Mehiläisvahavoide

Mehiläisvahavoide

Satuin saamaan käsiini ihanalle tuoksuvaa mehiläisvahaa ja, koska mehiläisvaha on aivan mieletön yleisvoide oikeastaan kaikkeen aina ihottumasta ja rohtuneista huulista nahkaesineiden pehmittämiseen, päätin tehdä voidetta. Ikävä kyllä unohdin työn touhussa ottaa kunnon kuvia. Tämä johtuu osittain siitä, että mehilaisvahavoide kovettuu yllättävän nopeasti kaikkiin työkaluihin, kuten huomaa tuosta purkin reunoistakin, johon sitä kaadoin, joten pieni ripeys ei ole pahitteeksi.

Mikäli tarkoituksena on tehdä kenkienhoitovoidetta, niin pelkät perusaineet riittävät, mutta mikäli haluaa voiteen nimenomaan tiettyyn tarkoitukseen, niin voiteeseen lisätään toivottuja yrttejä. Yrttien kanssa kannattaa pitää mielessä, että käyttää aina vain yrttejä, joiden ominaisuudet tuntee ja joiden alkuperän tietää. Perusaineet voiteelle ovat niinkin yksinkertaiset kuin mehiläisvaha ja öljy karkeasti suhteessa 20% mehiläisvahaa ja 80% öljyä. Mitään muuta ei voiteeseen tarvita ja toisin kuin usein annetaan ymmärtää, niin öljy ja vaha sekoittuvat oikein nätisti toisiinsa ilman minkäänlaisia alkoholeja tms. 

Mehiläisvahaa löytyy kaupoista kuten Ruohonjuuri tai suoraan tuottajilta hankittuina, joko puhdistettuina tai puhdistamattomina, ja kummatkin käyvät voiteisiin. Tosin virallinen suositus on, että kosmetiikkaan käytettävien vahojen tulisi olla mahdollisimman puhtaita.  Ainoa ero käytännössä on kuitenkin vain siinä, että puhdistamattomassa vahassa saattaa olla jonkin verran roskia, joita on mehiläisten mukana kulkeutunut eli kukkien yms. osia ja ne voi sulatusvaiheessa poistaa. Itse olen laiska näitä poistamaan, joten pyrin löytämään edes jonkin verran puhdistettua vahaa. Vaha voi tulla levyinä kuten kuvassa tai sitten vaha tulee erilaisina paloina tai kiteinä. Muodolla ei sinänsä ole mitään merkitystä, koska vaha sulatetaan.  Öljyn tulisi olla kylmäpuristettua ja mieluiten mahdollisimman hajutonta. Itse käytän rypsiöljyä, koska sillä on kaikkein neutraalein ominaistuoksu. Käytettävät yrtit riippuvat siitä, millaista vaikutusta voiteella haluaa olevan. Itse valitsin tällä kertaa kuivattua kehäkukkaa. Kehäkukan karotenoidit eli A-vitamiinin esiasteet, ehkäisevät tulehduksia ja niillä on ihon pintakudosta parantava vaikutus. Kehäkukan on todettu myös rauhoittavan, desinfioivan ja parantavan ihon auringonpolttamia, ihottumia, haavoja ja tulehduksia. Kehäkukka on erinomainen myös, kun tehdään huulirasvaa, koska se on hyvin tehokas apu rohtuneita huulia vastaan. Jos taas haluaisin voiteen, joka auttaisi lihaskipuihin ja kolotuksiin, niin laittaisin yrteiksi vaikkapa nokkosta ja mesiangervoa. Mesiangervossa on samaa asetyylisalisylihappoa kuin esimerkiksi aspiriinissa ja nokkonen taas puolestaan vilkastuttaa pintaverenkiertoa. Pihasauniota taas laittaisin, jos tarvitsisin voidetta kutisevaan ihoon.

