New age ja old age…onko sillä oikeastaan mitään väliä?
”New agessa on kyse länsimaisen esoteerisen perinteen sekularisoituneesta muodosta, ja se on vaihtoehtokulttuuria, joka suhtautuu kriittisesti valtakulttuureihin ja joka on omaksunut esoteerisesta perinteestä tuttuja teemoja. Sen keskiössä on yksilöllinen, henkinen ja uskonnollinen kokemus.” Näin sanoo Wouter J. Hanegraaff väitöskirjassaan vuodelta 1996. New agea on mm. kanavointi, lemurialaisuus, atlantislaisuus, kristallienergia, enkeliyhteydet, Gaia-henkisyys, kehosta poistumiset, astraaliprojektiot, ylösnousemusenergia, chi, prana, chakrat, parantava kosketus, yin ja yang. Nämä ryhmät eivät kuitenkaan itse kutsu itseään newagelaisiksi vaan he harjoittavat omien sanojensa mukaan uushenkisyyttä, tai vain henkisyyttä, ja kaikki ovat ”valon polulla” tai ”valon lapsia”. Voimakkaasta yksilöllisyysajatuksestaan huolimatta new age -liike ilmentää kuitenkin monella tavalla new age -liikkeiden jäsenten ja tukijoiden pyrkimystä jonkinlaisen me-henkisen ulottuvuuden esille tuomiseen sekä ns. henkiselle etsinnälle, kuten Helsingissä vuosittain järjestettävät Hengen ja Tiedon messut sekä Minä Olen -messut. New agen paras foorumi on kuitenkin somemaailma ja sen sadat tuhannet new age-henkiset ryhmät.
Olen niin monta kertaa kirjoittanut, että suhtaudun hyvin suurella varauksella kaikkeen uushenkisyyteen ja sen takia myös ihan kaikkeen henkisyyteen, mutta miksi ja mitä nämä new aget sitten oikein ovat? Kaipa olen selityksen teille velkaa. Miksi kysymykseen on helppo vastata -koska, he astuvat old agen varpaille ja riistävät siitä osia omiksi tarpeikseen vääristellen sitä, köyhdyttäen sitä jättäen lopulta jäljelle vääristyneen rangan. He siis tuhoavat sitä kulttuurihistoriallisestikin arvokasta perimäämme, joka meillä on tietäjälaitoksissa, shamanismissa ja vaikkapa tässä omassa seidrissäni. Tiedän lukemattomia ihmisiä, joita kiinnostaa shamanismi tai seidr, mutta samalla he ravaavat Hengen ja tiedon messuilla, uskovat kristallihoitoihin ja sekoittavat enkelit mukaan perinteeseen, joka pohjautuu lyhyimmänkin arvion mukaan tuhansien vuosien taakse. He trippaavat ja valitsevat vanhoista uskonnoista ja filosofioista omaan henkilökohtaiseen kasvuunsa sopivia elementtejä ja sekoittavat asioita, jopa niin, ettei enää old agerikaan kohta pysty sanomaan mikä on alkuperäistä ja mikä new agea. Tämän he tekevät vain, jotta he voisivat varmistaa oman henkisen kasvunsa (sekä tehdäkseen siinä sivussa hyväuskoisten avulla miljardikaupalla rahaa). Tietäjälaitos ja shamanismi eivät koskaan perustu yksilöllisyyden korostukseen ja vain oman psyykkisen kasvunsa hakemiseen. Toki tervepäinen shamaani voi paremmin auttaa toisia, mutta hänen päänsä sisäiset prosessit ja niissä vellominen eivät ole hänen todellinen tehtävänsä. Jos näin kuvittelee, niin silloin on yksinkertaisesti newage eikä oldage. Lähtökohtaisesti minulle on aivan sama mihin ihmiset uskovat tai ovat uskomatta ja pyrin kunnioittamaan toisten vakaumuksia, mutta vanhojen perinteiden ja traditioiden raiskaaminen omiin tarkoitusperiinsä on yksinkertaisesti mielestäni väärin. Mutta asiaan.
