Onko oikein ottaa henkisistä palveluista maksu?
Osa ymmärsi aiemmat postaukseni niin, että epäpätevät shamaanit/noidat/parantajat/tietäjät tai jäsenkorjaajat yms. pyytävät rahaa toiminnastaan ja pätevät eivät. Tuo ei pidä paikkaansa ja pahoittelen, jos asian saattoi tulkita niin. Olen nimittäin sitä mieltä, että epäpätevät vaativat osaamisensa tasoon nähden kohtuutonta hintaa, mutta jos pätevä taas ei ota maksua työstään, niin hän ei arvosta omaa työtään, henkimaailmaa ja omalta osaltaan vie pohjaa pois koko alan arvostukselta. Tämä aihe on hyvin arka ja se jakaa hyvin voimakkaasti mielipiteitä henkisyyden harrastajien ja sitä työnään tekevienkin keskuudessa, asiakkaista puhumattakaan. Sanoisin jopa, että se on kaikkein arin ja tabuin aihe henkisyydessä, mutta tästä aiheesta on puhuttava. Ja, koska välttelen kaikenlaista turhaa kiertelyä, kaartelua tai rivienväliin sijoittelua, niin mennään suoraan asiaan.
Ymmärrämme, että hoitaja, kätilö, lääkäri, psykologi tai fysioterapeutti ovat kouluttautuneet vuosia, ja ovat itsestään selvästi oikeutettuja korvaukseen tekemästään hoitotyöstä ja työhön käyttämästään ajasta. Sama koskee esimerkiksi kristittyjen pappia, joka tekee ihan puhtaasti henkistä työtä. Heidän avustaan ja käyttämästään ajasta ollaan mukisematta valmiita maksamaan, mutta shamaanin oletetaan tekevän hoitotyötään maksutta. (Käytän tässä esimerkkinä shamaania, mutta tämä sopii kaikkiin saman sateenvarjon alla oleviin). Tämän takana piilee usein ajatus siitä, että esimerkiksi shamaanin taidot on henkimaailmalta saadut ja niiden käyttö omaksi taloudelliseksi hyödykseen on jotenkin väärin. Tällaisten väitteiden esittäjät eivät yleensä itse tee kyseistä työtä päivätyönään vaan saavat elämiseen vaadittavat rahansa muualta, eivät koskaan ole edes kysyneet asiaa henkimaailmalta (joka tässäkin asiassa on se ylin auktoriteetti ja tuomari), eivät arvosta omaa shamanistista hoitotyötään tai sen osaamista, tai eivät ainakaan arvosta muiden tekemää työtä. Tai eivät elä tämän ajan realiteeteissa, vaan sekoittavat ne siihen romantisoituun aikaan, jolloin yhteisö elätti shamaanit.
Ennen vanhaan nimittäin shamaanit tosiaan olivat osa kyläyhteisöä. He olivat päätyökseen kylän shamaaneja, jotka eivät käyneet metsällä, kutoneet vaatteitaan tai hakeneet polttopuita eli he olisivat todennäköisesti kuolleet hyvin nopeasti nälkään ja viluun ilman kyläläisten korvauksia palveluksistaan. He siis antoivat palveluksiaan yhteisölle ja kiitokseksi siitä, kyläläiset ruokkivat, vaatettivat ja pitivät shamaanin asumuksen lämpöisenä. Suomeksi sanottuna he saivat palkkaa tekemästään työstä. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä, että kuuluiko shamaanille maksaa palveluistaan, vaikka kaikki tiesivät tuohonkin aikaan hänen tietojensa ja taitojensa tulevan henkimaailmasta. Kukaan ei itseasiassa halunnut ottaa sitä riskiä, että omalta osaltaan vaaransi suhteensa henkimaailmaan kaltoinkohtelemalla yhteisön shamaania. Shamaaneilla oli usein myös oppilaita, jotka asuivat heidän kanssansa, ja joilla oli mahdollisuus oppia häneltä kädestä pitäen shamanistisia taitoja. Oppilaista pidettiin yhtä lailla huolta, koska heistä tuli kylän uusia shamaaneja.
Nykyäänkin moni shamaani harjoittaa shamanismia päätyönään. Shamanismin opiskelut harvemmin enää onnistuvat oppilapsi-periaatteella, vaan henkilö joutuu opiskelemaan kirjoista, netistä, matkoilla (niin henki kuin fyysisilläkin matkoilla) eri paikoissa ja haalimaan tietonsa kerros kerrokselta, tiedonmuru kerrallaan tullakseen taitavaksi ja osaavaksi shamaaniksi, joka pystyy vastaamaan asiakkaiden kysyntään. Siihen menee vaatimattomimmankin arvion mukaan kymmeniä vuosia. Opiskeluun menee aikaa ja rahaa, aivan kuten esim. fysioterapeutillakin. Fysioterapeutti tosin saa opintotukea, opintolainaa ja valmistuttuaan työstään myös palkkaa. Shamaani ei. Tähän osa näsäviisaimmista toteaa aina, että ammatinvalintakysymys. Totta, mutta toteamus on itseasiassa harhautukseksi kutsuttu argumentaatiovirhe, jonka tarkoituksena on saada keskustelu ajautumaan sivuraiteelle eikä alkuperäiseen väitteeseen tarvitse vastata. Shamaani opiskelee koko elämänsä, tekee hoitotyötä, opettaa, tekee ja kustantaa tarvittavat materiaalit, vuokraa tilat ja joutuu fysioterapeutin lailla maksamaan sähkölaskunsa, ruokansa, vuokransa, lainansa, veronsa ja elämisensä tässä yhteiskunnassa. Millä hänen tarkalleen ajatellaan kustantavan elämisensä? Hänen kyllä oletetaan antavan aikaansa ja osaamistaan, mutta ilmaiseksi eli millä hän maksaa elämisensä tässä yhteiskunnassa?
