Noidan merkki

Noidan merkki

Olen tauon aikana saanut kysymyksiä liittyen nimenomaan länsimaiseen ja suomalaiseen noituuteen ja joudun taas toteamaan, että kumpikaan noituus ei ole minun osaamisaluettani. Tiedän siitä yhtä paljon kuin mitä asiasta löytyy kirjallisuutta tms., mutta sen syvemmin en asiaa osaa kommentoida.

Minulta myös kysyttiin, että miten noidaksi voi tulla ja miten noidan tunnistaa. Olen pahoillani, mutta joudun vastaamaan, ettei minulla ole harmainta aavistustakaan, miten noidaksi tullaan ja tullaanko sitä ylipäätänsä. Siitä miten noidan tunnistaa, löytyy paljon kirjallista tietoa ja sen mukaan noidat olivat ennen vanhaan ainakin yleensä vanhoja ryppyisiä naisia, ja heillä oli seuranaan kissa. Kansan logiikan mukaan laihat naiset olivat erityisen epäilyttäviä, sillä vähäisen painonsa vuoksi heidän oli helpompi kohota maan pinnalta lentämään noitasapattina. Tiedetäänpä, että mm. Hollannissa oli erityinen vaakahuonekin, jonka vaaoilla punnittiin nimenomaan noituudesta epäiltyjä naisia, ja mitä pulleampi, sitä todennäköisempää oli, ettei luuta häntä kantaisi, ja nainen saattoi vapautua syytteistä. 

Uskottiin, myös että noita ei voinut upota veteen, sillä vesi oli kasteen elementti. Noidaksi syytetty siis sidottiin ja heitettiin veteen, ja jos hän jäi kellumaan pinnalle, se oli merkki siitä, että hän oli noita. Jos hän taas vajosi pinnan alle, se todisti hänen syyttömyytensä. Eräs yleinen ajatus oli myös se, ettei noita vuodattanut kyyneliä kidutettaessa. Mikäli kiduttaminen, veteen upottaminen tms. sairas keino ei riittänyt, niin noidanmetsästäjät tai inkvisiittorit keksivät, että koska noita solmi sopimuksen paholaisen kanssa ja merkkinä tästä sopimuksesta paholainen jätti hänen kehoonsa ”paholaisen merkin”, Stigma diabolicumin, niin tällaisen löytäminen oli se varmin merkki noituudesta. Usein noitamerkki löytyi ihmisen intiimeistä ruumiinosista. Tämän vuoksi merkkiä etsittäessä epäilty riisuttiin alastomaksi. Noitamerkkiä tunnistettaessa saatettiin myös turvautua neulakokeeseen, jossa epäiltyyn merkkiin pistettiin neulalla. Ellei haavasta vuotanut verta tai merkki osoittautui tunnottomaksi, voitiin päätellä sen olevan yliluonnollista alkuperää. Tällä tavalla voitiin löytää myös näkymättömät merkit. Suomessa noitamerkkejä etsittiin ja löydettiin vain joissakin noitaoikeudenkäynneissä pääasiassa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Ahvenmaalla. Näitä merkkejä olivat siis luomet ja erikoiset syntymämerkit sekä muut pigmenttivirheet, karvaa kasvavat luomet, ihottumat, arvet, epämuodostumat, liian pitkät varpaat, punaiset hiukset, vihreät silmät, luonnonkiharat hiukset, poikkeuksellinen kauneus tai rumuus, isot hampaat olivat merkki voimallisemmasta noituudesta kuin pienihampaisen noituus jne. eli kun katsomme itsemme peiliin, niin uskoisin joka ikisellä meistä löytyvän jokin, joka tuolloin oltaisiin tulkittu paholaisen merkiksi

Monet noista ylläolevista löytyy ns. Noitavasarasta eli Malleus maleficarumista, joka on noitavainojen aikaan vuonna 1486 julkaistu kirja. Sen kokosi inkvisiittori Heinrich Kramer. Kirja oli suosittu läpi Euroopan ja myös katoliset tukeutuivat teokseen, vaikka kirja oli kielletty paavin päätöksellä ja lisätty roomalaiskatolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listaan. Heinrich Kramer yritti saada kirjalleen yleistä hyväksyntää myös sen aikaisessa korkeimmassa teologisessa tiedekunnassa Kölnin yliopistossa, mutta sielläkin se torjuttiin epäeettisenä ja toimintatavoiltaan laittomana. Tekijän motiivit kirjan tekemiselle kyseenalaistettiin jo tuolloin, ja hänen epäiltiin suhtautuneen asiaan niin suurella intohimolla siksi, että hänellä itsellään oli ns. oma lehmä ojassa eli häntä itseään syytettiin jossakin vaiheessa noituudesta ja seksuaalisista perversioista erään myöhemmin noitana tuomitun naisen kanssa. Tästä huolimatta teos toimi noidanmetsästäjien oppikirjana useita vuosikymmeniä ja lukuisia viattomia ihmisiä tapettiin ja kidutettiin. 

