Onko Loki triksteri, lucifer vaiko Odinin alterego?
Loki on hahmo, josta saa aivan varmasti riidan aikaiseksi, mikäli hänet nostaa keskustelunaiheeksi aasauskoisten keskuudessa. Hän on hyvin ristiriitainen hahmo, ja jokainen tulkitsee hänet omista tarkoitusperistään lähtien. Riitoja välttääkseen monet aasauskoiset eivät yksinkertaisesti keskustele Lokista lainkaan ja kuulinpa taannoin jopa, ettei hänestä saa keskustella edes facebookin aasauskoisten suljetuissa ryhmissä. No, nyt puhutaan.
Tämä syvästi ristiriitainen hahmo on osalle Thor-elokuvien luihukasvoinen komistus ja osalle saatanan korvike tai jopa ilmentymä. Shamanistisesti katsottuna hän ei ole kumpaakaan. Lokia ei pidetä seidrissä pahana, ilkeänä tai edes kovinkaan kompleksisena, vaan nimenomaan triksterinä. Hahmona, jonka kyseenalaisena tehtävänä on kutoa verkkoa niin, että tarina etenee kohti väistämätöntä, ja kenties jo aikana ennen aikaa päätettyä lopputulemaa –Ragnarökia ja uutta aikaa. Joudun jälleen kerran muistuttamaan, että blogista löytyy myös ne ns. perinteiset wikipediatyyppiset kuvaukset jumaluuksista, mutta nyt on tarkoitus käsitellä jumaluuksia syvemmällä tasolla. Siis tasolla, jota esoteeriseksikin kutsutaan. Loki on hahmo, joka eittämättä on kaikkein haastavin hahmo koko Skandinaavisen mytologian kosmologiassa, mutta samalla myös kenties yksi tärkeimmistä.
Ensimmäiset maininnat Lokista löytyvät 800-luvulta. Varhaisin Lokiin viittaava kirjallinen maininta löytynee skaldirunosta nimeltä Haustlöng. Loki mainitaan myös kahdessa muussa runossa (900-1000 lukujen vaiheessa) Husdrapassa sekä Thorsdrapassa. Hänen siis tunnustetaan olevan hyvin vanha hahmo mytologiassa ja trikstermäisyydestä ei myöskään ole syntynyt sen suurempia ristiriitoja. Ainoa eroavaisuus löytyykin siinä, millaisen arvon eri tutkijat antavat tälle triksteriydelle ja miten he ovat sen tulkinneet. Tulkitaanko se siis pahaksi vai joksikin muuksi.

Snorrin Edda on opettanut meidät ajattelemaan, ettei Loki alkujaan ollut paha, mutta ennen pitkää Loki huomasi, etteivät jumalat pitäneetkään hänestä ja hän katkeroitui ja muuttui pahaksi. Tarina on melko identtinen kristittyjen Lucifer-tarinan kanssa.Voimme myös nimetä sen nimenomaisen saagan, josta Lokin leimaaminen pahaksi alkoi, ja se on Snorrin Eddassa oleva Baldr-myytti, jota on pidetty lähes kiistattomana perusteena nimenomaan Lokin pahantahtoisuudelle. Snorrin Edda on kuitenkin ainoa lähde, joka mainitsee Lokin Baldrin surmaajana. Missään muualla skandinaavisessa traditiossa ei tunneta Lokia Baldrin surmaajana. Snorri kuitenkin kirjoitti Lokin murhaajana ja kaikki häneen liittyvän pahaksi. Lokin suvusta ei ole säilynyt paljon tietoa ja pääasiassa kaikki käsitykset siitäkin perustuvat Snorrin Eddaan. Tiedämme, että Lokin isä on Farbaute (tarkoittaa ”se, joka lyö vihassa”) ja äiti Laufey (”löv-ö, lehtisaari”) tai Nal (”neulanen, oka”). Tiedämme myös, että Lokilla on veljet nimiltään Byleist (”salama, tilantuhoaja”) ja Helbindi (”se, joka sitoo hengiltä”). Hänen lapsikseen Snorri kertoo Helin, joka on kuoleman hallien valtiatar (ja jonka halleissa asuu sekä nälkä että sairaudet), Fenrir-suden sekä maailmankäärmeen. Eli ei kovin positiivisia ominaisuuksia löydy hänen suvultaankaan. Snorri lienee siis syypää siihen, että Lokista tehtiin pahan ilmentymä, joten Snorrin kirjoittamia saagojakin on muistettava tarkastella siitä näkökulmasta. Snorri, kristitty ihminen, kaipasi mytologiaan samaa rakennetta ja logiikka kuin kristinuskossa oli ja päätteli, että hyvällä täytyy olla vastavoimansa. Totta. Kaikki pyrkii tasapainoon ja ns. hyvän vastapariksi tarvitaan ns. pahaa, mutta vanhoissa luonnonuskonnoissa ei ole ollut hyvää ja pahaa absoluuttisina ominaisuuksia. Ei siis ole ollut hahmoja, jotka ovat vain pahoja tai vain hyviä. Tämä käy hyvin selkeästi ilmi runo Eddoja lukiessa, mutta Snorrin Eddassa sävy on selkeästi toinen. Siinä missä Loki nähdään seidrissä tasapainottajana, niin Snorri näkee hänet Skandinaavisen mytologian Luciferina. Loki kyllä liittyy tuleen ja salamiin jo perimänsäkin takia, ja hänet on mainittu komeaksi/kauniiksikin, kuten Luciferinkin kerrotaan olleen, ja kun tähän vielä liitetään suhteellisen vapaa mielenlaatu, ilkikurisuus, varastaminen, hahmonvaihtamiset (myös sukupuolirajoja rikkovat) yms. niin toisaalta ymmärrän Snorrin lopputuleman. Hän kirjoitti omasta näkökulmastaan, maailmankuvastaan ja tulkinnastaan. Aivan kuten minä kirjoitan nyt.
