Noita. Käsite, joka on nykyään länsimaissa suhteellisen turvallinen käyttää, mutta joka edelleen herättää tunteita tai ainakin mielleyhtymiä. Noita on myös käsite, jonka ihmiset lokeroivat todella tiukasti ja ahtaasti. Jos sanoo harjoittavansa shamanismia, niin reaktiot ovat lähes poikkeuksetta positiivisia. Ja shamanismista tai shamaanista on tullut valtavirrankin käyttämiä käsitteitä. Nykyään voi törmätä shamaanin jalkakylpyyn (siis jalkakylpyainekset ovat saaneet kyseisen nimen), voi ostaa shamaanin amuletteja tai onnenkaluja, jotka näyttävät maagisilta yms. Niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä shamaanin tai shamanismin kanssa, mutta käsite myy.

Noita puolestaan on käsite, joka ei ihan vielä ole valtavirran yleisesti käyttämä ja tämä johtunee siitä, että shamaanista poiketen, noidalla on edelleen hieman negatiivinen tai arveluttava maine. Me siis edelleen kavahdamme, jos joku sanoo olevansa noita. Mikä sitten oikeasti on noita?

Wikipedia sanoo seuraavaa: ”Noita tarkoittaa ihmistä, jolla uskotaan olevan yliluonnollisia kykyjä. Noitia ovat erilaiset luonnonkansojen tietäjät: poppamiehet, velhot ja šamaanit. Saduissa, tarinoissa ja myyteissä noita on yleensä demonien viettelemä ja heitä palveleva nainen tai naispuolinen olento. Noitien paheina on pidetty muun muassa kannibalismia, loihtimista ja murhia. Satujen vakiohahmo on ilkeä noita-akka. Eräs noitien laji on pääsiäisnoita. Suomessa erityisen tunnettu on lapinnoita, saameksi noaidi.” Noituudesta se puolestaan sanoo näin: ”Noituus tarkoittaa yliluonnollisten voimien hallitsemista.” Nuo määritelmät ovat vanhoja, elähtäneitä, typeriä ja suurelta osin puhdasta potaskaa, mutta vielä tänäkin päivänä valtaväestö kuitenkin puhuu noidista tuollaisilla määritelmillä. Wikipedia sanoo myös, että suomalaisessa kansanperinteessä noita tarkoitti tietäjää, jolle yhteisössä kuuluivat lähinnä hyväntekijän ja parantajan tehtävät.  Suomalaisugrilaista shamaania kutsutaan vieläkin usein juuri noidaksi ja skandinaavisen shamanismin harjoittaja kutsuu itseään mm. völvaksi, jonka voi vapaasti määritellä noidaksi. Noituus ei siis mitenkään mahdu tuohon Wikipedian määritelmään.

Pienenä muistutuksena siitä, miten laajasta käsitteestä oikein puhutaan, kun puhutaan noidista ja noituudesta, laitan tähän kuvan omilla kursseillani käyttämästäni kaaviosta. Laitan siitä tarkoituksella sutatun version, koska (kaikella rakkaudella arvon kollegat) myös noidat omivat toistensa ideoita.  Kuviosta kuitenkin näkee, että jokainen laatikko, joita on yli 60, on erilaista noituutta tai magiaa tai niihin liittyviä käsitteitä. Ja jokaisesta käsitteestä voisi vielä johtaa kymmenkunta lokeroa lisää.

Eli noidan tai noituuden tiukka määritteleminen on mahdotonta kuten sen rajaaminenkin. Noitia ja noituutta on juuri niin monta ja niin erilaita kuin on sen harjoittajaakin. Ainoa, jonka siis voi varmuudella määritellä, on itsensä harjoittama noituus. Tosin tämäkään ei yleensä pidä paikkaansa, koska itse en esimerkiksi tunne yhtä ainutta pidempää harjoittanutta noitaa tai  shamaania, joka osaisi ihan tarkasti määritellä oman juttunsa. Ihan puhtaasti jo siksi, että mitä kauemmin harjoittaa, sitä enemmän oppii ja koska tieto ei ole koskaan vain yhden tradition yksityisomaisuutta, niin sitä oppii väistämättä myös muilta traditioilta ja maailmankuvasta tulee lievästi ilmaistuna erittäin laaja. Jos et usko, niin pyydä esimerkiksi 40 vuotta toimineelta shamaanilta, että hän määrittelee muutamalla lauseella mitä tekee tai noidalta, millaisia magian muotoja hän tarkalleen harjoittaa.

Kutsun itseäni noidaksi, vaikka moni ulkopuolinen määrittelee sen mitä teen enemmänkin shamanismiksi kuin magiaksi tai noituudeksi. Itse en näe enää reilun 30 vuoden jälkeen näissä mitään eroa. Magiahan on oikeastaan energiaoppia. Siis oppia energian tuotannosta, säilymisestä ja sen käyttämisestä.  Voisipa sen ajatella olevan jopa termodynamiikkaakin eli magiakin pitää sisällään ajatuksen, että energiaa ei voida luoda eikä hävittää, ainoastaan muuttaa muodosta toiseen ja suljettu systeemi pyrkii kohti suurimman todennäköisyyden tilaa (joka kannattaa pitää mielessä, kun suuntaa magiaansa).  Lähipiirissäni on fyysikko, joten en lähde miettimään (nolaamaan itseäni) tästä aiheesta tämän enempää, mutta tiede ja magia eivät loppupeleissä ole kovinkaan kaukana toisistaan. Kaikella on omat energiansa, sudella, orvokilla, tammella ja kotikissalla. Myös eri elementeillä, säällä, planeetoilla, jumaluuksilla ja ihmisillä on omat energiansa. Tämän energian ja sen monimuotoisuuden ymmärtäminen on mielestäni noituuden ja noitana olemisen edellytys. Sekä näiden erilaisten, usein myös ​​symboliseen muotoon muotoiltujen, energioiden ja niiden erilaisten sekoitusten hallittu käyttäminen tietyn tarkoituksen saavuttamiseksi on mielestäni puolestaan noituutta. Mutta, tätä täsmälleen samaa tekee myös henkilö, jota muualla maailmassa kutsuttaisiin shamaaniksi 😉

Lopettakaamme siis itsemme ja toistemme lokeroiminen. Osa sanoo, että ihmisaivojen täytyy lokeroida asioita voidaksemme helpommin käsittää ja käsitellä asioista. Tiettyyn pisteeseen asti tämä on varmasti ihan toimiva järjestelmä, ja uskoisin ihmiseläimen aivojen suorastaan vaativan sitä, jotta ne voivat kehittyä vauvasta aikuisuuteen. Meillä on kuitenkin myös taipumus muodostaa niin tiukkoja lokeroita, että tämä tietty hyöty, joka lokeroinnista mahdollisesti on, alkaa toimia itseään vastaan ja emme näe lokeroista enää ulos. Lokeroista tulee auttamattoman ahtaita ja alamme kuvittelemaan, että vain meidän omat lokeromme ovat oikeita ja muiden tulisi mahtua samalla tavalla määriteltyyn lokeroon tai hän ei ole oikeanlainen tai toimi oikealla tavalla. Lokeroimisesta tulee vallan väline.  Jos on pakko lokeroida niin vähimmäisvaatimus olisi edes se, ettei vaatisi muita elämään samassa lokerossa, jossa itse elää.