Miten tieteellisesti tutkia henkistä polkua tai mystiikkaa?

Miten tieteellisesti tutkia henkistä polkua tai mystiikkaa?

Itselläni on syntyjään voimakas tarve kysyä ja tutkia asioita sekä tarve jatkuvasti laajentaa omaa tietämystä. Yhdistettynä koulutuksen myötä saatuun tieteelliseen ajatteluun ja tieteen pelisääntöjen hallintaan, niin tämän blogin aihealue tuottaa valtavasti päänvaivaa. Henkinen polku on aihe, jota ei ole vielä tutkittu siitä näkökulmasta, joka vastaisi omaan tiedonjanooni, ja kun tähän vielä yhdistetään se tosiasia, että ihmisellä on taipumus suhtautua hyvin epäilevästi kaikkiin niihin tutkimustuloksiin, joiden havainnot eivät vastaa omia havaintojamme ja maailmankuvaamme. Siis vaikka joku voisikin todistaa vaikkapa ufojen olevan olemassa, niin olemme taipuvaisia epäilemään tämän tutkimuksen tuloksia, koska emme halua uskoa sitä. Kymmenenkään ufojen puolesta puhuvaa tutkimusta ei riitä vakuuttaman epäilijää, mutta siihen yhteen ainoaan kumoavaan tutkimukseen uskotaan, koska se vastaa omaa maailmankuvaa paremmin.

 

”Terve järki on kokoelma ennakkoluuloja, jotka ihminen hankkii ennen kahdeksantoista vuoden ikää.”

Albert Einstein

 

Henkinen polku kuulostaisi kovasti uskontotieteiltä, mutta uskontotieteiden näkökulma on joko eksegetiikassa (raamatuntutkimuksessa), kirkkohistoriassa, systemaattisessa teologiassa ja käytännöllisessä teologiassa, eikä mikään niistä tutki henkistä polkua yksilön prosessina. Ihmisen kaipuuta juurilleen ja uskonnollisuutta on toki tutkittu monesta eri näkökulmasta. Mutta vaikka esimerkiksi kristinuskosta on tutkittu kaikki mahdollinen aina Jeesuksen käärinliinojen historiallisesta iästä lähtien eri herätysliikkeiden liturgioihin, niin tietääkseni kukaan ei ole tutkinut tosissaan vaikkapa Jeesuksen tekemien ihmetekojen mahdollista totuutta, siis sitä onko mahdollista kävellä vetten päällä tai herättää kuolleita. Moniin uskontoihin ja luonnonuskontoihin kuitenkin liittyy, ja on aina liittynyt, kuvauksenkaltaisia ”ihmeitä”, joita ajatellaan voitavan tehdä ”magian” avulla. Joten kyse ei ole vain suurten profeetoiden tekemistä ihmeteoista, vaan arjesta tälläkin hetkellä monen ihmisen elämässä. Ihmistieteissäkin painopiste on jossakin muualla kuin siinä näkökulmassa, joka toisi lisävalaistusta esimerkiksi siihen, miksi henkisesti terveet ja normaalilla älyllä varustetut ihmiset kokevat lentävänsä, pääsevät yhteyteen henkien kanssa tai shamaanilla voi olla kokonainen toinen elämä jossakin toisessa maailmassa tai ajassa (siis täysin ilman hallusinogeenejä) ja mitä se magia voisi olla noin tieteellisestä näkökulmasta –energiaa ja sen käyttöä?

 

”Todellisuus on ainoastaan illuusio, vaikkakin kovin sinnikäs sellainen.”

Albert Einstein

 

Miksi tiede ei sitten tutki tällaisia asioita? Tieteen ideanahan on vapaus tutkia ja julkaista ilman uskonnollisen, ideologisen tai poliittisen opin rajoituksia ja tavoitteena pitäisi olla totuuden tavoittelu. Miksi siis joistakin aiheista ei tehdä tutkimusta? Osittain tutkimusta rajoittaa rahoittajien intressit, tutkijan omat intressit (ura), yliopistojen maineen varjelu, joka saattaa olla ristiriidassa tieteen edistämisen kanssa. Puhumattakaan tiedeyhteistä, joissa on omat kiinnostuksen kohteita rajoittavat traditionsa. Tällaista aihetta ei voi tutkia vain yhden tietyn tieteenalan näkökulmasta, vaan se vaatisi minitieteistä tutkimusotetta. Vaikka nykyään puhutaan paljon monitieteellisestä tutkimuksesta ja siihen yritetään panostaa, niin monissa tiedeyhteisöissä monitieteinen tutkimus on kuitenkin vielä riski tutkijalle, ja onkin turvallisempaa oman uransa kannalta valita aiheet mahdollisimman tarkasti oman tiedeyhteisönsä ydintiedon läheltä. Uskottavuutensa voi menettää vain kerran. Eräänlaisena idealistina sitä toivoisi, että tiede ja tutkimus palvelisi ensisijaisesti totuuden tavoittelua, eikä vain yksilön uraa, talouselämän etua, yhteiskunnan tai valtion tarpeita tai yliopiston mainetta. Ihanteellistahan olisi, jos tässä olisi jonkinlainen konsensus ja tutkimus voisi palvella kaikkia ilman yllämainittuja rajoitteita.

