Ensinnäkin pahoittelut totaalisesta blogihiljaisuudesta. Takana on hieman rankemmat initiaatiot ja kun lopulta sain itsestäni irti ylipäätänsä edes avata koko blogialusta, niin törmäsin puolen vuoden aikana ilmestyneisiin muuttuneisiin kirjautumisiin, hankaliin bugeihin ja täyteen kuvamuistiin eli piti opetella kaikki vähän niin kuin alusta. Jos siis kuvat ovat miten sattuu näissä muutamissa tulevissa postauksissa, niin parannusta varmaan seuraa, kunhan tämä uusi systeemi eli kuvien kierrättäminen toisen alustan kautta ensin hahmottuu. Tietotekniikka ja shamanismi eivät ihan kuulu samaan osaamisalueeseen 😉

Käsilaukku hukassa. Jokainen käsilaukkua käyttävä tietää sen paniikkia lähenevän epäuskon tunteen, kun huomaa sen kadonneen. En tiedä onko käsilaukkua käyttämättömillä mitään samaan verrattavaa, mutta kenties lompakon tai puhelimen katoaminen voi aiheuttaa samanlaisen paniikin. Käsilaukun ohella menevät myös puhelin ja lompakko…ja koko muukin maallinen omaisuus, tai völvan kohdalla kaiken maailman omaisuus. Unientulkitsijat sanovat, että painajaisissa toistuva käsilaukun katoaminen, ja sen epätoivoinen etsiminen, kertovat identiteetin etsimisestä ja käsilaukun symboloivan siis identiteettiä. Käsilaukkuhan on siitä metka tapaus, että sinne mahtuu huomattavasti enemmän tavaraa kuin mitä laukun ulkomitoista voisi aavistaa eli kaikkea aina huulipunasta/-rasvasta kyytabletteihin -siis koko identiteetti.

Sama pätee shamaanin, noidan tai völvan laukkuun, siis varustelaukkuun. Siinä on identiteetti ja kaikki ne maailmat ja henget edustettuina, joiden kanssa kyseinen henkilö työskentelee. En ole kadottanut laukkuani, en edes sitä käsilaukkuakaan, mutta pitkän tauon ja henkisen juoksuhiekkakauden jälkeen, on tapahtunut paljon. Olen tullut siihen tulokseen, henkien myötävaikutuksella, että ajassa, jossa elämme ei ole sijaa salaisuuksille. Ei edes henkimaailman salaisuuksille, puhumattakaan salaisuuksista, joita pidetään vain siksi, että niiden avulla voi pönkittää omaa egoaan tyyliin ”minäpäs osaan ja tiedän jotakin sellaista, mitä sinä et”. Vielä kymmenen vuotta sitten en olisi ikinä voinut edes ajatella tekeväni mitään tällaista, koska kuvittelin voimieni suureksi osaksi piilevän siinä, että pidän nämä minulle uskotut taidot salassa. Henkisessä juoksuhiekassa, jossa olen siis nyt pitkän tovin kökkinyt, on kuitenkin sellainen mielenkiintoinen puoli, että siinä rimpuilu on täysin turhaa ja jopa vaarallista, joten en ole voinut muuta kuin olla paikoillani ja ottaa vastaan se, joka tuleman piti. Tämänkertainen oli elämänaikaisista initiaatioistani rankin. Ei vain siksi, että se kesti kauan, oli jopa fyysisesti hyvin raskas, vaan myös siksi, että se teki suhteellisen selvää sitä egosta, jonka rippeet vielä polkuani varjosti. Egon tuhoaminen on projekti, jota en rankkuudessaan suosittele kenellekään, mutta kuitenkin suosittelen sitä kaikille, koska ego estää meitä olemasta omia itseämme. Shamaanit tekevät kaikenlaisia temppuja saadakseen egonsa hiljenemään ja esimerkiksi buddhalaiset käyttävät koko elämänsä sen polun etsimiseen, joka vaientaa egon, koska ego estää valaistumisen. Shamaanit eivät noin suurempana ryhmänä tavoittele valaistumista, mutta yksittäiset shamaanit saattavat sitä maailmankuvastaan johtuen tehdäkin. Ajatuksena kuitenkin shamaaneillakin on, ettei totuutta voi nähdä, mikäli ego mölyää taukoamatta, siksi se on vaiennettava. Länsimainen ihminen ei sitä saa vaiennettua kovinkaan helposti, koska koko olemassaolomme liittyy egon möyhkäämiseen ja sen haluihin, sekä siihen mitä egomme haluaa meidän joko olevan tai miksi se haluaa meidän tulevan. Se halu estää meitä yksinkertaisesti näkemästä sitä, joka meidän pitäisi nähdä ja sitä mitä meidän pitäisi tehdä ja keitä olla.

