”Aatami oli ensimmäinen ihminen ja kaikkien ihmisten kantaisä, jonka Jumala loi omaksi kuvakseen maan tomusta. Luomisen jälkeen Jumala asetti Aatamin viljelemään ja varjelemaan Eedenin puutarhaa ja vei kaikki villieläimet Aatamin nimettäväksi. Jumala loi Aatamin kylkiluusta hänelle vaimon, Eevan ja he saivat vapaasti syödä kaikista puutarhan puista, mutta paratiisin keskellä sijaitsevasta hyvän ja pahan tiedon puusta he eivät saaneet syödä, sillä se johtaisi kuolemaan.” Tämän jokaikinen suomalaisen peruskoulun läpikäynyt on ainakin joskus jossakin kuullut. Tämä tarina on tuttu Raamatusta ja juutalaisten pyhistä kirjoista, mutta siitä kerrotaan myös mm. Koraanissa.

Vanhan testamentin kertomus siitä, että koko ihmissuku on lähtöisin yhdestä kantaisästä ja yhdestä kantaäidistä, Aatamista ja Eevasta, on aina ollut tärkeä teologinen merkitys juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Toisin kuin kristinuskossa, niin juutalaisuudessa, joka muuten on yksi maailman vanhimpia yksijumalaisia uskontoja, ei kuitenkaan uskota, että Aatamin ensimmäinen vaimo tai maailman ensimmäinen nainen oli ollut Eeva. Juutalaisuudessa toki ajatellaan, että koko ihmiskunta on saanut alkunsa Aatamista ja Eevasta, mutta ensimmäinen nainen hän ei suinkaan ollut. Ensimmäinen Jumalan luoma nainen ja Aatamin ensimmäinen vaimo oli nainen nimeltään Lilith. Tämä nainen kyllä mainitaan kristittyjenkin Raamatussa, yhdessä kohdassa Jesajan kirjassa (34:14), jossa luetellaan demoneita. ”Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat, villivuohi villivuohta kutsuu. Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar, sieltä hän löytää rauhallisen sijan.” Historiallisesti Lilith on vielä juutalaisuuttakin vanhempi hahmo ja hänet löytää jo Babyloniaa edeltävien sumerilaistenkin kirjoituksista nimellä Lilitu. Hänet mainitaan myös niin sanotuissa kuolleen meren kääröissä, jotka sisältävät tietoa ajasta ennen juutalaisuuden ja kristinuskon syntyä. Tämä näkyvimmin babylonialaisessa ja juutalaisessa mytologiassa esiintyvä nainen mainitaan kuitenkin Raamatussa ainoastaan yhdessä kohdassa ja siinäkin vain vilaukselta. Miksi hänestä ei kerrota enempää kristittyjen pyhässä kirjassa? No, villinä veikkauksena sanoisin yhdeksi syyksi sen miksi Lilith ”erosi” Aatamista. Vanhojen legendojen mukaan nimittäin Lilith karkasi paratiisista ymmärrettyään, että hänen olisi pitänyt elää alamaisessa suhteessa Aatamiin. Lilithin karattua Jumala loi hänen tilalleen Eevan, hyveellisen ja alamaisen naisen. Lilithin sanotaan palanneen kuvioihin käärmeenä, joka viekoitteli Eevan syntiin ja tarjosi tälle tiedon hedelmää, mutta riippumatta siitä kuka kiemurteli ja minne, niin mielenkiintoisinta on kuitenkin miettiä kuka ja minkälainen Lilith on, ja mitä hänen karkaamisestaan seurasi muuta kuin Eevan luominen Aatamin kylkiluusta ja ne stoorit, joita olemme koulussa kuulleet.