Pahuuden lisäksi tutkijat ovat myös herkutelleet ajatuksella, että Loki olisi Odinin alterego tai paha puoli. Tähän ajatukseen liittyvät spekulaatiot Thjazi- ja Suttung-saagojen identtisyyksistä. Näissä siis samat tapahtumat tapahtuvat ensin hahmolle nimeltä Odin ja seuraavassa myytissä hahmolle nimeltä Loki. Toinen tätä näkemystä puoltava ajatus on myös se, että molemmat hahmot liittyvät voimakkaasti jättiläisiin. Osa tutkijoista taas näkee Odinin ja Lokin samana hahmona, mutta, että heidät olisivat aikoinaan erottaneet runoilijat ja hallitsijat siten, että runoilijat halusivat laulaa (?) runojaan erilaisesta Odinista (luovasta, hauskasta, kekseliäästä, komeasta) ja nimesivät hänet siksi Lokiksi ja hallitsijat puolestaan kaipasivat vahvaa johtajaa, eikä epäluotettavaa, hedonistista hippaheikkiä ja valitsivat siksi jatkaa hahmon kutsumista Odiniksi –siis sama hahmo, mutta kaksi eri nimeä.
Eräs tärkeä Lokiin liittyvä asia, joka täytyy tässä näin Wikipediatyylisessä alustuksessa vielä mainita, on Lokin yhteys Loduriin. Lokin eräänä nimenä on esitetty Loduria. Lodur perustaa siis skandinaavisen mytologian mukaan maailman yhdessä Odinin ja Hoenirin kanssa. Näkijättären luomisrunossa Lodur antaa ihmiselle veren ja ihon värin. Snorrin Eddassa Lodur on muutettu Viliksi, vaikka alkuperäisemmissä saagoissa jumaluus on nimenomaan Lodur.
Pitkän esipuheen jälkeen pääsemmekin Lokiin shamanistisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Loki on seidrin näkökulmasta Odinin veriveli, totuudentorvi, pelleilijä, ovela tapahtumiin puuttuja sekä hahmonmuuttaja, mutta ennen kaikkea hyvin vanha ja suuri voima sekä tasapainottaja. Hänen kykynsä vaihtaa muotoa jumaluuden ja eläimen välillä ei kenties ole kovinkaan ainutlaatuinen skandinaavisessa mytologiassa ja ainakin Odin, Freija sekä useimmat jättiläiset osaavat sen taidon, mutta yksikään toinen ei osaa Lokin lisäksi vaihtaa sukupuolta. Tämä jo yksinään tekee Lokista ainutlaatuisen hahmon seidrin näkökulmasta. Shamaanihan on kautta historian tunnettu hahmoksi, joka sukkuloi eri hahmoissa, mutta myös nimenomaan eri sukupuolissa. Aikoinaan shamaanioppilaan piti elää vastakkaisen sukupuolen vaatteissa ja elämää, jotta hänen olisi helpompi asettua tähän hahmoon transsissa ja matkoillaan. Itseasiassa näin taitaa olla vieläkin shamanistisissa kulttuureissa kuten Siperiassa ja Tuvassa. Loki ei vain pukeudu naisten vaatteisiin vaan vaihtaa hahmonsa lukuisia kertoja naiseksi. Hän mm. esiintyy naisena ja estää siten Baldrin vapautumisen Hellin valtakunnasta sanoen, että Baldrin on jäätävä Hellin halleihin, jotta tasapaino säilyisi. Tässä on jälleen yksi seikka, joka puhuu sen puolesta, ettei Lokin liittyminen Baldrin kuolemaan ollut pahantahtoisuutta, sen enempää kuin sekään, että hän esti Baldrin henkiin palauttamisen. Loki myös vaihtaa eläimenä sukupuoltaan ja synnyttää tammana Odinin Sleipnir hevosen. Hevosen, jolla on mytologiassa tärkeä merkitys ja shamanistisesti ajatellen vieläkin suurempi. Se on ainoa olento, jolla voi matkata kuoleman valtakuntaan ja palata sieltä. Osa myös ajattelee Lokin esiintyneen naisena näkijättären hahmossa ja siten pelleilleen Odinin kanssa tai ohjanneen tätä. Voidakseen toimia tässä roolissa niin hänellä ei olisi oltava tietoa maailma luomisesta ja ajasta ennen sitä. Näkijätär myös puhuu runossa kuten Odin jo tietäisi nämä asiat, jotka hän kertoo ja näkijätär lähinnä ihmettelee miksi Odin ei muista niitä. Tässä voisimme miettiä kenen kanssa Odin tätä maailmaa aikojen alussa loi? Kuka muu kuin Lodur ja Hoenir, jotka tätä maailmaa Odin rinnalla loivat, voisivat muistaa nämä asiat?
