Odinin rooli pohjoismaisessa joulussa

Odinin rooli pohjoismaisessa joulussa

Heimskringlassa on saaga, jossa kerrotaan Haakon Hyvästä, joka oli kääntynyt kirstinuskoon ja yritti myös käännyttää mm. norjalaisia huonolla menestyksellä. Eräässä tarinassa kerrotaan, miten Haakon yritti saada kansaansa luopumaan yulesta ja nimenomaan sen juhlan suhteen kansalaiset olivat kaikkein vastahakoisempia. He halusivat pitää kiinni pakanallisesta yulestaan. Lopulta hän sai ihmiset hieman taipumaan kannoistaan ja he omivat osia kristittyjen tavoista yuleensa, mutta pitivät edelleen kiinni myös perinteistään. Näin tekivät myös islantilaiset, jotka taloudellisena kompromissina kääntyivät kristinuskoon, mutta kompromissiin ei kuulunut kaikista omista pakanaperinteistä luopuminen. Kiitos näiden uppiniskaisten ihmisten, meille on vielä jäänyt elämään perinteitä, jotka ovat vanhempia kuin kristinusko pohjolassa.

Odin oli joulun isä, näin kerrotaan Heimskringlan lisäksi myös Ynglingasaagassa, jossa Odinin nimenä on Jólnir. Saagassa myös kerrotaan, että yule on yksi niistä uhrijuhlista, jotka Odin asetti, kun pohjola asutettiin. Yulella oli selkeä uskonnollinen merkitys jo ennen kristinuskoa, ja juhla oli hedelmällisyyden aikaa. Uhrit annettiin nimenomaan tulevan vuoden hedelmällisyyttä takaamaan, niin luonnon kuin ihmistenkin. Jumaluuksista juhlittiin myös muita kuin Odinia ja Yule oli myös talven taitekohta, auringon palaamisen ja uuden elämisen alku. Valon lisääntyminen myös sulki raon kuolleiden ja elävien välillä, eikä kuolema ollut jatkuvasti läsnä. Yulen aika oli siis suurimpia pakana-ajan juhlia pohjolassa.

Yulen aikaan Odinin kerrotaan saagojen mukaan johtaneen susiensa ja korppiensa kanssa Sleipnirillä ratsastaen Asagårdin väkeä suureen metsästysjahtiin.

Peter Nicolai Arbo, Asgårdsreien (1872)

Odinia seurasi myös hänen Valhallan soturinsa eli kuolleet ja Yulen aikaan ei kannattanutkaan yöllä liikkua ulkona, koska Odinin jahtiporukka meuhkasi hirvittävällä jyrinällä taivaalla ja saattoi alkaa jahdata myös ihmispoloja. Ketä tai mitä jahtiporukka ensisijaisesti metsästi, ei ole tiedossa, mutta kohteeksi on ehdotettu myyttisiä neitoja, villisikoja ja jopa villihevosia. Tässä jahtijohtajan roolissaan hän kulki nimellä Jólnir. Odin oli sekä pelätty, että kunnioitettu yulejahdinjohtaja, mutta pelkän pelottelun lisäksi hänen kerrottiin myös viskelevän herkkuja ihmisille. Lasten kerrottiin saagojen mukaan laittaneen heiniä kenkiinsä, ja maahan Odinin hevoselle Sleipnirille, ja Odinin kerrottiin jättäneen vastaavasti lahjoja lapsille. Jahdin jälkeen taivaallisten metsästäjien kerrottiin syövän ja juovan raskaasti. Samaa tehtiin ilmeisesti myös täällä Midgårdissa, kun saatiin jumaluudet ja vainajat rauhoittumaan. Joulu oli juomisen ja syömisen juhla.

Odin ei varsinaisesti kuulosta joulupukin esikuvalta, vaikka hänelle kuuluikin muinainen yulenaika pohjolassa, ja itseasiassa pukilla onkin joulussa ihan eri mytologinen taustansa, josta ajattelin kirjoittaa seuraavalla kerralla.

Comments are closed.