Juutalaisen legendan mukaan Aatami, jonka Jumala oli maan tomusta luonut omaksi kuvakseen seurasi, miten Jumala loi erilaisia luomakunnan eläimiä ja kasveja. Hän loi kutakin kaksi eri sukupuolta ja pyysi Aatamia nimeämään ne. Aikansa seurattuaan luotujen välistä rakkautta Aatami tuli mustasukkaiseksi ja yritti ensin löytää rakkautta jo luotujen keskuudesta, mutta epäonnistui. Tällöin hänen kerrotaan huutaneen Jumalalleen, että kaikilla muilla on kumppani paitsi hänellä ja Jumala päätti korjata tämän virheen luomalla Aatamillekin kumppanin. Aatamin hän oli luonut erittäin hienojakoisesta, kuivasta ja puhtaasta maan tomusta, mutta ensimmäisen naisen hänen kerrotaan luoneen, ei kylkiluusta, vaan liasta ja mullasta. Niin syntyi Aatamille puolisoksi Lilith. Aatami ja Lilith eivät kuitenkaan löytäneet yhteistä säveltä. Legendan mukaan Aatami halusi maata Lilithin kanssa, mutta Lilith koki Aatamin ehdottaman asennon alentavaksi. Hän totesi, että heidät molemmat on luotu maasta ja siten asetettu tasa-arvoisiksi, joten miksi hänen pitäisi maata alla. Aatami yritti ottaa Lilithin väkisin ja tästä raivostuneena Lilithin kerrotaan lausuneen ääneen Jumalan salaisen maagisen nimen, nousseen ilmaan ja lentäneen tiehensä. Aatami valitti Jumalalle, että hänen puolisonsa oli karannut ja Jumalan kerrotaan lähettäneen enkeleistään Senoyn, Sansenoyn ja Semangelofin hakemaan Lilithin takaisin sanoen:” Jos hän suostuu tulemaan takaisin, niin hyvä. Jos hän ei suostu, sata hänen (demoni)lastaan kuolee joka päivä.” He löysivätkin Lilithin punaisen meren rannalta, jossa hänen kerrottiin viihdyttävän itseään demoneiden kanssa. Toisen version mukaan hänet löydettiin keskeltä samaa merta, mihin egyptiläiset hukutettiin. Enkelit sanoivat Lilithille ”Me hukutamme sinut mereen, jos et palaa takaisin.” ”Jättäkää minut rauhaan”, Lilith sanoi. ”En voi edes kuolla, koska Jumala on antanut tehtäväkseni aiheuttaa sairauksia lapsille. Jos lapsi on poika, minulla on oikeus häneen kahdeksan päivää syntymän jälkeen, aina siihen päivään asti, kunnes hänet ympärileikataan ja tyttölapsiin kaksikymmentä päivää.” Lilith ehdotti, että hän säästäisi kaikki ne lapset, jotka suojattaisiin kyseisten kolmen enkelin nimellä, mikäli enkelit jättäisivät hänet rauhaan. Enkelit suostuivat tähän sopimukseen, mutta Jumalan kerrotaan kuitenkin rankaiseen Lilithiä tappamalla päivittäin sata hänen lastansa. Lilithinkin kerrotaan pitävän kiinni sopimuksestaan ja tappavan jokaisen vastasyntyneen, joka ei ole suojattu kyseisten enkelien amuleteilla.

Kabbalah puolestaan esittää Lilithistä hieman erilaisen version ja senkin mukaan hän on Aatamin ensimmäinen vaimo, joka karkaa miehensä luota, mutta tässä tarinassa Lilith solmii tämän jälkeen suhteen Saatanan kanssa. Yhdessä he osallistuvat Aatamin ja Eevan saattamiseen kiusaukseen Lilithin ollessa käärme, joka antaa Eevalle omenan. Kun nämä ovat langenneet kiusaukseen, Lilith houkuttelee Aatamin vielä seksiin kanssaan ja siitä kerrotaan kaikkien demonien saaneen alkunsa. Aatami on siis myös kaikkien demonien isä. Tämä käärmeviittaus liittyen Lilithiin on nähtävissä myös vanhoissa maalauksissa, jossa Eedenin käärmeellä on naisen pää. Käärmeen ominaisuudessaan Lilith liitetään myös viestinviejään kuolleiden ja elävien valtakuntien välillä, sekä useisiin jumalattariin, joiden tiedetään joko muuttuvan käärmeiksi tai pitävän sellaisia lemmikkeinään/apuolentoinaan.

Lilith edustaa siis perimmäistä feminiinistä demonia juutalaisten uskonnollisissa teoksissa ja hänet esitetään paitsi ”ensimmäisenä Eevana” kuin myös perinteisten naistenroolien ja perheidyllien kyseenalaistajana. Hänet kuvataan vastasyntyneiden tappajana, synnyttäjien terveyden vaarantajana, viettelijänä, aviorikkojana ja demonien synnyttäjänä. Hänet kuvataan myös paholaisen kuningattarena ja hahmona, joka houkuttelee kunniallisia miehiä toimimaan Jumalaansa vastaan ja tehtyään näin, hän paljastaa näiden petoksen Jumalalle. Eräs hänen tunnetuimmista rooleistaan on naispuolinen demoni, joka viettelee miehiä näiden nukkuessa eli hänen tekosiaan ovat myös painajaiset ja eroottiset unet. Hän ei toimi yksin tässä työssään vaan hänellä on alamaisinaan lukuisia ihmisten uniin vaikuttavia demoneita, niin mies- kuin naispuolisia. Skandinaavinen jumalatar Freya on kirkon toimesta aikoinaan demonisoitu ja hänestä tehtiin syylänenäinen ruma luudalla lentelevä noita-akka, ja pahoin pelkään, että Lilith on kohdannut samanlaisen kohtalon ainakin osittain. Vahva nainen, joka vaatii puolisoltaan tasa-arvoista kohtelua, ei ihan ollut se naistyyppi, joka istuu mihinkään valtauskontoon. Sellaisilla naisilla oli lähes poikkeuksetta kolkko tulevaisuus kirkon historiankirjoissa ja mikäli heitä ei ole poistettu kokonaan, niin heistä tehtiin porttoja, noitia, demoneita tai kerralla kaikkia edellä mainittuja.

