Tästä artikkelista kuuluu lämmin kiitos lukijalle eli lukijan kynästä:

Miten viikinkiajan ihmiset ajattelivat? Sitä emme välttämättä koskaan saa tietää, mutta sen voimme tietää, että he pelasivat taktiikkapeliä. Pelin Hnefatafl sanotaan olevan 1600 vuotta vanha. Peli tunnetaan myös saagoista, ja arkeologisissa kaivauksissa on löydetty useita pelihahmoja, mutta puiset laudat ovat yleensä jo maatuneet.

Pelin epäsymmetria, jossa 12 valkoista puolustajaa kamppailevat 24 mustaa hyökkääjää vastaan, kiehtoo ja taktiikkahan ei tarkoita tasajakoa. Pelillä on monta nimeä Hnefataflin lisäksi mm. tafi ja tablut. Myös hahmojen määrät ja pelilaudan koko ovat voineet vaihdella. Mutta aina kuitenkin operoidaan taktisesti joukkuetasolla.

Pelin ajatus on, että vähempilukuinen valkoinen joutuu mustan väijytykseen. Valkoisen tehtävänä on saattaa kuninkaansa pelilaudan (9*9 tai 11*11) nurkkaan turvaan. Musta taas yrittää estää tämän. Hahmo tuhoutuu, jos se saarretaan kahdelta suunnalta ja kuninkaan surmaan vaaditaan saarrostus neljältä suunnalta. Hahmot liikkuvat kuin tornit shakissa.

Itse kuvittelisin, että pelillä on simuloitu alivoimaisen ja yllätetyn vastustajan taistelua ylivoimaa vastaan. Kertooko se jotain viikinkiajan taistelutavasta, että hahmon ”surmaamiseen” tarvitaan aina kaksi vastustajaa, ns. +1-säännöstä?

Peli on nopeatempoinen sisältäen vauhtia ja vaarallisia tilanteita aivan kuten ne tilanteet, jota se simuloi.