Noh, ainakin aiheesta on kirjoitettu kirjoja. Vai onko? En onnistunut löytämään kuin kaksi vakavasti otettavaa kirjaa. Toinen on Harvardin yliopiston professorin ja neuropsykiatrin Diane Hennacy Powellin kirja Kuudes aisti, vuodelta 2010 ja toinen on Filosofian tohtorin (fysiikka) Johanna Blomqvistin kirja Kvanttifysiikasta energiahoitoihin – Fyysikon matka mieleen ja paranemiseen, vuodelta 2016. En aio referoida näitä kirjoja, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan ne.

Blomqvistilla on pitkä ura kvanttifyysikkona sekä tutkijana ja hän näe minkäänlaista ristiriitaa nykyisen henkisen polkunsa ja kvanttifysiikan välillä. Kirjassaan hän käy hyvin selkeällä tavalla läpi kvanttifysiikan perusteet ja toteaa, ettei havaittavaa todellisuutta ole, koska havaitsija vaikuttaa aina havaintoon. Nykyinen tiede perustuu hänen mukaansa vielä paljolti klassisen fysiikan malleihin, vaikka esimerkiksi etävaikuttaminen ja, muut ei-paikalliset, ilmiöt on jo todettu kokeellisesti moneen kertaan. Kysymykset, joihin hän halusi etsiä vastauksia, olivat: mitä on energiahoidoissa välitettävä ”energia”? Toimivatko energiahoidot, ja jos toimivat, niin mihin?  Mitä tiede voi sanoa energiahoidoista – vai voiko mitään? Mitä tutkimuksia on tehty energiahoitoihin liittyen?  Mitä energiahoidot voisivat antaa minulle? Kaikkiin näihin kysymyksiinsä hän tarjoaa hyvin tieteellisesti perustellut vastaukset. Blomqvistin lopputulema kirjassa on, että ihmisen tulisi pyrkiä erillisyydestä ykseyteen.

Samansuuntainen lopputulema on Powellinkin kirjassa. Powelin painopiste on fysiikan sijasta lääke- ja neurotieteessä, tietoisuuden ja mielen käsittelyssä. Kognitiiviset terapiat tuottavat aivoihin todistetusti uudenlaisia kytkentöjä, ja hermokirurgiset tutkimukset osoittavat, että aivojen kytkentöjen muuttaminen muuttaa myös ajattelutapojamme. Yliaistilliset ilmiöt antavat ymmärtää, että tietoisuutemme sisältää paljon sellaista, jota tiede ei vielä osaa todentaa. Powel näkee, että tieteen tulisi palata juurilleen ja perinteisemmälle tutkintalinjalleen, joka ei sulje pois mystiikan tutkimista ja ajatusta suuresta ykseydestä, joka on kaikkien uskontojen taustalle.

Molemmat kirjailijat ovat ottaneet mukaan paljon Albert Einsteinin ajatuksia ajasta ja avaruudesta. Einstein päätteli, että meidän näkemyksemme ajasta on illuusio, ihmisten luoma rakennelma eikä välttämättä vastaa todellisuutta. Einstein uskoi, että menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat samaa. Me vain näemme  kohtauksen kerrallaan.

 

”Ihmiset, jotka uskovat fysiikkaan tietävät, että menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden ero, on vain itsepäisesti pysyvä illuusio.”

Albert Einstein

 

En voi olla mainitsematta tässä kohdassa myös kirjaa, joka käsittelee näitä samoja asioita ”ei-tieteelliseltä” kannalta pohjautuen kyseisen henkilön pitkään polkuun, elämänviisauteen ja kokemuksiin. Nimittäin shamaani Johannes Setälän kirja Aika, käsittelee aikaa hyvin Einsteinilaisesta näkökulmasta ja hänenkin lopputulemansa on se, että ihmisen lopullinen tavoite on päästä suuren ykseyden yhteyteen ja unohtaa sellainen harha kuin yksilöllisyys.

 Palatakseni ensimmäiseen kappaleeseeni, niin todennäköisesti minäkin haluan uskoa juuri niihin muutamiin mystiikan olemassaoloa tukeviin tutkimuksiin ja kirjoituksiin, koska ne vastaavat omaa maailmankuvaani, ja kenties siksi myös suhtaudun varauksella niihin tutkimuksiin, jotka yksiselitteisesti kieltävät tai kyseenalaistavat mystiikan (ja joiden hypoteesina jo alusta on se, ettei mystiikkaa ole). En osaa sanoa, mutta sen tiedän, että näitä asioita on alettava tutkia avoimemmin mielin eikä lähteä automaattisesti siitä oletuksesta, että mystiikka on yliluonnollista ja huuhaata. Tulikin oli aikoinaan luolamiehelle yliluonnollista ja vielä pieni tovi takaperin ihminen uskoi vakaasti planeettamme olevan litteä, ja auringon kiertävän maata.

 

 ”Sinä päivänä, kun tiede alkaa tutkia aineettomia ilmiöitä, se edistyy yhdessä vuosikymmenessä enemmän kuin kaikkina aikaisempina olemassaolonsa vuosisatoina. Ymmärtääkseen maailmankaikkeuden todellista luonnetta, pitää ajatella asioita energian, taajuuksien ja värähtelyjen kautta.”

 Nicola Tesla

Comments are closed.