Tuo Lilithin voima ja vaatimus tasa-arvoisesta kohtelusta, on tehnyt hänestä luonnollisesti nykyisten feministien ihaileman hahmon. Feministit ovat kutsuneet häntä ensimmäiseksi feministiksi, jolle tasa-arvo oli niin tärkeää, että hän uhrasi tämän takia jopa paikkansa Eedenissä. Hänen seksuaalinen vapautensa ja estottomuutensa on myös mannaa feministisestä näkökulmasta, onhan hän ensimmäinen nainen, joka otti seksuaalisuutensa omiin käsiinsä. Nykynoidat rakastavat Lilithiä paitsi noiden feminististen ominaisuuksiensa takia niin myös siksi, että hän edustaa pimeyden voimia (jotka tasapainottavat muita voimia). Kukin on siis imenyt Lilithistä irti sen, joka parhaiten ajaa heidän asiaansa. Populaarikulttuuri yleensä rakastaa tällaisia hahmoja ja Lilithkin on päätynyt monen elokuvan sekä sarjan yliseksualisoiduksi tähdeksi. Erityisesti hänet on haluttu nähdä vampyyrien kuningattarena tai Draculan tyttärenä. Viimeksi törmäsin häneen yhdysvaltalaiset satanistit hermostuttaneessa sarjassa nimeltä Chilling Adventures of Sabrina. Onpa hän päässyt tiedepiireihinkin, ja muun muassa Carl Jung näki Lilithin arkkityyppinä (kuten hän näki kaiken muunkin) ja animana eli naisellisuutena maskuliinisuudessa. Lilith siis edustaa Jungin mukaan kaikissa miehissä olevaa naisellisuutta. Löytyypä tiedepiireissä sellaisiakin väitteitä, joiden mukaan Aatami olisi alun perin ollut kaksineuvoinen siten, että selkäpuoli olisi ollut naisen (Lilith) ja kasvopuoli miehen (Aatami), mutta tämä teki liikkumisen vaikeaksi Eedenissä ja siksi Jumala joutui erottamaan nämä kaksi. Lilithistä on siis moneksi, kunkin tarpeen mukaan.

Valtauskontoja yhdistää hyvin stereotyyppiset naiskuvaukset ja Raamatussakin on paljon naisia: nuoria ja vanhoja, leskiä ja naimattomia, neitsyitä, porttoja, hyviksiä, pahiksia, noitia ja jopa demoneita, mutta suurinta osaa yhdistää se, että heidät esitellään useimmiten miehen kautta eli he eivät ole mitään omina itsenään, vaan he ovat nimenomaan jonkun miehen äitejä, vaimoja ja tyttäriä tai houkuttelevat jonkun tietyn miehen kadotukseen.  He ovat lähes poikkeuksetta stereotyyppejä, ja monet naisista ovat stereotyyppisesti joko hyviä kuten Neitsyt Maria, Maria Magdaleena ja Johannes Kastajan äiti Elisabet, tai pahoja kuten kuningatar Isebel, Herodeksen puoliso Herodias tai noidat ja tietty tämä sivulauseessa mainittu Lilith.  Vahvoja naisia ei kovinkaan paljon Raamatusta löydy ja ainoa vahva nainen, joka itselle tulee mieleen, on Paavalin oppilas Tekla, joka jättää sulhasensa, päätyy toisten naisten villitsemisestä ensin roviolle ja sitten vielä amfiteatterin areenalle petojen syötäväksi, mutta kestää kaiken ja tekee juuri niin kuin kokee itse oikeaksi.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole tuoda Lilithiä esiin minään feminismin manifestaationa eikä keksimällä keksiä aasisiltaa Lilithistä skandinaaviseen seidriin. Lilith on vain puhutellut ja kiinnostanut minua lapsesta asti, mutta ei koskaan sinä demonisoituna hahmoja, jona paimentolaisuskonnot hänet meille tarjoavat, vaan naiseuden voiman yhtenä ilmentäjänä. Naiseushan ei ole vain äidillistä huolehtimista, uhrautuvuutta ja lempeyttä vaan myös sitkeyttä, pelottomuutta, rohkeutta taistella omiensa puolesta sekä jopa kuoleman voimien kanssa toimimista. Kätilönä aikoinaan toimineena voin sanoa, että jopa niinkin kaunis asia kuin synnytys ja syntymä, on itseasiassa portti, josta voidaan sekunneissa vaihtaa suunta elämästä kuolemaan. Naisten tehtävänä on myös aikoinaan ollut perheen ja suvun kuolleiden peseminen ja pukeminen, jopa silloin kun kyseessä on ollut oma lapsi tai puoliso. Kuolema oli hyvin lähellä ja aina luuraamassa nurkan takana. Naisen elämään kuului uuden elämän kantaminen, synnyttäminen ja kasvattaminen, mutta myös kuolemisesta vastaaminen. Olemme tässä teknistyneessä, ja kuoleman takahuoneisiin siirtäneessä, maailmassa kenties unohtaneet nämä naiseuteen liittyvät piirteet ja antaneet jotakin olennaisen tärkeää itsestämme pois, mutta kaikki jumalattaret edustavat jotakin näistä naiseuden piirteistä sekä näiden piirteiden tuomaa voimaa. Lilith edustaa kuolemaa, mutta kuolema on edelleen aivan yhtä olennainen ja tasapainon takia hyvin tärkeä piirre naiseudessa.

