Luonnontieteitä rakastava pakana ja henkinen ateisti

Luonnontieteitä rakastava pakana ja henkinen ateisti

Pakanamaailmassa tai oikeastaan käyttäisin tässä mieluummin sanaa heathen (joka ei ole ihan sama asia kuin pagan), mutta sellaista suomennosta ei ole, joten sanotaan nyt pakana. Siis pakanamaailmassa on omat tabunsa ja sääntönsä, aivan kuten kristinuskoistenkin yhteiskuntajärjestyksessä ja yksi niistä on se, että tieteet ovat pakanuudelle pahasta (jos et satu olemaan alkemisti). Tämä siksi, että tieteet näkevät kovasti vaivaa todistaakseen pakanoiden harjoittamat uskonnot ja uskomukset vääriksi. Toinen on taas tietysti kristinusko ja täsmälleen samasta syystä, ja kenties silläkin on vaikutuksensa, että muutama sata vuotta taaksepäin kristinuskoiset kunnostautuivat polttamalla pakanoita.  Kristinuskoiset ovat historiansa aikana kunnostautuneet myös tappamalla tieteentekijöitä ja toisaalta suuri osa luonnontieteilijöistä suhtautuu ihan yhtä skeptisesti kaikkiin uskontoihin, olivatpa ne sitten luokiteltavissa valta- tai pakanauskontoihin eli meidän pakanoiden ei siis kannata ihan suunnattoman marttyyreiksi heittäytyä, koska kaikki ovat kyllä saaneet osansa, jopa kristinuskoiset aikoinaan. Nämä kaksi asiaa (tiede ja kristinusko) ovat kuitenkin pakanamaailmassa hyvin voimakkaita negatiivisia tunteita herättäviä.

Olen saanut lukemattomia kertoja vähintäänkin tuhahteluita ja pahoja katseita pakanapiireissä kertoessani, että rakastan tieteitä ja nimenomaan luonnontieteitä. Voiko mitään kauniimpaa tiedettä edes olla kuin fysiikka? Matematiikan ylin ystävä en ole ja kemiakin menee lähinnä osana biologiaa, mutta fysiikka on intohimoni. Siis niin intohimo kuin se nyt alaa opiskelemattomalla voi olla. En ole koskaan ajatellut, että tieteet poissulkisivat henkisyyden, joten miksi niitä pitäisi vihata. Ei tiede ole ihmisen henkisyyden vihollinen ja ateistikin voi olla henkinen (siitä myöhemmin). Se, että ajatellaan vaikkapa fysiikan yrittävän kumota uskomuksia, niin sehän on nimenomaan tieteen tärkein tehtävä. Tiede kyseenalaistaa jopa itse itseään ja tieteenalat ristiin toisiaan. Mikäli tiede ei kyseenalaistaisi, niin eläisimme todennäköisesti vielä maailmassa, jossa maapallo on litteä ja aurinko kiertää maata.