Lokiin liitetään myös shamanistisessa mielessä hämähäkit. Loki sananakin tarkoittaa skandinaavisissa kielissä (Loke, Locke) hämähäkkiä. Hämähäkit liitetään monissa vanhoissa uskonnoissa jumalattariin, kuten esimerkiksi Atheneen, Arakhneen, Dianaan ja Minervaan. Näitä naispuolisten jumaluuksien yhteyksiä hämähäkkeihin löytyy lukuisia, mutta jokainen voi halutessaan googlettaa niitä itse. Shamanistisessa mielessä hämähäkkeihin suhtaudutaan kahtiajakoisesti. Osittain ajatellaan niiden olevan olentoja, joina tietyt ei-ihmisystävälliset henget ilmenevät ja usein poistettaessa pahoja henkiä, ne näyttäytyvät juuri hämähäkkeinä. Toisaalta ajatellaan myös, että ”hyvät” henget sekä erityisesti apuhenget voivat esiintyä hämähäkkeinä. Olen ollut huomaavinani, että mitä enemmän ihminen on kallellaan new ageen tai mitä enemmän hän tulkitsee kokemaansa perinteisen kristillisen arvomaailman kautta, niin sitä useammin hän kokee hämähäkit nimenomaan pahan ilmentyminä. Seidrissä hämähäkit ovat, jos eivät nyt suorastaan pyhiä, niin kuitenkin hyvin merkittäviä olentoja. Niiden ajatellaan symboloivan nornia eli wyrdiä (elämän verkkoa) kutoavia voimia ja siten myös Freijaa, jumalatarta, jolla on Nornien lailla voima kutoa kyseistä verkkoa. Loki, joka siis tarkoittaa hämähäkkiä, on seidriläisen maailmankatsomuksen mukaan yksi näistä hahmoista, jotka kutovat tätä samaa wyrdiä. Tähän liittyy se ajatus, jonka heitin tuolla alussa eli, että Lokin tehtävänä on kutoa verkkoa niin, että tarina etenee kohti väistämätöntä. Ragnarökin jälkeen tulee uusi aika, uusi kehä.
Tämä ajatus olemassaolon kehämäisyydestä tai spiraalimaisuudesta on hyvin voimakas kaikissa shamanistisissa maailmankuvissa. Tähän maailmankuvaan kuuluu tämän kehämäisyyden hyväksyminen kaikessa olemassaolossa –niin ihmisen, luonnon kuin universuminkin tasolla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisi olla välinpitämätön edellä mainittujen asioiden suhteen, koska kaikki loppuu kuitenkin jossakin vaiheessa. Paremminkin päinvastoin. Tämä kehämäisyys pitää myös sisällään ajatuksen siitä, ettei mikään koskaan lopu, vaan se vain tavallaan alkaa ajoittain alusta ja voidakseen alkaa alusta, on sillä oltava jotakin mille rakentaa. Ja siksi meidän tehtävämme on tulevien sukupolvien esi-isinä pitää huolta, että tällaiset rakennusaineet löytyvät.
Epäilin taannoin, ettei näitä jumaluuksien käsittelemisiä näin shamanistisesta näkökulmasta voi tehdä netitse, ja olin oikeassa. Pelkästään tämän tekstin työstämiseen meni viikko. Osittain luonnollisesti siksi, että Loki on haasteellinen, mutta suurimmaksi osaksi siksi, ettei tällaista yksinkertaisesti voi käsitellä tarpeeksi syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti kirjallisesti. Aina jotakin jää puuttumaan ja rajatessa jää jotakin tärkeää mainitsematta. Se vaatisi kokonaisen kirjan tekemistä ja silloinkaan se ei voisi tavoittaa samaa, jonka voi tavoittaa keskustellessa kasvotusten ja yhdessä. Toivon kuitenkin, että onnistuin edes osittain valottamaan näiden jumaluuksien merkitystä seidrissä sekä sitä, että heistä kirjoitetut ”fakta-tekstit” eivät vastaa sitä, joina me heidät seidrissä näemme.