New age -liikkeen voidaan katsoa saaneen alkunsa 1960-luvun lopulla herätysliikkeenä, joka levisi nimenomaan näiden vaihtoehtouskontojen kannattajien keskuudessa. Helena Blavatskin teosofia ja muut 1800-luvun romanttiset ja okkultistiset virtaukset etsivät innoitusta muinaisista mytologioista ja varsinkin Lähi-idän muinaisista korkeakulttuureista. Nykyisessä muodossaan new agessa haetaan vaikutteita nimenomaan idän uskonnollisista perinteistä sekä erilaisista varhaiskantaisista kulttuureista, kuten vaikkapa shamanismista. Psykologia ja sen piiristä nousseet kaikenkarvaiset terapialiikkeet, ovat myös osaltaan olleet hyvin voimakkaasti vaikuttamassa liikkeeseen. New age on vaikeasti hahmotettava ja monimuotoinen käsite, joka ei siis tarkoita yhtä uskontoa vaan on paremminkin ns. sateenvarjomalli useille eri uushenkisille suuntauksille. Käsite ei enää nauti kovinkaan suurta suosiota edes omiensa joukossa, koska siihen liitetään voimakkaasti sanat huuhaa, diipadaapa ja löyhäpäisyys. Toisaalta nämä vähemmän imartelevat adjektiivit tavalliset ihmiset liittävät kaikkeen henkisyyteen, niin uuteen kuin vanhaan ja kaikkeen siltä väliltä. Yleiseen tietoisuuteen new age nousi vasta kun Shirley MacLainen Out on a Limb näytettiin Yhdysvalloissa televisiossa 1980-luvun lopussa ja sen seurauksena kanavointi, ruumiista irtautumiskokemukset yms. pääsivät laajemman yleisön tietoisuuteen.
New age -liike voidaan määritellä sosiaaliseksi liikkeeksi, joka tähtää yksilölliseen ja maapalloa tervehdyttävään ja henkiseen muutokseen eli ns. transformaatioon. Keskeisiä piirteitä liikkeelleovat ajatus maailman päättymisestä ja uuden maailman syntymisestä eli näky planeetan ja ihmiskunnan tulevaisuudesta, joka on sidoksissa yksilön tajunnassa ja havaintomekanismeissa tapahtuvaan muutokseen sekä ajatus yksilöllisen kokemuksen ja elämyksellisyyden merkityksestä eli individualistisesta tieto-opista. Perusajatus on, että ihmiskunta on suuren kehityssuunnan kynnyksellä, joka on johtamassa meidät uudenlaiseen tulevaisuuteen ja kokonaan erilaiseen tapaan olla. Tästä ajatuksesta juontaa nimi new age eli uusi aikakausi. Nimen alkuperästä kerrotaan myös, että se juontaisi juurensa astrologiasta, jossa siirryttiin juuri tuohon aikaan kalojen ajasta vesimiehen aikaan ja tämä vesimiehen aika tarkoittaisi juuri tätä new agea. Psykoanalyytikko Carl Jung, joka nauttii newagejen piirissä suunnatonta suosiota, oli yksi tämän vesimiehen ajan sanansaattajista. Olipa nimen alkuperä mikä tahansa, niin koko kuvion lähtökohtana on kokemus maailmanlaajuisesta kriisistä. Siinä missä Pentti Linkolat ja shamaanit ahdistuvat maailman tulevasta kiihtyvästä tuhoutumisesta, niin new aget näkevät tällaiset katastrofit uuden ja paremman ajan kynnyksen merkkeinä. Ajatuksena on, että ennen siirtymistään uusien mahdollisuuksien tulevaisuuteen ihmiskunta kokee rajuja mullistuksia, ja nämä ovat yksinkertaisesti väistämättömiä, jotta tämä kynnys voitaisiin ylittää ja muutos ihmisten tietoisuudessa ja heidän suhteessaan tähän planeettaan muuttuisi.