Yrteistä ja öljystä haudutetaan ensin vesihauteessa yrttiöljy. Yleisimmin öljyn suhde on n. 100 grammaa yrttejä (siis kuivattuja) ja öljyä noin 7-10 dl. Vesihaude on helpoin toteuttaa kuvan kaltaisesti eli kattilan pohjalle vettä, väliin sopiva siivilä ja päälle metallinen kulho, johon öljy laitetaan. Kulho ei saa osua kattilan reunoihin, koska sieltä tupsahtaa helposti kuumaa höyryä. Jos ei ole siivilää, niin väliin voi myös virittää syömäpuikkoja tai paistinlastoja. Kulhoon laitetaan öljy ja yrtit. Veden annetaan kiehua miedolla lämmöllä muutaman tunnin. Lisää vettä kattilaan, jos se näyttää loppuvan ja sekoita yrttiöljyseosta välillä. Öljy ei missään tapauksessa saa kiehua ja varo, ettei se pääse ylikuumenemaan. Kuuma öljy ei ole leikin asia! Itse olen tämän jälkeen jättänyt öljyn yrtteineen vielä tekeytymään yön yli ja seuraavana päivänä olen siivilöinyt sen. Tavallisesta siivilästä yrtit menevät läpi, joten jos haluaa mahdollisimman puhdasta öljyä, niin siivilöinti kannattaa tehdä harsokankaan tai uhrattavissa olevan keittiöpyyhkeen läpi, tai ihan kahvifiltterin läpi (hitain ja hermoja raastavin vaihtoehto). 

Seuraavaksi mitataan paljon yrttiöljyä on ja sen mukaan lasketaan tarvittavan vahan määrä. Itselläni oli öljyä 8,5 desiä, joten laitoin vahaa 125 grammaa. Minulla se tarkoitti kokonaista levyä, mutta levyt voivat tietysti olla eripainoisia. Mitä enemmän vahaa laittaa, sitä kiinteämpää voiteesta tulee. Vaha laitetaan yrttiöljyn kanssa samaan vesihauteeseen ja sulatetaan välillä hämmentäen. Vaha sulaa yllättävän nopeasti. Itse laitan tässä vaiheessa mukaan myös ruokalusikallisen tai kaksi hunajaa, mutta sekaan voi laittaa myös öljyjä, jotka antavat tuoksua, kuten piparminttua tms. Itse en niistä perusta. Kun mehiläisvaha on sulanut seos kaadetaan uunissa desinfioituihin purkkeihin (pestyt purkit laitetaan kuumaan uuniin, jolloin mahdolliset epäpuhtaudet tuhoutuvat). Aluksi seos on juoksevaa, mutta ei kannata huolestua, koska voide jähmettyy jäähtyessään. Voide säilyy huoneenlämmössä useita vuosia, mutta kannattaa muistaa, että joka kerran kun otat voiteesta sorminesi voidetta, sinne menee bakteereita, jotka voivat aiheuttaa voiteen pilaantumisen, joten ota voidetta mieluiten aina vaikkapa puhtaalla lusikalla.  Itse laitan voiteet muutamaan isoon purkkiin, ja loput muutamiin pieniin peltirasioihin huulirasvoiksi, käsirasvoiksi tms.

Juuri nyt on muuten se aika, jolloin kannattaa kerätä yrttejä. Mielestäni paras kirja yrtteihin ja niiden turvalliseen käyttöön on ehdottomasti tämä, mutta se edellyttää kyllä, että on jo jonkinlaista lajituntemusta, koska kuvat ovat melkoisen heppoiset noin tunnistamismielessä. Itselläni on vihdoinkin käytössä kuivain, johon saa yrttejä kuivumaan monessa tasossa, ja täytyy sanoa, että kuivaamiseen tulee himo. Aikaisemmin kuivasin vain yrttejä ja satunnaisesti sieniä, mutta nyt on tullut kokeiltua kuivata yrttien lisäksi myös mansikoita, omenoita, keittojuureksia…eli keittiössä hurisee koko satokauden. 

Comments are closed.