Minttu ja maahumala
Pitkä kuiva kevät aiheutti sen, että osa touko-kesäkuun yrteistä jäi kokonaan keräämättä ja osan pääsin keräämään vasta nyt, kun sade oli virvoittanut taimet uudelleen kasvuun.
Kerään yrttejä osittain ihan puhtaasti mausteeksi, mutta lähestulkoon kaikilla yrteillä on muitakin vaikutuksia kuin kulinarististen nautintojen voimistaminen. Esimerkiksi nyt keräämäni minttu (Menthana, viherminttu) on maukas mauste vaikkapa teessä, jäätelössä tai lampaan kanssa, muttase sisältää öljyjä, jotka voivat helpottaa myös kipeää ja turvonnutta vatsaa. Se sisältää lisäksi antioksidantteja, jotka ehkäisevät tulehduksia parantamalla vastustuskykyä sekä voivat auttaa korjaamaan jo syntyneitä soluvaurioita. Osa käyttää minttua myös kuukautiskipuihin, jännitysongelmiin, stressiin ja haavojen puhdistukseen.
Kreikkalaisen mytologian mukaan taivaan, tuulen, pilvien, sateen ja ukkosen jumalanZeuksen tytär Persefone oli mustasukkainen Areelle Minthe-nimisen naispuolisen jumaluuden vuoksi ja muutti Minthen yrtiksi. Tarina sai ihmiset uskomaan, että yrtillä olisi samoja lempeä nostattavia vaikutuksia, ja kreikkalaisilta sotilailta kiellettiinkin mintun käyttö, jotteivat he menettäisi taistelutaitojaan tai -tahtoaan. Vanhat tarinat kertovat myös, että pään valelu mintun keitinvedellä antaa hetkellisen selvänäön ja auttaa pahaa silmää vastaan.
Toinen eilen keräämäni yrtti on maahumala (Glechoma hederacea). Se on onnekseni vallannut kaikkien vanhojen pihapuiden aluset ja kukkapenkkien reunukset, joten sitä helppoa kerätä. Onneksi siksi, että se on eräs lempiyrteistäni, niin lääkinnällisistä kuin maagisistakin ominaisuuksistaan johtuen. Jottei taas tule tulikivenkatkuista palautetta, niin muistutan, että en ole lääketieteen vastustaja ja tietyt asiat kuuluvat lääketieteen hoidettavaksi.
Maahumala on ollut tunnettu lääkeyrttinä jo keskiajalta lähtien, jolloin Hildegard Bingeniläinen suositteli sitä keuhkosairauksiin ja haavojenhoitoon. 1500-luvulla maahumalaa käytetiin näiden lisäksi mm. mahahaavaan, reumatismiin sekä masennukseen ja erilaisiin mielenterveyden ongelmiin. 1710 sitä keksittiin käyttää juotuna tinnitukseen ja korvaan laitettuna korvakipuihin. Nykyään sitä käytetään edelleen kaikkeen tuohon, mutta myös migreeniin, jonka takia se on itselleni aivan ehdoton yrtti kerättäväksi talven varalle (keväisin ja kesäisin napsin sitä tuoreena maasta). Se on osoittautunut myös kaikkein parhaimmaksi lääkkeeksi talven pitkittyneitä yskiä vastaan.
Aikoinaan ajateltiin, että jos vanheneva nainen sitoi maahumalaa vyöksi vyötärölleen ja piti sitä päällään koko juhannuksen, niin hän pääsi kaikista tulevista vanhuuden kivuista, kolotuksista ja ongelmista. Maahumalaa käytettiin myös taikuudelta suojautumiseen ja mikäli sitoi maahumalasta itselleen kranssin ja piti päässään Vappuyönä, niin sai kyvyn tunnistaa noitia. Maahumala toimii hyvin myös suitsukkeena, koska sen savu antaa kyvyn nähdä ihmisten ja asioiden syvimmän luonteen sekä tekee ihmisestä pelottoman. Maahumala on shamanistisessa mielessä nimenomaan alisen kasvi ja siihen liittyvät voimat tulevat sieltä.