Uskontotieteilijät puhuvat liikkeen piirissä esiintyvästä pelastusopista, jonka lähtökohtana on ajatus, ettei yksilön elämä toimi, mikä taas johtuu sisäistetyistä rooleista ja käyttäytymiskaavoista. Nämä sisäistetyt kaavat eli psykologisin termein määriteltynä siis ihmisen ego, peittävät alleen ja estävät meitä näkemästä todellista sisintä luontoamme, joka on jumalallinen. Tähän sisäiseen viisauteen päästään käsiksi vain, mikäli pystyy luopumaan tai irrottautumaan egostaan. Tämän jatkuvan oman mielen ympärillä pyörimisen takia osa tutkijoista kutsuu new agea narsismin kulttuuriksi ja puhuu sen harjoittajista minä-minä-sukupolvena. Tutkijat ovat eritelleet new agesta muutamia piirteitä, jotka toistuvat kaikissa sen ilmenemismuodoissa eli tärkeintä on itsensä pyhittäminen. New agessa ”minä itse” koetaan ainakin potentiaalisesti jumalallisena. Puhutaankin ns. itse- henkisyydestä. Tämä itse ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita ihmisen tietoista minää eli sitä egoa vaan ihmisessä olevaa korkeampaa itseä, johon on mahdollista luoda yhteys erilaisin tekniikoin ja sen katsotaan olevan yhteydessä korkeampaan ja kaikille yhteiseen korkeampaan todellisuuteen. Tässä (minä)itse-henkisyydessä korkein henkinen auktoriteetti on siirtynyt, ulkopuolisesta opettajasta tai gurusta, yksilöön itseensä ja yksilön henkilökohtainen sekä usein nimenomaan intuitiivinen kokemus toimii aina parhaimpana ja luotettavimpana määrittelijänä sille mikä on hyvä käytäntö. Kun henkisen maailmankuvan muodostamista ei enää ohjaa yksikään ulkopuolinen taho tai edes mikään vakiintunut maailmankuva vaan ihmisen oma tuntuma, niin jokaisella todellakin on se oma polkunsa, joka ei edes voi olla samanlainen kenenkään muun polun kanssa. Tähän liittyy voimakkaasti ajatus eklektismistä eli siitä, että maailma on pullollaan erilaisia maailmankatsomuksia, traditioita ja uskontoja, joista voi valita itselleen sopivimmat palaset. New aget siis valikoivat tarpeensa ja halunsa mukaan sopivia ja mielekkäitä osia sieltä täältä ja muokkaavat ne omaan kasvunsa sopiviksi. He eivät siis juuri koskaan ota mitään suurempaa kokonaisuutta mistään, puhumattakaan siitä, että ottaisivat kokonaisen uskomusjärjestelmän. Sen, että tällainen eklektismi johtaa väistämättä usein epäloogisuuteen, he kuittaavat ajatuksella, ettei totuutta olekaan ja, että jokaisella on oma yksilöllinen totuutensa. New agea voi siis hyvällä omallatunnolla kutsua narsismin kulttuuriksi, mutta todettakoon rehellisyyden nimissä, että new age -liike on kuitenkin synnyttänyt suuren joukon yhteisöjä sekä ekologisia ryhmiä (kaupallisia ja ei-kaupallisia), jotka pyrkivät eri tavoin elämän laadun parantamiseen sekä vaikuttamaan ihmisten suhtautumiseen tähän planeettaamme. Se miten paljon heidän kristallinsa, kivensä, kirjallisuutensa ja muu rekvisiittansa kuluttaa maapallon resursseja onkin sitten eri asia tai se, miten nämä ekologiset ryhmät ohjaavat voittonsa. Ekologisuus tai eettisyyshän eivät sinänsä kuulu new ageen muuten kuin näennäisesti, painopisteen ollessa henkisessä tulevaisuudessa ja ihmisen kehittymisessä.
New age vastustaa kaikkien valtakulttuurien ohella erityisesti kristinuskoon liitettyä reduktionismia (näkemys, jonka mukaan jokin teoria tai käsitteellinen viitekehys voidaan palauttaa johonkin toiseen, perustana pidettyyn teoriaan tai viitekehykseen) ja dualismia. Tästä huolimatta heillä on voimakkaasti kristilliset ideat taustalla, mutta valikoivaan tapaansa he yhdistävät ne muihin traditioihin ja henkisessä etsinnässä saattaakin vastauksia tulla itse arkkienkeli Mikaelilta tai Neitsyt Marialta siinä missä yksisarvisiltakin. He suhtautuvat myös tieteeseen hyvin varautuneesti ja siinä missä tieteen koetaan pilkkovan maailman käsitteellisesti aina vain pienemmiksi materiaalisiksi kappaleiksi, joihin se pyrkii lopulta palauttamaan kaikki ilmiöt (luonnontieteen tärkein näkemys), ja missä kristinusko hahmottaa todellisuutta hengen ja aineen kautta niin new aget korostavat holismia sekä kokonaisuuksia ja asioiden välisiä yhteyksiä todellisuuden hahmottamisen perustana. Ulkoisiin auktoriteetteihin, kuten tieteeseen tai perinteisiin uskontoihin ei luoteta ainakaan sellaisenaan, vaan katsotaan, että jokaisen on viime kädessä itse testattava omat totuutensa. Totuuden käsite liittyy nimenomaan henkilökohtaisen mielekkyyden kokemukseen, eikä esimerkiksi tutkittuun tietoon tai historiallisiin uskomuksiin. Totuutta ei siis opita ajattelemalla, vaan se täytyy omakohtaisesti kokea. Eikä se ei tule gurujen kautta, vaan jokaisen pitää etsiä oma totuutensa. Monet new aget ovat myös hyvin tietoisia valtakulttuurien sekä erityisesti länsimaisen teollisuuden ja kulutuskulttuurin aiheuttamista ongelmista ja he näkevätkin niihin ratkaisuna nimenomaan nykyistä henkisemmän maailmankuvan.
