ollaan kiinnostuneita kokemuksen luonteesta, kun taas shamanistisessa matkassa ollaan kiinnostuneita kokemuksen sisällöstä.  Meditaatiossa koko olemassaolo jaetaan karkeasti kahteen asiaan: tietoisuuteen ja tietoisuuden kohteisiin. Koko tavoite on vain olla tietoinen ja tietoisuuden huomioija ei  kiinnitä mitään huomiota sisältöön, vaan siihen miltä se tuntuu, miten se muuttuu, miltä se näyttää. Ehkä tämä aukeaa hieman paremmin esimerkkien kautta. Meditoinnissa pyritään keskittymään tietoisuuteen ja tilaan, jossa arkiasioilla ei ole merkitystä. Meditoinnissa ei olla kiinnostuneita siitä tarinasta, joka on tämän tietoisuuden takana, vaan se pyritään painamaan täysin taka-alalle. Shamanistisella matkalla taas ollaan nimenomaan kiinnostuneita siitä tarinasta. Siinä, missä meditoinnissa tyhjennetään pää keskittymällä neutraalien toimintojen, kuten hengittämisen, kautta puhtaasti tietoisuuteen, niin shamanistiselle matkalle lähdetään nimenomaan ”täyttämällä pää” visuaalisilla mielikuvilla. Käytännössä tämä voi olla mielikuva vaikkapa kolosta, josta putkahdetaan alisiin, savukiehkuran sekaan hyppäämisestä ja sen mukana ylisiin nousemisesta tai jos maailmankuvaan kuuluvat maailmanpuu tai muut keskuspilarit, niin visualisoidaan siirtyminen runkoa pitkin sinne, minne ollaan menossa. Kun on päästy matkaan, niin siihen eteen aukeavaan tarinaan todellakin heittäydytään ja seurataan spontaaneja ajatuksia ja tunteita. Matkalla ei valita, mihin matka loppuu tai mitä matkan varrella tapahtuu. Sitä vain seurataan. Matkalla ei myöskään analysoida tai tulkita mitä tapahtuu. Matkan jälkeen kylläkin analysoidaan tunteita ja tuntemuksia, mutta matkalla vain ollaan ja seurataan spontaanisti mitä tuleman pitää.

Yritän pelkistää tätä vielä hieman lisää. Sanotaan vaikka, että katsotaan luontodokumenttia metsähiiristä. Meditoija katsoo, miten hiiri liikkuu, miten sen viiksikarvat heiluvat, minkävärinen sen turkki on, miten se syö. Hän tekee vain ihan puhtaita havaintoja hiirestä ja on tietoinen sen olemassaolosta, mutta hän ei keskity millään tavalla siihen hiiren tarinaan. Shamaanimatkalainen taas lähtee seuraamaan hiirtä, näkee miten se lähtee jännittyneenä juoksuun ja tuntee päänpäällä voimakkaan ilmavirran kun pöllön siivet osuvat hiireen (ja shamaaniin), veri kohisee jännityksestä korvissa kun hiiri (ja shamaani) viimetingassa putoavat hiirenkoloon, jossa sitä odottavat muut hiiret, pesässä on siemeniä ja hiiri alkaa natustelemaan niitä ja shamaani voi tuntea siemenien tuoksun multaisessa kolossa ja kuulla pienten hiirten vikinän ja tassujen rapsutuksen mullassa. Shamaanimatkalla mennään mukaan tarinaan, sitä ei vain havainnoida. Hän elää mukana tarinassa, hän pelkää, hän nauraa, hän rakastuu, hän tapaa henkiä, kysyy ja saa vastauksia. Hän ei havainnoi, vaan elää täysillä sitä kokemusta. Pieni rentoutus ja pään kevennys on ennen shamaanimatkaakin todella suotavaa, mutta mikäli shamaanimatkalle yrittää lähteä pyrkimällä meditatiiviseen tilaan, niin ei tule onnistumaan. Sitä yksinkertaisesti jää pyörimään siihen mielen aloillaan pitämiseen, joka on erittäin tavoiteltava tila, jos meditoi, mutta se estää hyvin tehokkaasti shamaanimatkan ja tarinan. Sen lisäksi se aiheuttaa niin sanottua ylitulkitsemista ja rationalisointia, joka johtaa puolestaan siihen, että alat kysymään itseltäsi keksitkö tämän matkan tapahtumat itse vai tapahtuivatko ne henkimaailman kautta. Jos saisin viisi euroa joka kerran, kun kurssilla kuulen tämän kysymyksen, niin olisin tuplasti rikkaampi kuin Jackpotvoittajat Siilinjärvellä.

En opasta shamaanimatkojen tekemistä netitse, mutta jos olet kokeillut matkantekoa itseksesi (tai olet käynyt jonkun kursseilla ja tiedät mistä on kysymys) ja se ei onnistu niin usein niinkin pieni asia kuin asennon vaihto voi auttaa. Useat istuvat shamaanimatkoilla ns. lootusistunnassa eli samassa kuin missä yleensä meditoidaan, mutta jos tuntuu siltä, että shamaanimatkat päätyvät tässä asennossa vanhasta tottumuksesta aina meditoinniksi, niin kannattaa aloittaa vaihtamalla asentoa. Istu selkä seinää vasten, makaa, seiso, tanssi. Osalle auttaa myös ns. ohjattu shamaanimatka, jossa ohjaaja auttaa visualisoimaan matkantekoa. Äläkä huolestu siitä jopa hieman epämiellyttävästä tyhjyyden tunteesta, joka alkaa velloa vatsanpohjassa, kun yrität heittäytyä tarinaan ja se ei aukeakaan. Aivan kuten meditointikin, niin shamaanimatkat vaativat harjoitusta ja aina ei kokeneimmatkaan pääse matkoilleen.

 

Comments are closed.