Tiede tuntuu olevan nykyään pakanoiden lisäksi myös ihan tavallisten tapakristittyjen, ateistien, agnostikkojen tai uskonnottomienkin piirissä negatiivinen asia, ja ihmiset tuntuvat suorastaan ylpeilevän tietämättömyydellään. Kosmologian professori Kari Enqvist kirjoittaa aiheesta Etelä-Suomen Sanomissa otsikolla Tyhmyydestä tuli ylpeilyn aiheja hyvin kirjoittaakin. Hän kirjoittaa sitä, miten lasten innostus tieteitä kohtaan luo uskoa ihmissuvun henkiseen tulevaisuuteen, mutta samallahieman vanhempi sukupolvi kokee tyhmyydellä ylvästelyn cooliksi ja tämä koskee nimenomaan luonnontieteitä ja matematiikkaa. Enqvist kirjoittaa, että: ”Ei ole yksi tai kaksi radiojuontajaa, joiden olen kuullut toitottavan riemuissaan, että fysiikastahan minä en tajua yhtään mitään. Toki meillä kaikilla on koulussa ollut vaikeuksia logaritmien kanssa, mutta miksi sillä pitää kerskailla? Ehkä juontajat yrittävät vain olla karkottamatta kuuntelijoitaan etsiytymällä kohti pienintä yhteistä nimittäjää, sitä matalinta tasoa, jolla kaikki ovat samasta puusta veistettyjä. Vai olemmeko valumassa alas pitkin jonkinlaista kaltevaa henkistä tasoa? Kuulemmeko seuraavaksi huudahduksia tyyliin: ”En yhtään tiedä, kuka on Suomen presidentti eikä paljon kiinnostakaan”. Entä miltä kuulostaisi: ”Olen kyllä käynyt Barcelonassa, mutta minulla ei ole hajuakaan, missä maassa se sijaitsee”. Tähän samaan oireyhtymään kuuluu poikien lukutaidon rapautuminen.” Enqvistin mukaan tutkijat ovat huomanneet, että ihmisten aivot ovat viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana pienentyneet tennispallon verran. Merkitseekö aivomassan pieneneminen automaattisesti tyhmentymistä, sitä eivät tutkijat varmasti osaa sanoa, vai katoaako aivoista vain alueita, joita ei enää tarvita. Tämän hetken meno, jossa tyhmyys tuntuu olevan meriitti, antaa ainakin huolestuttavia viitteitä siitä, että aivomassan menetys väistämättä johtaa tyhmyyteen, jos ei muuta niin luonnonvalinnalla, koska esimerkiksi julkkisten tyhmyys tuntuu olevan se, jolla takuuvarmasti löytyy petikumppaneita. Enqvist esittää huolensa näin: ”Milloin vihoviimeinen raja sitten on ylitetty? Luultavasti silloin, kun radiojuontajan kuulee sanovan: ”En yhtään tiedä mitä nappia tässä pitäisi painaa, jotta lähetys saadaan ulos. Phähähähä!””

Nykyään on hienoa kertoa olevansa tiedevastainen ja haukkua tiedeihmisiä ”tiedeuskovaisiksi” samalla tietoisesti tai tiedostamatta unohtaen, että lääkkeet jotka hakee poskiontelotulehdukseensa, kroonisiin kipuihinsa tai koneen joka kuvaa reistailevan selän magneettikuvauksessa, on kehittänyt tiede. Tietokone, jolta katsoo Netflixiä tai HBO.ta, on kehittänyt tiede, kuten sen itse Netflixinkin. Edes niitä sarjoja ei voitaisi kuvata ilman taustalla vaikuttaneita tieteitä. Auto, johon istahtaa mennäkseen ostamaan ruokansa, on kehittänyt tiede. Osan ruoastakin on kehittänyt useampi tiede. Ilman tiedettä ei olisi ihmistä sellaisena kuin hän nyt on. Onko se sitten aina hyvä juttu onkin sitten eri asia, mutta ilman tiedettä ihminen ei edes saisi tieteen avulla suunniteltua ja rakennettua asuntoaan valaistua tai lämmitettyä. Silti nämä samat tieteen mahdollistaman elintason itsestään selvänä pitävät ihmiset vinkuvat ”tiedeuskovaisista” ja siitä, ettei tieteeseen voi luottaa. Olen joskus hekumoinut Pentti Linkolan ajatuksella, että ihmiskunnan pitäisi siirtyä kehityksessä parisataa vuotta taaksepäin, jotta lakkaisimme tuhoamasta maapalloamme ja nyt näyttää siltä, että ihminen taantuu sinne pikkuhiljaa ihan itsekseen. En kuitenkaan usko, että vauhti on riittävän nopea pelastamaan maapallon, mutta lopputulos tälle aivomassan vähenemiselle ja tiedevastaisuudelle näyttäisi kuitenkin olevan taantuminen aikaan, jolloin kaikki tehtiin mututuntumalla ja ihmiset kuolivat ennenaikaisesti, koska ei ollut tiedettä, jolla asia oltaisiin voitu korjata. En sitten tiedä miten käy tiedeihmisten aivomassalle? Katoaako se samaa tahtia vai suojaako aivojen käyttö niiden tuhoutumiselta? Vai alkaako kaiken muun polarisaation lisäksi myös ihmisten älykkyys polarisoitumaan siten, että maapallolla asustaa 10 000 vuoden päästä populaatio hyvin älykkäitä ihmisiä ja sitten toinen populaatio Homo erectuksen -tasoisia ihmisiä.