Uskonnollisten vaikutteiden ja innoituksen etsiminen länsimaisen kulttuurin ulkopuolelta nähdään eräänä keinona tähän henkisempään maailmankuvaan. 1900-luvun vaiheessa lähdettiin etsimään omakohtaista valaistusta idästä. Pian tämän jälkeen tulivat ensimmäiset hindulaiset gurut länteen tekemään aktiivista lähetystyötä ja vetämän joogaretriittejä. Huipussaan erilaisilta guruilta oppiminen oli 1960-luvulla, mutta myös 1980-luvulla mm. Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöön kuuluvia ”medicinmanejä” kiersi pitkin Eurooppaa kertomassa ja opettamassa omaa kulttuuriaan tiedostaville new agelaisille. Ympäristökatastrofit ovat myös innoittaneet new ageja tulkitsemaan erilaisia alkuperäiskansojen ja esikristilliseltä ajalta peräisin olevia perinteitä ja holistisia sekä feminiinisiä uskomuksia niiden sisältämän luontokuvan ja luontosuhteen näkökulmasta ja alkuperäiskansojen elämäntapaa on ihailtu nimenomaan sen vuoksi, että niiden on katsottu elävän harmonisessa suhteessa ympäristönsä kanssa. Tyypillisimmillään tämä näkyy mm. Castanedan shamanististen kirjojen ahmimisena ja muinaisten joogaprinsiippien sisäistämisenä. New agessa omaan tietämykseen liitetään siis hyvin valikoivasti aineksia länsimaisen maailmankuvan ulkopuolelta. Toisaalta suuri osa idän uskontoihin tai vanhoihin mytologioihin kohdistuvasta kiinnostuksesta suodattuu new agessa kuitenkin länsimaisten ruusunpunaisten lasien lävitse eli niistä etsitään vain välineitä omaan henkiseen kehitykseen ja yksityiseen uskonnonharjoitukseen. Uskontojen historiallista merkitystä tai niiden yhteiskunnallisia näkemyksiä ei kuitenkaan haluta ajatella. New aget ovat omien sanojensa mukaan nimenomaan henkisiä eivätkä uskonnollisia. Tällä he tarkoittavat sitä, että uskonto on jotakin lähtökohtaisesti huonoa ja uskominen ylipäätänsä minkään uskomusjärjestelmän mukaisesti on huonoa tai ainakin hyvin pinnallista. Uskonnot ovat ihmiskunnan menneisyyttä, johon tahtomattaan synnyttiin, elettiin ja kuoltiin ja edustavat nimenomaan sitä suvaitsematonta, synkkää ja negatiivista menneisyyttä, josta halutaan eroon. Henkisyys puolestaan on jotakin uutta, avointa, suvaitsevaa ja tavoiteltavaa eli tila, jossa oleminen on henkinen polku tai matka, ja jonka lopullinen tarkoitus on ihmisen henkinen kasvu sekä kehittyminen. Riippumatta tästä guruttomuudestaan ja näennäisestä uskonnottomuudestaan, niin new agelaisilla on kuitenkin yksi yhteinen agenda, joka on osan harjoittajien tiedossa (ja osa vain menee jonkun ”kivan henkisen jutun” mukana tajuamatta siitä oikeastaan mitään), nimittäin tavoite nimeltä Maitreya. Hän on tuleva messias, kristus tai mikä sitten lieneekään nimeltään, mutta hän on kuitenkin tuleva johtaja, joka tuo rauhan planeetalle ja opettaa ihmiset tulemaan toimeen toistensa kanssa. Tämä kaikki on ilmeisesti tapahtuva uudella aikakaudella, vesimiehen aikana eli new agen aikana. Tämä kuulostaa kenties jo salaliittoteorialta, mutta näin ne new aget itse kertovat -siis ne valaistuneemmat.
