Kristillinen kynttilänpäivä tuntuu olevan päivä, joka tuntuu meillä vahvistuvan vuosi vuodelta ja nimenomaan pakanapiireissä. Kyseessä onkin taas yksi kristillinen juhla, jonka perusta löytyy huomattavasti kauempaa kuin voisi kuvitella.

Kynttilänpäivän nimi juontaa juurensa keskiaikaiseen tapaan vihkiä tulevan vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Katolisessa perinteessä päivästä käytetään myös nimitystä Neitsyt Marian puhdistuspäivä ja Suomessakin kynttilänpäivä tunnettiin aiemmin juuri tällä nimellä. Ajallisesti kynttilänpäivän vietto on vuodesta 1772 osunut 2.2. tai lähinnä sitä seuraavalle sunnuntaille. Kristittyjen kynttilänpäivää on vietetty 300-luvun puolivälistä lähtien, jolloin se korvasi vanhan roomalaisten pakanallisen, noin helmikuun puoliväliin ajoittuvan, puhdistusjuhlan. Englannin February juontuu muuten latinan sanasta februa, joka tarkoittaa juuri puhdistamista ja peseytymistä. Sana periytynee etruskien sanasta Februus, joka tarkoittaa itse puhdistautumisen jumalaa sekä alista (siis suomalaisittain mananmaita).  Roomalaiset peseytyivät ja puhdistivat kotinsa tuolloin ihan konkreettisestikin, mutta juhlaan liittyi myös vanhojen kaunojen, riitojen ja sotkujen sopimista. Myöhemmin februa liitettiin Roomassa jumalattareen nimeltä Febris (kuume). Kuumeenhan voidaan myös ajatella puhdistavan, joten aiheessa pysyttiin.

Alun perin kirkko vietti kynttilänpäivää vasta 14.2, mutta kuten niin monet kristilliset juhlat, sen vietto siirrettiin korvaamaan vanhaa pakanajuhlaa. Tämä sama kaava tuntuu toistuvan lähes jokaisen pakana- ja kristillisen pyhän kanssa. Eli jos pakanuutta ei voinut lakkauttaa tai saada ihmisiä luopumaan siitä, niin käytettiin väkivaltaa tai sulautettiin pyhät (ja pyhimykset) ja toivottiin, että pakanat unohtavat juhlien pakanallisen alkuperän. Kynttilänpäivällä tukahdutettiin aikojen kuluessa itseasiassa kaksi pakanajuhlaa. Aikoinaan roomalaisten puhdistautumisjuhla ja keskiajalla kelttien juhla nimeltään Brigantia. Brigantiaa juhlittiin ilmeisesti kelttien keskuudessa juhlistamassa jumalatar Brigidiä jo kauan ennen kuin kristinuskon saapumista. Nykypakanat ja erityisesti Wiccat käyttävät tästä juhlasta yleisimmin nimitystä Imbolc. Tämä on se päivä vuodesta, jolloin talvi taittuu ja kevät alkaa voimistua. Wiccat viettänevät päivää edelleen jumalatar Brigidin, helmällisyyden ja tulen, juhlana. 

Aasauskoisille ei kynttilänpäivällä ole sen suurempaa merkitystä kuin Imbolcillakaan, koska meillä on samoihin aikoihin osuva Disablottimme, mutta kevättä ei koskaan voi juhlia mielestäni liikaa ja talven taittuminen on iso juttu pakanoille. Rakastan kevättä ja sen ensimmäinen tuoksu osuu tajuntaan juuri helmikuun alussa. Todennäköisesti sen voivat haistaa vain kaikkein kipeimmin kevättä odottavat, ja muille helmikuu on vielä oikea talvikuukausi. Helmikuun nimi Suomessa tulee siitä, että helmikuussa puihin muodostuu pieniä jäähelmiä. Helmikuuta on kutsuttu myös kaimaloksi (tammikuun kaima) ja pikkutammikuuksi. Sanottiin, että ”minkä helmikuu hellittää, sen maaliskuu maksaa.” siis jos helmikuussa säät olivat liian lämpimät niin maaliskuussa sitten kärvisteltiin pakkasissa ja lumimyräköissä. Vuosikymmenien omakohtaisella kokemuksella olen vanhan sananlaskun kanssa samaa mieltä ja ei ole ollut kerta tai kaksi, kun on itku päässyt lempeän helmikuun jälkeen maaliskuun pakkaslukemia ja lumisateita katsellessa. Silloin on konkreettisesti saanut tuta Odinin voimasta. Hänenhän ajatellaan pitävän tiukasti talvea näpeissään muutaman muun talvijumaluuden kanssa ja käyvän taistelua kevättä edustavien jumaluuksien kuten Freijan ja Freyn kanssa. Joka tapauksessa helmikuun alussa olen jo niin kipeästi kevätauringon ja tulevan kasvukauden odotuksen imussa, että voin haistaa kevään tuulessa. Useimmiten sitä tulee nuuhkittua nenä tukossa tai jopa jäässä helmikuun kimaltelevilla hangilla, mutta se on kuitenkin lupaus keväästä ja sitä ei voi juhlia liikaa. Siksi itsekin juhlin Disablotin ohella pienimuotoisesti tätä kynttiläpäivää tai kevään heräämisen aikaa. Nyt odotetaan ja kunnioitetaan lisääntyvää auringonvaloa, joka hiipii joka päivä hieman pidemmin askelin.

Nyt on aika ripustella pieniä aurinkopyöriä ikkunoihin, kaulaan sekä pihaan tätä lisääntyvää auringonvaloa kunnioittamaan ja kutsumaan. Nyt myös puhdistaudutaan tulevaa kasvukautta varten niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Noidat hakevat uudet ainekset luutaansa, luutivat hämähäkin seitit ja kynttiläntyngät nurkistaan ja kodin tekstiilit heitetään ulos raikastumaan. Alttari ja rituaalivälineet käydään läpi ja tarvittaessa uudistetaan ja siunataan. Kotikin voidaan puhdistaa vaikkapa katajasuitsukkein tai suolavedellä. Pistetään nenä ulos auringonpaisteeseen, annetaan palaavan auringon lämmittää pakkasenpuremia poskia ja tunnetaan jalkapohjissa Äiti Maan voimakas värinä ja kihelmöinti, kun hän alkaa valmistamaan kasveja uutta elämää varten. Tervetuloa Freija, kevään ja hedelmällisyyden jumalatar. Saavu vaunuinesi ja vapauta tämä maa lumen ja pakkasen ikeestä!