Noitia ei siis voinut tunnistaa tuolloin, eikä heitä voi tunnistaa tänä päivänäkään. Sen kuitenkin voin sanoa, että paholaisen kanssa heillä ei ole minkäänlaisia diilejä. Paholainen kuuluu kristinuskoon ja noituus ei, eli miksi he tekisivät sopimuksia olentojen kanssa, jotka eivät edes kuulu heidän uskomusjärjestelmäänsä? Tästä aiheesta olen keskustellut hyvin monen itseään noidaksi kutsuvan kanssa, ja he ovat kaikki traditioistaan riippuvatta samaa mieltä siitä, että paholainen ei kuulu heidän toimintaansa millään tavalla. Tämä on suurin ja traagisin väärinkäsitys koko noitien olemassaolon historiassa, josta voimme kiittää muun muassa kiihkokristittyjä ja heidän maailmankuvaansa, jonka mukaan on olemassa vain kaksi voimaa; kristillinen ja satanistinen. Fundamentalistikristityn mukaan ihminen on joko heidän (kristittyjen) puolella tai sitten heitä vastaan ja kaikki, jotka ovat heitä vastaan, ovat paholaisesta. Samaan satanistien laumaan heidän silmissään siis nykyään kuuluvat ateistit, naturalistit, animistit, luontoaktivistit, Jehovan todistajat, tieteentekijät jne. Näistä kaikki olisivat olleet vaarassa tuolloin joutua syytteeseen noituudesta ja liittolaisuudesta paholaisen kanssa.

Noidista siis etsittiin merkkejä, ja osan kohdalla sellaisen löytäminen olisi saattanut olla hyvinkin helppoa. Merkki ei kuitenkaan silloin, sen enempää kuin nykyäänkään, ole merkki liitosta paholaisen kanssa. Nimittäin kirjain v on aina ollut völvien tunnistautumistapa, ja kirjain saattoi löytyä jollakin tapaa merkittyinä heidän kehoistaan. Tapa ei ole yksinomaan skandinaavisten völvien tapa, vaan ympäri Eurooppaa on löydetty patsaita sekä kuvia jumalattarista ja papittarista, joilla on ollut v-kirjain jossakin kohtaa vartaloaan, joko yksinkertaisena tai siksakkina. Tämän on ajateltu nimenomaan symboloivan vulvaa, naiseutta, äiti maata, kaiken alkua ja myös loppua. Nykyään v-kirjain näkyy useimmiten völvan sauvassa, mutta osalla völvista v-kirjain löytyy tatuoitunakin. Alussa kirjain v oli oikeastaan enemmänkin kuva tai symboli kuin kirjain. Sen muoto tulee suoraan naisen vartalosta. Kristinuskon leviämisen aikaan kirjain v sai uuden merkityksen, ja sitä alettiin kaivertamaan rakennuksien ovenkarmeihin, piirtämään rakennuksien lähellä oleviin kiviin jne. ja tarkoituksena oli pitää noidat loitolla. Kyseessä on ns. apotropaismi eli eräänlainen mustaa magiaa torjuva magian muoto. V:n ajatellaan tässä ilmentävän Neitsyt (virgo) Mariaa. Joskus merkki on tehty tuplaveenä ja v-kirjaimet saatettiin myös kaivertaa viisisakaraisen tähden muotoon ajatuksella, että limittäin menevät v:n osat suojelevat tehokkaimmin. Tässäkin piilee, aivan kuten tuon v.n kohdalla,  myös hieman erilaisempi kytkös kristinuskon ja noituuden välillä, nimittäin viisisakaraista tähteä kutsutaan myös pentagrammiksi ja siihen liittyy aivan toisenlainen kytkös kuin Neitsyt Maria. Tällainen viisisakara löytyy mm. Seurasaaresta. Kumpaa Seurasaaren tähti edustaa? Neitsyt Mariaa ja noituudelta suojautumista vaiko pentagramia ja luonnonuskontoa? Vaiko peräti ihan puhtaasti jonkun Seurasaareen päätyneen luokkaretkeläisen tylsistymistä. Näitä tähtiä kun löytyi ainakin 1980-luvulla kaikkien koululaisten vihoista ajankuluksi piirrettyinä.

Seurasaaren viisisakara

Comments are closed.