Muistan nuoruudestani ne voimakkaalle, suorastaan esanssisille öljyille haisevat tuoksuvat suitsuketikut, joita nuoruudessani eteeriset kaupunkilaisihmiset polttelivat kodeissaan. Vielä tänäkin päivänä saan niistä hirvittävän migreenin ja epämiellyttävän dejavu-fiiliksen. Suitsukkeilla on kuitenkin suuri merkitys rituaaleissa yms. ja siksi teen niitä itse. Osittain tuon itämaisen suitsuketikkuinhoni takia, mutta myös siksi, että niitä on todella helppoa tehdä itse. Helppouden lisäksi haluan myös tietää mistä suitsuke on tehty, mistä kerätty ja ettei se sisällä mitään ylimääräistä. Puhumattakaan siitä miten ihanaa on kierrellä niityillä ja kesäisissä metsissä -aah, kesää parhaimmillaan! 

Tällä kertaa keräsin mm. tuijaa, joka toimii suitsukkeena kuten salvia eli puhdistaen. Tuoksu on kuitenkin hyvin erilainen ja tehokaan ei ole ihan niin voimakas kuin salvialla, mutta se sopii erinomaisesti ”kevytpuhdistukseen” ja positiivisten fiilisten luomiseen. Tuija on myös erinomainen kotien ja tilojen siunaamiseen ja aikoinaan sitä käytettiin suojelukseen sekä pahojen unien karkottamiseen. Ei siis liene mitenkään outoa, että hautausmaiden yleisin havupuu on yleensä nimenomaan tuija. 

Toinen keräämäni kasvi oli pujo (Artemisia vulgaris). Pujo kuuluu marunoiden sukuun ja marunan käytön tunsi jo kreikkalainen jumalatar Artemis, ihmis- ja eläinkunnan uuden elämän edistäjä. Jumalatar auttoi mm. synnyttäviä ja kuukautiskivuista kärsiviä naisia ja hänen mukaansa marunoiden sukua alettiin kutsua Artemisiaksi. Mausteena pujoa on käytetty humalan asemasta oluenpanoon ja linturuokiin. Taikakaluna pujonverson uskottiin suojaavan paholaiselta, villipedoilta, myrkyiltä, tulelta, vedeltä ja salamaniskuilta! Marunoihin muuten kuuluu myös ns. koiruoho, joka tunnetaan myös nimellä mali, Artemisia absinthium). Se on taas tunnettu ainesosa alkoholijuomassa nimeltä absintti. Pieninä annoksina sen sisältämä tujoni voi stimuloida aivoja ja monet entisaikojen maineikkaat taiteilijat olivat absintin käyttäjiä. Absintin maine ei kuitenkaan ole pelkästään myönteinen ja liian suurina määrinä tujoni on hermostoon lamauttavasti vaikuttava myrkky. Juoman resepti kehitettiin aikoinaan Ranskan vallankumouksen aikoihin, mutta absintti kiellettiin 1900-luvun alussa monissa maissa. EU-maissa voidaan absinttia valmistaa, kunhan tujonipitoisuus pysyy alle säädetyn rajan. Pujoa on kutsuttu myös köyhänmiehen koiruohoksi.

Pujoa voi siis käyttää ihan perinteisesti yrttinä, mutta tällä kertaa tein siitä suitsukkeita, joiden avulla voi mm. karkottaa huonoja henkiä, suojautua ja pujo auttaa mm. päästämään irti vanhasta antaen uskallusta tarttua uuteen. Savu auttaa myös selvänäössä. Pujo on hyvin voimakas kasvi.

Suitsukkeiden teko on helppoa kuin heinänteko. Joskus teen suitsukkeet kuivaamalla, eli tyypillisimmin teen sen katajalle, koska siitä tulee pötkönä kuivaessaan hirvittävän pisteliäs. Eli silppuan ja kuivaan sen ja polttaessani laitan sen astiaan suitsukehiilen päälle. Katajassa on itsessään paljon hartsia, joten se palaa nätisti ilman mitään muuta. Muiden irtosuitsukkeiden kanssa (siis kuivattuina silputtuja yrttejä) käytän siten, että lisään niihin hartsia tai pihkaa, jolloin ne palavat kauemmin. Sekä hartsia, että pihkaa löytyy myös suitsukekaupoista, siis niistä samoista, joista voi ostaa niitä suitsuketikkuja.

Itse pötköjen teko on vielä helpompaa: 1.kerätään halutut yrtit puhtaasta paikasta eli ei pakokaasuisten raskasmetallisten teiden varsista vaan hieman kauempaa 2. kerätään yrtit sopivan pituiseksi löysäksi nipuksi käteen 3. sidotaan sopivan tiukaksi (mutta ei liian tiukaksi muuten alkavat homehtumaan) puuvilla- tai villalangalla. Itse kierrän kerran ylös ja takaisin alas, koska muuten se tulee liian tiukaksi, eikä tahdo palaa 4. päät katkaistaan ja reunat siistitään leikkaamalla, muuten ne syttyvät palaamaa suitsuketta käytettäessä (ei hyvä juttu) 5. suitsukkeet laitetaan ritilälle tms. ilmavalle paikalle kuivumaan n. 4-8 viikoksi. Näin helppoa tämä on.

Keräsin myös mesiangervoa ja maitohorsmaa, mutta niistä enemmän joku toinen kerta.