No niin. Tässä se nyt on. Kirja, joka sai aikaiseksi 1980-luvulla, ja kauan sen jälkeenkin, lapsissa pelonsekaista ihastusta ja jopa painajaisia. Minulla oli kyseisestä kirjasta ja sen ensimmäisestä painoksesta jo kappale 11-vuotiaana ja muistan vieläkin ne kohdat kirjasta, jotka piti laittaa klemmareilla kiinni, etteivät ne vaan vahingossa auenneet kirjaa lukiessa, koska niin pelottavia osa kuvista oli. Tuolloin 11-vuotias vastaa varmaan nykyajan 7-vuotiasta, koska elimme kovin suojattua elämää silloin, ennen internetaikakautta. Joku sanoi joskus, ettei kirjan lukemisen jälkeen enää pystynyt katsomaan peiliin yöllä,  ja täytyy tunnustaa, että meilläkin peilit peitettiin hetkeksi aikaa.

Kirjani katosi jonnekin ajan kuluessa, mutta muistan, miten raapustin sinne lapsellisella käsialalla muistiinpanoja ja välissä oli lappuja, joissa mm. oli omia kokemuksia omista omituisista kohtaamisista, kuten siitä, miten naapurissa yksin asuvan vanhan leskirouvan täytyi olla vampyyri. Tosin myöhemmin tulimme ystäväni kanssa siihen tulokseen, ettei hän olekaan vampyyri vaan kummitus, ja täytimme hänestä kirjan ohjeen mukaan ihan aaveraporttikaavakkeenkin äidin vanhalla kirjoituskoneella. Voi sitä jännityksen määrää, kun hiippailimme illalla pimeässä vakoilemassa kummituksen touhuja. Todellisuudessa kello oli vain  neljä iltapäivällä, koska emme saaneet olla kovin myöhään pimeällä ulkona, ja mitä ilmeisimmin emme olleet kovin kummoisia aaveenmetsästäjiäkään, koska kyseinen rouva yhytti meidät pihaltaan ja pyysi kauniisti lähettämään vanhemmillemme terveisiä.

Kuullessani uusintapainoksesta, olin aivan varma, että siihen tehtäisiin muutoksia. Lisättäisiin joitain lieventäviä selityksiä tai poistettaisiin hurjimpia kuvia -mutta ei! Se on täsmälleen samanlainen kuin miten muistan sen olleen. Huomattavasti parempana laadultaan vain. Kuvatkin ovat jotenkin syvempiä väreiltään ja siten myös vielä pelottavampia. Siinä oli mukana jopa se aaveraporttikaavakekin ja ne joka isomman jakson lopussa olleet kysymykset, joihin löysi oikeat vastaukset, jos osasi käyttää kirjaa (vinkiksi annan sanan peili).

Tämä kirja sinkosi minut aikamatkalle 1980-luvun ihanimpiin aikoihin, jolloin maailma pelottavin asia oli japanilainen kaksihäntäinen vampyyri, joka tappaa nuoren naisen tai ”oikeat” kuvat ”oikeista” kummituksista. Kirja on edelleen aika epämiellyttävä ja paikoitellen jopa hieman kuvottavakin, aivan kuten sen kuuluukin olla. Rakastan tätä kirjaa ja tätä versiota en aio kadottaa enää matkan varrella.

Suosittelisinko tätä lapsille? Njaah, jos me siitä aikoinaan selvisimme, niin aivan varmasti selviävät nykyajankin lapset. Tosin heille kuulemma pelottavin asia maailmassa on Morso (tiedättehän sen Aasi, Morso ja Mouru nukketelevisiosarjan) tai muumien Mörkö, ja koska tämä kirja painii pelottavuudessa ihan omassa luokassaan, niin jokainen vanhempi tehköön päätöksensä oman lapsensa kohdalla itse.

Tosin sitä hieman ihmettelen nyt näin aikuisena, että miten kirjan nimeksi aikoinaan valikoitui juuri noidan käsikirja, koska kirjassa ei ole sen puoleen ohjeita noidille kuin puhutakaan varsinaisesti noidista?

Täältä voi halutessaan lukea uusintapainoksesta näytteen.

 

Kirjailija: Eric Maple, Eliot Humberstone ja Lynn Myring

Alkuperäisteos: Supernatural World

Suomentaja: Pirjo Helasti

Kustantaja: Tammi

Kirjan julkaisuvuosi: 2018 (uusintapainos)

Sivumäärä: 192

ISBN 9789520402822