Vihaan lokerointia ja stereotypiointia kaikissa muodoissaan ja olen aina vähintäänkin vierastanut feminismiä siinä missä valtauskontojen suoranaista sovinismiakin, en siksi, etten kannattaisi tasa-arvoa, vaan siksi, että feminismissä riisutaan naisilta aina tietyt ominaisuudet pois, jotka kuitenkin ovat nimenomaan osa sitä naiseutta. Ja riisujana (sekä uuden naisstereotypian luojina) ovat tällä kertaa nimenomaan naiset itse.  Pelkkä Lilith (tai Hekate tai Hel tms.) ei ole yksinään vahva sen enempää kuin äidillinen Friggakaan ja Freyan tai Valkyrioiden voimat jäisivät melkoisen heikoiksi ilman muiden jumalattarien ominaisuuksia. Nämä jumalattaret eivät eroa kuolevaisista naisista mitenkään -meissä on samat ominaisuudet ja ne tekevät meistä naisia tai ovat tekemättä, miten sen kukin tänä päivänä haluaa nähdä. Naiseutta (tai miehisyyttä, muunsukupuolisuutta, sukupuolettomuutta tai muutakaan ihmisen persoonaan liittyvää ominaispiirrettä) ei voi määritellä miesten tai edes toisten naisten taholta ja tämän takia Lilith on hahmona niin ainutlaatuinen, hän kieltäytyi olemasta muiden odotusten mukainen. Omia lempiharrastuksiani on tällaisten stereotypioiden haastaminen -ja voitte vain kuvitella (ikävä kyllä nimenomaan naisten) ilmeet, kun shamaanikurssin vetäjä ei saavukkaan paikalle hippirimpsumekossa tai pellavavaatteissa vaan nahkamekossa ja korkokengissä tai yhtiökokoukseen ei saavu jakkupukuinen ihminen vaan mustaan goottimekkoon tai farkkuihin ja kuluneisiin bikerbootseihin pukeutunut ilmestys tai feminististä voimaa uhkuvien naisten sekaan pelmahtaakin stereotyyppinen blondi bimbo helmikoruineen tai muotibloggaritapahtumaan (juu, olen kerran joutunut sellaiseenkin) tupsahtaa täysin meikitön ja maskuliinisen oloinen olento. Nämä ovat niitä hetkiä, kun tunnen miten Lilith sisälläni hiljaa hykertelee ja välillä jopa räjähtää nauruun.

Tiesittekö muuten, että kristittyjen tuntema ja tunnustama Eeva ei itseasiassa edes ollut toinen Aatamin vaimoista? Ensin oli tosiaan Lilith ja tämän jälkeen Jumala päätti tehdä Aatamille uuden vaimon. Hän antoi Aatamin katsoa, miten Hän loi uuden naisen käyttäen luita, kudoksia, lihaksia, verta, nesteitä ja peittäen lopulta kaiken nahalla ja karvastolla. Nainen oli kaunis, mutta Aatami ei kestänyt katsoakaan naista. Jumala tajusi tehneensä taas virheen ja lähetti toisen Eevan pois (ei tiedetä minne) ja yritti vielä kolmannen kerran. Hän otti nukkuvan Aatamin kylkiluun ja muotoili siitä naisen, puki kauniisti ja herätessään Aatami hurmaantui ja nimesi vaimonsa Eevaksi. Kolmas kerta toden sanoi, etten sanoisi. Löytyypä tuolta vanhemmalta paimentolaisuskonnolta sellainenkin versio, jossa viimeisintä Eevaa ei olisikaan luotu Aatamin kylkiluusta vaan Aatamin hännästä ja siksi ihmisellä on vielä tänäkin päivänä häntäluu.