Kätketyn tiedon oppimisen taito

Kätketyn tiedon oppimisen taito

Rudolf Steiner, teosofi ja mystikko, sanoi aikoinaan, että:

”Mystikko, teosofi tai gnostikko puhuu sielu- ja henkimaailmasta, jotka ovat hänelle yhtä todellisia kuin se maailma, jonka me fyysisin silmin näemme ja fyysisin käsin kosketamme. Joka hetki voi kuulija sanoa itselleen: ”Sen, mistä hän puhuu, voin minäkin oppia, kun olen kehittänyt itsessäni tiettyjä voimia, jotka nyt vielä ovat kätkössä.” On vain vielä jäljellä kysymys, kuinka on aloitettava näiden kykyjen kehittäminen. Sitä voivat neuvoa ainoastaan ne, jotka ovat jo saavuttaneet nämä kyvyt…

…Monet uskovat, että ihmisen on sieltä tai täältä löydettävä korkeamman tiedon mestareita saadakseen niiltä johdatusta. Mutta vakavan etsijän ei tarvitse suinkaan pelätä mitään vaikeuksia sellaisen vihityn löytämisessä, joka voi johtaa hänet maailman syvimpiin salaisuuksiin. Päinvastoin jokainen voi olla varma siitä, että joku vihitty löytää hänet tavalla tai toisella, jos hänellä on todellinen pyrkimys tähän tietoon. Sillä vihittyjen kesken on ankara laki, joka kieltää heitä pidättämästä keltään hänelle kuuluvaa tietoa. Mutta yhtä ankara laki kieltää ketään saamasta salaista tietoa, ennen kuin hän on sen arvoinen. Ja mitä täydellisempi vihitty on, sitä tarkemmin hän noudattaa näitä kahta lakia. Kaikki vihityt käsittävä veljeskunta on ikään kuin muurin ympäröimä ja edellä mainitut säännöt ovat muurin kaksi vahvaa koossapitävää tukea. Te voitte elää läheisessä ystävyydessä vihityn kanssa, ja kuitenkin tämä muuri erottaa teidät hänestä niin kauan kuin ette ole itse tullut vihityksi. Vihitty voi antaa teille täyden luottamuksensa ja rakkautensa, mutta hän uskoo teille salaisuutensa ainoastaan, kun itse olette siihen valmis. Voitte imarrella tai kiduttaa häntä, mutta mikään ei häntä saa ilmaisemaan teille sellaista, minkä paljastaminen hän tietää vääräksi, koska te nykyisessä kehitysvaiheessanne ette ymmärtäisi ottaa oikein salaisuutta sieluunne.”

En ole perehtynyt Rudolf Steineriin, teosofiaan enkä esoteeriseen filosofiaan, joten saatan olla väärässä, mutta käyttäessään sanaa ”vihitty” Steiner ilmeisesti viittaa tässä omaan ns. salaiseen veljeskuntaansa, mutta hänen kirjoituksensa idea on siirrettävissä kaikkeen ”salaisen tiedon” hankkimiseen. Kaikki polun kulkijat noudattavat tuota samaa ideaa ja toimintatapaa tietojensa opettamisessa eteenpäin.

Steiner myös jatkaa korostamalla, miten tärkeää on, että oppilas on valmis tekemään töitä ENNEN kuin voi saada itselleen opettajan eli nämä asiat eivät tule kuin Manulle illallinen, kuten sanonta kuuluu. Olen sivunnut tätä aihetta aikaisemminkin, mutta haluan saamieni kyselyjen takia vielä muistuttaa asiasta. Mikäli polku kiinnostaa, niin täytyy olla valmis ahmimaan ähkyyn saakka tietoa kaikesta ja kaikkialta, ja kun pää ei enää vedä, niin kannattaa pitää pieni tuumaustauko ja sitten taas jatkaa. Kun tulee tunne, että tiedän tästä lähes kaiken ja olen lukenut lähes kaiken tiedon, joka asiasta on olemassa, niin vasta tämän jälkeen ihminen on valmis oppilaaksi opettajalle. Tätä tarkoittaa ”todellinen pyrkimys tähän tietoon”.

Ongelmana usein tosin on se, että mikäli nöyryys tiedon edessä puuttuu, niin tässä vaiheessa saattaa myös kuvitella oikeasti tietävänsä aiheesta kaiken, ja omaa ylimielisyyttään jättää huomioimatta, kun opettaja sitten ilmestyykin. Voin kertoa tästä omakohtaisen esimerkin. Nuorempana, lähes 20-vuotta sitten, luulin tietäväni omasta jutustani kaiken, olinhan ollut polullani siinä vaiheessa jo 10  vuotta, matkustellut ja hankkinut tietoa sekä ollut mahtavien opettajien opissa. Eräällä matkallani sitten törmäsin ihmiseen, joka herätti minussa hyvin voimakkaita tunteita. Tunteet eivät todellakaan olleet positiivisia. Hän oli islantilainen völva ja vanha kuin taivas. Hän katseli minua tarkkaavaisesti ja melkein tunsin hänen silmiensä porautuvan kallooni. Hänen katseensa tuntui minusta arvostelulta, eikä asiaa parantanut hänen kysymyksensäkään: ”Ai, SINÄ olet völva?” Nyt häpeän ajatuksiani ja typeryyttäni, mutta silloin ajattelin, että mikä hän oikein kuvittelee olevansa arvostelemaan ja kyseenalaistamaan minun tietoni ja taitoni! Minähän tiesin omasta mielestäni kaiken, joten mitä hän mahdollisesti edes voisi tietää enemmän kuin minä? Käännyin kannoillani ja päätin pitää hänet loitolla elämästäni. Kului vuosi ja elämässäni tapahtui jotakin, jota en itse voinut korjata. Völvana tein tietysti matkan henkimaailmaan ja kysyin apua, mutta vastaus pamahti kuin märkä rätti kasvoilleni. Minun piti hakeutua uuden opettajani juttusille, joka oli tämä vanha völva. Muutaman yön narskutin hampaita niin, että takahammas halkesi, mutta annoin lopulta periksi ja hakeuduin hänen luokseen. Nyt kun yhteistä taivalta on takana 20-vuotta, niin en voi kuin ihmetellä, miten ylimielinen ihminen voikaan olla. Minulla ei ollut tuolloin edes murto-osaakaan siitä tiedosta ja taidosta, joka tällä ihmisellä on ja olen kiitollinen, että olen saanut hänet opettajakseni.

Mitä sitten opin tästä kaikesta? Sen, että aina löytyy joku, joka tietää jotakin sellaista mitä itse ei tiedä, ja on suuri etuoikeus saada sellainen ihminen opettajaksi…sitten kun on siihen valmis.

 

Comments are closed.