Tiede ja henkisyys eivät siis mielestäni sulje toisiaan pois sen enempää kuin ateismikaan sulkee henkisyyttä. Täytyy muuten muistuttaa, että esimerkiksi fyysikoissa on paljon henkisiä ihmisiä ja jopa hengellisiä eli uskovaisia, joten ihan näin empiirisesti kokemuspohjalta voisi todeta, että eivät edes luonnontieteet sulje henkisyyttä pois. Asiaa on kuitenkin myös tutkittu ihan tieteellisesti ja esimerkiksi parhaillaan valmistellaan uskontotieteisiin liittyvää väitöskirjaa ateismista ja siihen liittyvästä henkisyydestä. On ollut mielenkiintoista seurata miten yhteiskunnassamme on uskonnottomuus ja ateismi jatkuvasti voimistunut ja tilastojen mukaan kirkosta eroaminen on ollut 2000-luvulla suurempaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta samalla on myös henkisyydestä alettu puhua entistä enemmän. Valtauskontojen tilalle näyttäisi tulevan mm. meditaatiota, itämaisia filosofioita, uusvanhoja pakanauskontoja, shamanismia sekä puhdasta panteismia ja animismia ilman jumalakytköksiä.   Kenties ateismin kasvavan näkyvyyden myötä on alettu puhua myös ateistisesta henkisyydestä ja käänteisesti henkisestä ateismista. Englanniksi tästä käytetään käsitettä spiritual but not religious.  Henkisyyden lisääntymistä ilman uskonnollisuutta on kutsuttu henkiseksi vallankumoukseksi, jossa usko Jumalaan sekä perinteisten uskontojen merkitys on vähentynyt ja samaan aikaan yksityisemmän henkisyyden etsintä on kasvanut. Tämä henkinen vallankumous osoittaa, ettei henkisyys ole katoamassa mihinkään, vaikka jumalausko ja uskonto perinteisessä mielessä menettäisivätkin länsimaissa merkitystään.

Keto-orvokki on vanha vapaa-ajattelijaliikkeen tunnus.

Ateistisessa henkisyydessä on taustalla usein ns. naturalistinen maailmankuva, jonka perusideana on se, ettei moraalinen ja täysipainoinen henkinen elämä sekä siihen liittyvät merkitykselliset kokemukset edellytä uskoa jumaliin tai muuhun yliluonnolliseen. FM Mikko Sillfors sanoo, että: Henkisyyden käsite on merkitykseltään moniselitteinen, eikä sille ole kehittynyt selkeää akateemista määritelmää. Tässä mielessä se muistuttaa toista liukasta käsitettä: uskontoa. Henkisyyteen kuitenkin liitetään yleensä yksityiseen ja kokemukselliseen suuntautuvia merkityssisältöjä, kun taas uskonnolla katsotaan olevan myös esimerkiksi institutionaalisuuteen ja dogmeihin liittyviä ulottuvuuksia. Sanaa henkisyys saatetaan käyttää vaikkapa viitattaessa mystisiin kokemuksiin, sisäiseen kasvuun, elämän tarkoituksen etsintään tai merkityksellisyyden tietoiseen kasvattamiseen. Lisäksi henkisyydellä voidaan tarkoittaa erilaisia keinoja tai harjoituksia – kuten meditaatiota tai joogaa –, joiden katsotaan auttavan edellä mainittujen asioiden toteutuksessa. Kun henkisyyteen yhdistyy eksplisiittisesti esiintuotu ateistinen ajattelu tai naturalistinen maailmankuva, voidaan puhua ateistisesta henkisyydestä.”Julkkisateisti Richard Dawkins on sanonut pitävänsä itseään uskonnollisena ihmisenä einsteinilaisessa panteistisessa mielessä, jossa siis jumalalla viitataan mystisiin ja kunnioitusta herättäviin luonnonlakeihin. Osa ateisteista taas tuntee omakseen nimenomaan buddhalaisuuden kuten tunnettu ateisti Sam Harris, joka on sen lisäksi myöspitkäaikainen meditaation harjoittaja. Skeptikko sekä ateisti Michael Shermer, joka on perustanut The Sceptics Societyn, on myös puolustanut ateistien henkisyyttä ja kertoo, että tieteen avaama näkymä universumin laajuuteen on itsessään pyhä kokemus.

