Polulla

Polulla

Olen viime aikoina törmännyt monessa yhteydessä siihen, että polullaan aloittelevilla on vaikeuksia määritellä mitä he oikein ovat ja minne päin heidän pitäisi polullaan lähteä.

Kun aikoinaan itse lähdin tälle polulle, jota ei siis ole helppoa määritellä itsekseen minkään ideologian, uskonnon, antropologian, psykologian tai edes historiankaan kautta ja kun nettiäkään ei nykymuodossa ollut, niin olo oli vähintäänkin eksynyt. Shamaaneista tuli lähinnä mieleen Rauta-aika elokuvan mielipuolinen Louhi, johon nyt ei mitenkään kokenut nuorena tyttönä voivansa identifioitua. Nykyään se olisi huomattavasti helpompaa. Mistään ei tuntunut saavan tietoa. Aiheeseen liittyviä kirjoja oli vähän, niihin ei päässyt käsiksi ja niitä muutamia aiheesta tehtyjä tutkimuksiakaan ei voinut lukea kuin yliopistojen omissa saleissa. Kuulostaa kovin kivikautiselta, vaikka aikaa ei ole kulunut kuin vajaat 30 vuotta.

Siihen aikaan ei surffailtu netissä ja löydetty loputonta määrää informaatiota, keskustelupalstoja ja mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa keskustella s.postitse, facessa tai whatsuppaamalla. Silloin joutui näkemään eri ihan tavalla vaivaa ja kirjaimellisesti fyysisesti liikkua ympäriinsä ja yrittää löytää muita ihmisiä, jotka jakoivat saman näkemyksen tai jos ihan helpolla pääsi, niin sellaisen kanssa saattoi käydä kirjeenvaihtoa ainoana vaivana käsin kirjoittaminen ja kirjeen kiikuttaminen lähimpään postilaatikkoon.

Sinänsä on ironista, että nyt kun maailma on pienentynyt ja informaation määrä on lähes rajaton sekä mahdollisuus törmätä samankaltaisiin ihmisiin netin keskustelupalstoilla on vain klikkauksen päässä, niin siitä huolimatta ei ole yhtään sen helpompaa löytää pintaraapaisua parempaa tietoa tästä aihealueesta. Ja pintaraapaisuksi uhkaa monen vasta-alkajan polku jäädäkin, mikäli hän alkaa tässä erilaisten käsitteiden ja määritelmien viidakossa poukkoilla. Keskustelupalstoilla käydään usein väittelyä määritelmistä ja siitä kuka on ”oikeampi” kuin toinen, ja pääpaino tuntuu ikävä kyllä olevan toisten näkemysten kyseenalaistamisessa sarkastiseen ja ivalliseen sävyyn. Tarkoituksena on yleensä yrittää todistaa oma ylivertainen äly tai osaaminen tai sitten sillä yksinkertaisesti peitetään omaa tietämättömyyttä. Omasta polustaan epävarma joutuu tällaisissa ilmapiireissä vielä enemmän tuuliajolle, eikä tiedä enää ollenkaan mistä etsiä tai edes mitä haluaisi etsiä. Itse valitsen vieläkin hyvin tarkkaan missä ja keiden kanssa keskustelen. Jos ylipäätänsä vietän aikaa netissä, niin haluan saada lisää energiaa, en kuluttaa sitä, joten hakeudun palstoille, jotka jo lähtökohtaisesti koostuvat ihmisistä, joilla on melko samankaltainen maailmankuva kuin itsellä. Netistä voi löytää kiinnostavia opettajiakin, mutta shamaanit eivät koskaan jaa osaamistaan netin kautta. Suurin osa niistä shamaaneista tai völvista, jotka ovat ylipäätänsä netissä, ovat valinneet tehdä sivuistaan lähinnä suurpiirteisiä esittelyitä siitä, miten he ovat polulle päätyneet, miten he ovat sillä kasvaneet ja antavat hyvin yleisiä ohjeita siitä, miten kukin voi oman polkunsa löytää. Ja kertovat omista kursseistaan.