Egon vaientamisessa omien ”pikku salaisuuksien” avaaminen on yksi oivallisimmista keinoista…toki yleisillä paikoilla takaperinkäveleminen, itsekseen höpöttäminen, taukoamaton naureskelu tai maahan heittäytyminen 1000 kertaa päivässäkin ovat erittäin tehokkaita keinoja, mutta aloitetaan nyt toisella radikaalilla tavalla eli avaamalla teille laukkuni ja esittelemällä sen senhetkisen sisällön riippumatta siitä mitä sieltä sillä hetkellä sattuikaan löytymään. Kaikki ”varusteeni” eivät luonnollisestikaan mahdu laukkuun kerralla, mutta uskaltaisin väittää, että kolmasosa kaikesta kuitenkin. Nyt on siis luvassa hieman muoti- tai lifestyleblogien maailmasta tuttu ”mitä löytyy käsilaukustani” -tyylinen postaus. Tosin laukku ei ole Louis Vuitton ja sisältö saattaa olla huomattavasti villimpi tai ainakin piirun verran oudompi kuin perinteisen muotibloggaajan käsilaukun sisältö, mutta yksi asia molempien laukkuja yhdistää, nimittäin aivan järjetön tavaramäärä suhteellisen normaalikokoisessa laukussa. Ennen syksyn syvällisempiä postauksia mm. initiaatioista, jumaluuksien arkkityypeistä, värien merkityksestä henkisyydessä, meditaatiosta ja mindfulnessista, joogasta,ohjatuista matkoista ja vaikkapa shamanismin ja buddhalaisuuden yhteneväisyyksistä tai (ihmis)luiden käytöstä rituaaleissa, niin tässä siis völvan laukunsisältö sellaisena kuin se tänä aamuna ilman minkäänlaista sensuuria oli:

Suitsukkeita ja suitsukehiiltä vajaa paketti. Suitsukkeista näkyy olevan mukana pujoa selvänäköisyyteen, Marianheinää esivanhempien henkien kutsumiseen, Katajaa tilan puhdistamiseen, Mirhaa ja Dragon blodia ja hunaja/katajasytyke. Dragon blodin ja mirhan mukanaolo on outoa, koska en koskaan käytä niitä. Kenties ne on vain ohimennen huitaistu sinne muiden mukana.

 

Rituaaliasun esiliina. Jostakin kumman syystä mukana on rituaaliasuun kuuluva esiliina, mutta itse rituaaliasu ei ole laukussa. Kenties se on ollut mukana irrallisena pukupussissaan. Esiliina, kuten rituaaliasu toimii siis suoja-asuna, ei völvan rooliasuna, ja se puetaan hyvin harvoin päälle. Itse en koskaan pukisi koko asua päälle mahdollisia kuvauksia tms. julkisia halobaluu-tilaisuuksia varten, koska asu on pyhä, ei mikään teatteriasu. Se on syntynyt henkien opastamana vuosikymmenien saatossa ja muokkautuu edelleenkin eli siihen tulee lisää tavaraa ja joskus harvoin jotakin poistuu. Se on likainen ja haisevakin kenties, koska siinä on myös mukana kaikki se lika ja hiki, joka siihen on käytön yhteydessä tullut. Asua ei puhdisteta (eikä myöskään läheisten takia säilytetä normi vaatekaapissa). Sen tehtävä on itsellä pääasiassa todellakin toimia suojana: ketjut yms. ovat suojaavia ”kylkiluita”, itse asun materiaalit sekä esineet edustavat tiettyjä suojaavia henkiä, itse asun päähine (huppu) suojaa päätä ja asuun kuuluvat myös tietyt kengät.

 

Rituaalivyö. Hmm. Tämäkin on ollut mukana, mutta itse asu ei. Hyvin erikoista. Vyössä on tällä hetkellä shamanistiset työkalut (kupariset), veitsi, kauriin sarvi, kulkusia, pussukoita, joissa on mm. riimut, luita, käärmeen nahka ja yrttejä sekä aivan uusi matkajuomasarvi (vanha jäi eräässä istunnossa erään osallistujan makuualustan alle ja päätyi lopulta poltettavaksi palasina nuotiolla). Vyö on käytössä ilman rituaaliasuakin, mutta toimii myös osana sitä. Vyön tavarat veistä lukuunottamatta muuttuvat tarpeen mukaan.

Kolmijalkapata ja kynttilä. Ylenpalttinen siisteys on näemmä yliarvostettua völvan varusteissa, koska vanhat suitsukejämätkin ovat jääneet sellaisenaan padan pohjaan. Katajaa siinä ainakin näkyisi poltettaneen. Tulitukkujen, mehiläisvahakynttilän ja kynttiläalusen lisäksi kuvassa on kaksi itselleni tärkeää kiveä ja lahjaksi saatu valkoinen ruusukvartsi, joka ei noin muuten kuulu varusteisiini.