Henkisiä ateisteja tai ainakin personoituihin jumaliin uskomattomia ihmisiä on ollut ihmiskunnan historiassa kenties sen olemassaolon alusta asti, kuten jumaliinkin uskovia, joten mistään uudesta asiasta ei ateistisessa henkisyydessä ole kyse. Uusi ilmiö ei ole sekään, että ateistiset ihmiset haluavat järjestäytyä kirkoksi. On jopa esitetty, että Buddhalaisuus olisi alun perin ollut tällainen ei-personoituun luojajumalaan uskovien eli tavallaan ateistien kirkko. Meidän ajassamme ateistien kirkosta on esimerkkinä mm. Britanniassa 2013 syntynyt The Sunday Assembly, joka on levinnyt nyt myös Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Liikkeen sunnuntaisin pidettäviin seremonioihin voi kuulua muun muassa puheita, yhteislauluja, huumoria, tieteellisten teorioiden esittelyä, fantasiakirjallisuuden lukemista sekä elämän ihmeellisyyden ja kuoleman lopullisuuden pohdiskelua. Eräs suosionsa puolesta mainittava ateistinen hengellinen liike maailmalla on tällä hetkellä myös Center for Naturalism, jonka tarkoituksena on tarjota naturalistinen maailmankatsomus vaihtoehdoksi yliluonnolliselle uskonnolliselle katsomukselle. Heidän mottonaan on ”luonto riittää”. Liikkeessä naturalistinen henkisyys nähdään uskonnollista hengellisyyttä johdonmukaisempana ja helpompana, koska naturalismi on ontologisesti monistista, eikä siis sisällä ajatusta siitä, että sielu arvotetaan ikuisena ja muuttumattomana ruumista korkeammalle ja sen seurauksena ajatusta siitä, että sielu saa sitten jossakin tuonpuoleisessa täyttymyksensä. Naturalistin ei tarvitse odottaa olematonta tuonpuoleista, vaan hän voi keskittyä tähän maailmaan. Naturalismin katsotaan näin tarjoavan paremmat mahdollisuudet älyllisesti rehelliseen maailmankuvaa. Liike sitoutuu tieteeseen parhaana tiedon tuottamisen menetelmänä, mutta toisaalta liikkeessä on myös nähtävillä buddhalainen tvisti ja tausta-ajatus. Moni naturalistinen liike Center for Naturalismin lisäksikokee buddhalaisuuden omakseen, koska heidän mukaansa buddhalaisuuden avulla ihmiset oppisivat olemaan läsnä ja nauttimaan nykyhetkestä ilman itsekeskeisyyttä sekä suhtautumaan asioihin kärsivällisemmin ja myötätuntoisemmin.

On mielenkiintoista huomata, miten uskonnot vaikuttavat hyvin samankaltaisilta ateistisen henkisyyden kanssa, vaikkakin tausta-ajatukset ja jopa maailmankuvat ovat hyvin erilaiset. Kummassakin ihminen etsii jotakin suurempaa. Uskonnoissa tämä jokin on kaiken taakse kätketty jumaluus tai jumaluudet ja hengellisessä ateismissa universumi itsessään.

Ja mitä tulee siihen kysymykseen, että miten Linkolalainen pakana voi kannattaa tieteitä, jotka ovat vieneet kehityksen niin pitkälle, että maailma on tuhoutumassa, voin vastata omalta kohdaltani, että uskon ainoan toivomme olevan tieteessä ja nimenomaan sen uusissa tieteentekijöissä. Olen laittanut kaiken uskoni nuoriin tiedemiehiin ja -naisiin, joilla on kaikki tieto, taito, mahdollisuus ja halu käyttää kykynsä maailmamme pelastamiseen, koska mikään muu kuin tiede ei voi korjata niitä virheitä, joita olemme tehneet.

Comments are closed.