Kaikki lähtee itsetuntemuksesta. Sen sijaan, että käyttäisi hirvittävästi energiaa väittelyihin keskustelu- tai kommentointipalstoilla, niin kannattaa mieluummin mennä itseksesi ulos luontoon, tai jos se ei ole mahdollista, niin minne tahansa, missä saa olla rauhassa. Mieti mitä haluat ja mikä sinua kiinnostaa. Millainen ihminen olet. Miksi alun perin hakeuduit juuri niiden tiettyjen aiheiden nettisivuille? Mitä haluaisit löytää? Yhteyden jumaluuksiin, luontoon vai juuriisi? Vaiko peräti jotain ihan muuta? Kuuntele itseäsi, tee vaikka muistiinpanoja ja miellekarttoja, piirrä, anna ajatustesi ja tunteidesi virrata, mutta älä vaienna mitään. Kirjoita ylös niin paljon kuin pystyt. Muutaman päivän päästä, kun olet saanut etäisyyttä asiaan (älä muuten käy sekoittamassa tässä vaiheessa ajatuksiasi niillä keskustelupalstoilla tms.) käy kirjoituksesi ja ajatuksiasi läpi ja koita jäsentää niitä. Mieti miksi ja miten? Eli miksi haluan juuri tätä ja miten pääsen sen polun alkuun? Älä mene kysymään tässäkään vaiheessa näihin kysymyksiin vastauksia keskustelupalstoilta. Ei ole olemassa valmiita vastauksia. Sinun on löydettävä ne itse. Tässä vaiheessa, kun tiedät mikä voisi olla sinun polkusi alku, niin lue, hae tietoa (artikkeleista, tutkimuksista, kirjoista, ei keskustelupalstoilta vielä tässäkään vaiheessa).  Anna sen polun muotoutua ja pikkuhiljaa huomaat mikä sinua kiinnostaa ja mikä ei. Polku itsessään ohjaa sinua. Näitä samoja kysymyksiä joudut toistamaan polkusi varrella lukemattomia kertoja ja joka ikisen kerran saat todennäköisesti eri vastaukset. Sinun elämäntilanteesi elää ja kasvat polullasi, samoin tekee polkusi. Luota itseesi ja polkuusi.

Eli, siinä sitten ollaan ja mietitään mitenkäs tästä eteenpäin. Osa jää tyytyväisenä siihen pintaraapaisun tilaan kuvitellen, että se on itseasiassa asian koko syvyys. Osa ajattelee, ettei halua mitään näin helppoa ja siirtyy seuraavaan aihealueeseen vain huomatakseen, ettei sekään vastannut toiveita. Näin hän voi jatkaa matkaansa loputtomasti ja sitten ihmetellä, ettei osaa määritellä itseään, kun mikään ei oikein tunnu oikealta. Vaikka kyse onkin siitä, ettei pintaraapaisut mistään asiasta koskaan tunnu siltä mistä oikeasti on kyse. On hieman kuin yrittäisi maistaa mansikkajäätelöä ja tehdä arvionsa vain sen suklaakuorrutteen perusteella –ei ihan maistunutkaan mansikkajäätelöltä vaan samalta suklaalta kuin kaikki muutkin. Kärsivällisyyttä ja pari lipaisua tai puraisua lisää, ja johan alkaa maistua enemmän mansikalta.

En tiedä yhtään näiden aihealueiden opettajaa, joka ei painottaisi kärsivällisyyttä. Siihen aikaan, kun oppipojilla tai –tytöillä oli elinikäiset opettajat, kärsivällisyys oli pakko, koska puhuttiin vuosien ja taas vuosien oppiajoista. Meiltäkin vaadittiin vielä 30 vuotta sitten jonkin verran kärsivällisyyttä, koska jo pelkän kirjeen kulkemiseen toiseen maahan saattoi mennä kaksi viikkoa ja vastauksen saamiseen toinen mokoma. Sinä aikana ei voinut tehdä muuta kuin odottaa kärsivällisesti. Nykyihminen ei ole kärsivällinen. Lähes kaikki on mahdollista saada heti ja kaikki halutaankin heti, tai mieluiten jo eilen. Kärsivällisyys voi oikeasti olla tila, jota joku ei ole kokeillut ikinä, ainakaan hermostumatta ja suuttumatta.