Mitä new agelaiset sitten harjoittavat? Perimmäisenä tarkoituksena on saavuttaa henkinen muutos ja sen muutoksen pääasiallisena esteenä on siis ihmisen oma ego. Tämä ego pitää jotenkin vaientaa ja eräs keino siihen on ns. muuntunut tajunnantila. Siinä missä shamaani tai völva muuntaa tajunnantilaansa voidakseen matkustaa tapaamaan henkiä ja esi-isiä tai voidakseen keskustella heidän kanssaan, niin new age muuntaa tajuntaansa kehittyäkseen ihmisenä. Muuntuneiden tajunnantilojen innostus sai vaikutteita 60-luvun psykedeelisestä alakulttuurista sekä samaan aikaan lisääntyneestä kiinnostuksesta itämaisia uskontoja kohtaan, mutta myös varsinkin Amerikan mantereen shamanistiset perinteet ovat vaikuttaneet tähän kiinnostukseen. New aget rakastavat Castanedan ja Harnerin kertomuksia Etelä-Amerikan viidakoissa tehdyistä henkimatkoista voimakkaiden lääkkeiden ja kasvien vaikutuksen alaisina. Erona shamanistiseen tajunnantilojen muuntumiseen on se, että new agessa on pohjimmiltaan kyse psykologiasta. New agessa nimittäin tietoisuus koetaan ensisijaisena porttina korkeampaan henkiseen todellisuuteen ja muuntuneet tajunnantilat tulkitaan yhteyden avautumisen tiloiksi, joiden aikana yksilön tajunta laajenee aineellisen maailman takaiseen todellisuuteen, johon viitataan käsitteellä henkimaailma. Tässä maailmassa, jota myös korkeammaksi todellisuudeksi usein kutsutaan, new age kokee aivojensa toimivan korkeammalla potentiaalilla kuin normi elämässä. Tämän tajunnantilan muutokseen he voivat pyrkiä monin eri keinoin, joista mindfullness ja jooga ovat kenties ne yleisimmät keinot. Osa käyttää myös ns. enteogeenejä eli siis tajuntaa laajentavia aineita, mutta olennaista tässä on se, että heille tämä tajunnan laajeneminen on psykologiaa, ei uskontoa.
Hmm. Mitenkäs tämä nyt sitten eroaa shamanismista tai old agesta? No, jos sitä täytyy kysyä, niin suosittelisin hakeutumaan jonkun old agen juttusille tai oppiin 😉 Mutta, tuossa on ohessa hieman ilkeä taulukko, jotta saatte edes jonkinlaisen käsityksen siitä mikä se ero on, ja se ero on valtava, ihan kaikilla alueilla! Polku käsitteenä ja Äiti Maa lienevät ainoat asiat, joissa olemme samoilla linjoilla.
New Age | Old Age | |
Energianlähde parannuksessa | Kristallit, enkelit | Henget, esi-isät, jumaluudet |
Keinot tajunnantilan muuttumiseen | Rumpu, mindfullness, mömmöt, jooga | Henget, esi-isät, jumaluudet (rummussa on henget) |
Välineet itsetuntemuksen lisäämiseen | Kristallit, chakrat, aurat, enkelit, mindfullness, jooga | Henget, esi-isät, jumaluudet |
Suojautumiskeinot | Ei tarvita, koska negatiivisuus on paskaa ja sitä ei edes ajatella | Henget, esi-isät, jumaluudet |
Siunauskeinot | Ei tarvita, koska ihminen itse on jumala | Henget, esi-isät, jumaluudet |
Ihmisen tavoite elämässä | Kehittyä yksilönä | Toimia sovussa henkien, esi-isien ja jumaluuksien kanssa yhdessä tässä maailmankaikkeudessa suojellen maapalloa tulevia polvia varten |
Ihmisen rooli | Kehittyä yksilönä | Olla hyvä esivanhempi |
Miten suojella maapalloa | Mietiskelemällä ja pyrkimällä valaistumaan | Rämpiä metsissä ja laskea linnunpesiä, istua maassa suojelemassa puita avohakkuilta, kirjoittaa kärkeviä lausuntoja yleisönosastonpalstoille, rakentaa linnunpönttöjä, kerätä roskia ja tarvittaessa tunkea mielihyvin kätensä kyynärpäitä myöten turpeeseen, jos sillä voidaan estää edes yhden suon kuivattaminen |
Suhtautuminen eläimiin | ”Mun voimaeläin on mun koira ja mä siis oon niin koiraihminen. Mut en mä hirveästi kyllä esimerkiksi noista naakoista tykkää, kun ne paskoo meidän terassille.” | ”Ai miten niin? Ihminenkin on eläin, joten miten suhtautuisin mitenkään erikoisemmin naakkaan, saukkoon, lehmään kuin sinuunkaan?” |