Olen pohjakoulutukseltani kätilö, joten otan esimerkin siitä maailmasta, miten arvotamme asioita eri tavoin. Doula, joka auttaa synnyttäviä perheitä koko raskauden ja lapsivuodeajan, on pääasiallisesti kouluttamaton. Siis kätilöksi kouluttamaton. Hän ei saa osallistua asiakkaiden lääke- tai hoitotyöhön mitenkään. Se kuuluu yksinomaan tähän tehtävään koulutetulle henkilökunnalle. Doula antaa kuitenkin asiakkaille aikaansa, kokemustaan, tietoaan ja omaan alaansa kuuluvaa kivunlievitysosaamistaan eli omanlaistaan hoitoa. Hänelle asiakkaat maksavat joko puhelinkonsultaatiosta noin 75 €/tunti tai esimerkiksi kuukauden päivystyksestä 1400 €. Doulan harjoittama hoito asettuu lääke-/hoitotiede versus uskomushoidot -akselilla ehdottomasti enemmän uskomushoitojen puolelle. Eli hän tekee suureksi osaksi henkisyyteen liitettävää hoitotyötä. Tiedän tämän, koska olen seurannut heidän työskentelyään synnytyssalissa ja toimin myös itse nykyään doulana. Jos päivystän kuukauden alkavaa synnytystä ja menen synnyttäjän tueksi shamanistin ominaisuudessa, niin en siis saisi pyytää siitä rahaa. Jos taas menen doulan ominaisuudessa, voin pyytää 1400 euroa. Työ ja siihen käytettävä aika on täsmälleen sama. Huomaatteko ristiriidan?
Vanha kansa sanoi, että lahja lahjasta eli kun joku antoi sinulle aikaansa, osaamistaan tai taitojaan, niin sinun kuului antaa vastalahja. Henkimaailmassakaan asioita saa äärimmäisen harvoin ilman, että antaa henkimaailmalle vastalahjan. Kuitenkin oletetaan, että shamaani osaa ja tietää miten hakea sinun tarpeeseesi apua henkimaailmasta, maksaa sinne tarvittavan maksun, tulee takaisin, hoitaa sinut ohjeiden mukaan (tekee tämän kenties vielä monta kertaa) ja, että hän tekee kaiken tämän ilmaiseksi?! Henkimaailma ei juuri koskaan kutsu ihmistä tekemään työtään ilmaiseksi. Rikastuminen toisten hädällä taas on asia erikseen, mutta harva pyytää enempää kuin mitä tarvitsee elääkseen. Ja toisten ihmisen tietoista vahingoittamista, jota taloudellinen hyväksikäyttö liikarahastuksena on, ei henkimaailma katso kovinkaan hyvällä.
Raha itsessään, ja suhtautuminen siihen, lienee myös yksi syy sille, miksi asia koetaan ongelmallisena. Jos nykyshamaani pyytäisi sinua tuomaan hänelle vaihdon välineenä esimerkiksi lapsiperheen kuukauden perunat, jauhelihat, juurekset, maidot, margariinit, juustot ja leivät, niin tuskin suhtautuisit asiaan ihan samalla tavalla, kuin jos hän pyytäisi sinua antamaan kuukauden ruokia vastaavan summan palveluksistaan (vuonna 2018 kaksilapsisen perheen kuukausimenot ruokaan olivat vuonna 766 €). Osa nykyshamaaneistakin ottaa mielellään vastaan lahjasta lahjan esimerkiksi jotakin, mitä asiakas itse tuottaa kuten lankoja, viljaa, maitoa, hilloja yms., mutta verottajalle tai vuokranantajalle ei voi kulujaan maksaa maidossa.
Toisten ihmisten tietoinen vahingoittaminen ja taloudellinen hyväksikäyttö eivät siis ole asioita, joita henkimaailma katsoo kovinkaan hyvällä eli liikaa ei saisi rahastaa, mutta toisaalta taloudellista hyväksikäyttöä on myös se, että ottaa vastaan toisen työn, eikä maksa siitä. Harva meistä haluaa olla velkaa, varsinkaan henkimaailman asioissa. Rahallisella tms. yhdessä sovitulla korvauksella tämä velka kuitataan suhteellisen helposti. Hinnoittelemalla oman aikansa, osaamisensa yms. myös karsii nämä niin sanotut vapaamatkustajat ja elämysmatkailijat/aikavarkaat/taloudelliset hyväksikäyttäjät, joiden tarkoituksena ei missään vaiheessa ole edes tarkoitus maksaa saamistaan palveluista.
Mitä sinä muuten teet työksesi? Olisitko valmis tekemään sitä täysin palkatta tai jopa maksamaan siitä, että saat tehdä työtäsi? Tai mitä sanoisit, jos sanoisin, että mielestäni sinun ei kuuluisi saada työstäsi palkkaa, koska olet varmasti ohjautunut juuri siihen työhän henkimaailman tai jonkun jumaluuden ohjaamana? Nämä ovat retorisia kysymyksiä ja niiden tarkoitus on lähinnä herätellä miettimään.