Jos kuitenkin haluaa vaikkapa shamanistisella polulla eteenpäin, niin kärsivällisyys on ensimmäinen asia, joka on opeteltava. Opettelemisen tekee haastavaksi sekin, että siihen liittyy voimakas epävarmuuden tunne. Tämä polku ei ole kuten tähänastinen elämäsi; yhteiskunnan valmiiksi suunnittelema aina päiväkodista työelämään, vaan tämä on polku, josta ei voi sanoa mistä se alkaa, onko varsinaista alkua edes olemassa, minne se johtaa tai onko polulla edes loppupäätä tai tavoitetta. Tässä on se polun valtava vapaus, joka saattaa aluksi houkutella, mutta myöhemmin voi tulla tunne, ettei kestäkään sitä vapauden tuomaa epävarmuutta tai sitä, ettei ole mitään ulkoisten tahojen sanelemia polkuja tai totuuksia. Olisi niin helppoa ja turvallista, kun joku sanoisi minne mennä ja mitä tehdä sekä mitä ajatella, ihan niin kuin yhteiskunnassammekin tehdään –holhotaan. Kyseessä on kuitenkin elinikäinen polku ja se vaatii myös, ei enempää eikä vähempää aikaa, kuin eliniän. Tähän kannattaa asennoitua alusta asti. Kenestäkään ei koskaan tule valmista, eikä se polku ole koskaan valmis. Se mutkittelee, katkeaa ja saattaakin putkahtaa esille jostakin ihan muualta. Joskus, ja varsinkin silloin kun se katoaa näkyvistä, vaaditaan erityisen paljon kärsivällisyyttä, epävarmuudensietokykyä ja uteliaisuutta. Halua nähdä minne polku johtaa ja mitä kaikkea uutta se tuo tullessaan.

Kaikki tämä on meille nykyihmisille haastavaa, mutta lähes yhtä vaikeaa kuin kärsivällisyys, on nöyryys. Nykyihminen tulkitsee sen heikkoudeksi. Nöyryys ei kuitenkaan ole, ainakaan tässä yhteydessä, sama kuin heikkous. Nöyryys tarkoittaa oikeastaan samaa kuin uteliaisuus eli, että on valmis ottamaan vastaan uutta tietoa ja uusia kokemuksia. Ne voivat tulla periaatteessa mistä tai keneltä vain ja voivat kuulostaa melkein miten oudoilta tahansa vain avautuakseen paljon myöhemmin. Nöyryys tarkoittaa myös sen asian ymmärtämistä, ettei itse tiedä kaikkea. Ei nyt eikä koskaan. Maailmassa tulee aina olemaan hirvittävät määrät tietoa, jota ei koskaan voi oppia tai tietää, ja sen edessä on oltava nöyrä. Nöyryyden puute näkyy meissä esimerkiksi siten, että kuvittelemme tietävämme siitä omasta jutusta kaiken. Se on varmaan todennäköistäkin, jos puhumme vaikkapa omasta työstämme, mutta kun puhumme mutkittelevasta ja alatiuudistuvasta shamanistisesta polusta, niin se ei ole mahdollista.

Kun se oma polku alkaa muotoutua, niin saattaa tulla tunne, että: ”hei tämähän olikin selkeä juttu!” Ikävä kyllä se ei ihan mene niin. Jatkossakin tulee useita epävarmuuksia ja jopa tunteita, että polku on kadonnut kokonaan. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa ne alkuvaiheen kysymykset ja kärsivällisyys. Toista samat, tai muut haluamasi, kysymykset ja polku todennäköisesti ilmaantuu taas jonnekin. Ei heti, eikä välttämättä edes kuukauden päästä, mutta jossakin vaiheessa.

Kun polku taas ilmaantuu, niin siinä vaiheessa olet valmis halutessasi ottamaan osaa keskustelupalstoilla ilman, että ne syöksevät epävarmuuden tilaan tai saavat sinut junnaamaan paikoillaan ja pitämään kiinni asioista ehdottomina totuuksina vain siksi, että sinulta varmasti löytyisi aina sopiva argumentti vastaanväittäjällesi.

 

One thought on “Polulla

Comments are closed.

Comments are closed.