Vippa ja lyhyt sauva. Völvalla on usein useita eripituisia ja eri tarkoituksiin käytettäviä sauvoja. Laukussa oli tällä kertaa lyhyin ja ainoa metallinen versio. Vippa on siunauksia tai kirouksen yms. poistamisia varten. Siihen on aikoinaan jouhet napattu islanninhevosen häntäjouhien siistimisoperaation yhteydessä.

Silmikko ja pussukka. Tuo silmikko tai silmäsuoja on jo edesmenneeltä ystävältä saatu lahja, jota ei ole käytetty ikinä. Lahjana se kulkee todennäköisesti ikuisesti laukussa mukana, mutta valitettavasti en ole koskaan oppinut silmikoita käyttämään, vaikka se kuuluneekin hyvin olennaisena osana monen völvan/shamaanin/noidan vakioasusteisiin. Pussukka taas on huovutettu isoäitini vanhasta neuleesta ja ollut alunperin osa varustevyötä, mutta aikojen saatossa siitä on tullut lähinnä rakas kännykkäpussi.

 

 

Epämääräisiä tavaroita. Simpukka, viitansolki/piikki ja käärmeenluita putkessa. Tiedän mitä nuo ovat, mutta mitä ne tekevät laukussa tai miten ovat sinne päätyneet on mysteeri kuten tuo vihreä helmikin (?) Muistikirja ei oikeastaan ole epämääräinen tavara, mutta se, että laukussa on vanha ja jo täysi muistikirja on outoa. Puinen lusikka on taas enemmänkin koriste, mutta sitä käytetään toki myös siunaamiseen ja vaikkapa juomien pirskottelemiseen hengille ja jouluna se on tontun puurolautasessa (tontut suuttuvat metallisista lusikoista). Yksi ainoa sukka. Tämän voisi kuvitella olevan taas völvan hajamielisyyden osoitus tai osoitus yksijalkaisuudesta, mutta itseasiassa tuo sukka toimii nahkaisen helistimen suojapussina. Se, missä se helistin sitten on, onkin taas mysteeri.

 

Värillisiä kankaita. Kankaita tai värejä, joita kankaissa on, käytän paljonkin erilaisissa rituaaleissa ja istunnoissa. Koskaan ei voi tietää mitä väriä, milloinkin tarvitaan, joten laukusta löytyy aina kaikki mahdolliset värit. Kasan alla on myös musta liina, jota tosin käytetään hyvin harvoin. Se, miten Suomen armeijan jalkarätti on tuohon joukkoon päätynyt, on kysymysmerkki. Kenties se on ollut kivien suojakankaana.

Muistiinpanovälineet. Jokaisen rituaalin tms. jälkeen kirjoitan aina ylös kaiken nähdyn, kuullun ja koetun. Materiaalia on siis siunaantunut 30 vuoden aina melkoinen määrä.

Nukke,jota myös voodoonukeksi kutsutaan. Näitä on useita erilaisia, mutta tämä harmaavarpunen oli päätynyt laukkuun. Nukke jossakin muodossaan (voi olla myös savesta tehty tai vain vanhoista vaatteista tehty mytty) kuuluu olennaisena osana völvan toimintaa. Nukke voi edustaa esivanhempia tai vaikkapa hoidettavaa henkilöä. Nuppineulat näyttävät hurjilta, mutta ne ovat värikoodattuja ja niillä suoritetaan erilaisia toimenpiteitä. Maineestaan huolimatta nukkea ei, voodookulttuureita lukuun ottamatta, juurikaan käytetä kiroamisiin vaan päinvastoin siunaamisiin ja parantamisiin. Tuon nimenomaisen nuken sisällä on pellavaa.

Valarengas. Rengasta käytetään erityisesti aasauskoon liittyvissä rituaaleissa. Kyseessä ei ole mikään rannerengas vaan halkaisijaltaan noin 20 cm oleva isohko rengas. Se kulkee aina mukana, vaikka harvoin sitä tulee nykyään käytettyä.

Tällainen oli siis laukun sisältö tällä kertaa. Yritän päästä pikkuhiljaa normaaliin postaustahtiin tai edes yhteen postaukseen viikossa, mutta muistan luvanneeni näin jo puoli vuotta sitten, ja kuinkas kävikään -tulikin blogin pisin tauko. Eli en lupaa, mutta yritän. Blogi on myös saanut logon, jonka esittelen lahjakkaan tekijänsä kera myös tässä elo-syyskuun aikana.