Hávamál, Odinin viisaita ajatuksia

Hávamál, Odinin viisaita ajatuksia

Olen paljon puhunut siitä, etten ole varsinaisesti aasauskoinen ja tällä tarkoitan, etten ole jumaluskoinen minkään uskonnon suhteen, ja näenkin enemmän oman aasauskoni polkuna, joka ohjaa ihmisen elämää. Polkuna, joka suhteuttaa ihmisen elämän muuhun maailmaan. Asatrussa eläminen on elämistä harmoniassa oman syvimmän olemuksensa ja ulkoisen luonnon kanssa, jonka osa me olemme. Aikojen alussa Eddan mukaan kaikki oli ilman järjestystä; aurinko ei tiennyt salejaan, kuu ei tuntenut voimiaan, tähdet eivät tienneet missä tuikkia, joten jumalat asettuivat neuvonpitoon ja antoivat kaikelle tien, liikkeen, voiman ja luonnollisen kurssinsa. Tänä päivänä auringolla ja kuulla on omat kurssinsa, tammipuulla ja sen rungolla kulkevalla hämähäkillä kummallakin omat elämäntiensä. Kaikkien tiet risteävät ja punoutuvat yhteen keskinäisessä riippuvuudessaan. Aikojen alussa ensimmäiset ihmiset, Ask ja Emblakin saivat omat elämänpolkunsa. He makasivat aluksi rantahiekalla kahtena haaksirikkoutuneena puuna, joihin jumalat antoivat hengen, elämän ja suunnan elämässä.

Asatrulaiset pyrkivät erilaisista näkemyksistään huolimatta elämään kunniallisen,merkityksellisen ja hyödyllisen elämän. Elämänrvot perustuvat henkilökohtaiselle vapaudelle ja ovat hyvin yksilöllisiä, mutta suurin osa kokee Edda-runoissa esiintyvät elämänarvot itselleen tärkeinä ja sitoutuvat niihin. Nämä arvot ovat kunnia, viisaus, rehellisyys, omatoimisuus sekä kohtuullisuus. Erityisen tärkeänä koetaan niin sanottu Hávamál tai suomeksi Korkean runo, jonka katsotaan sisältävän Odinin itsensä neuvoja. Isossa-Britanniassa on kehitetty Edda-runojen (erityisesti Hávamálin) pohjalta yhdeksän hyvettä, jotka ovat; rohkeus, totuus, kunnia, uskollisuus, kuri, vieraanvaraisuus, itseriittoisuus, tuotteliaisuus ja selviytymiskyky. Toinen siitä hieman eroava versio on kehitetty Yhdysvalloissa sijaistevassa asatru yhteisössä nimeltään Asatru Folk Assembly; voima on parempi kuin heikkous, rohkeus on parempi pelkuruus, ilo on parempi kuin syyllisyys, kunnia on parempi kuin kunniattomuus, vapaus on parempi kuin orjuus, vieraanvaraisuus on parempi kuin kylmäkiskoisuus, realismi on parempi kuin dogmatismi, tarmokkuus on parempi kuin elottomuus, perimä on parempi kuin yleismaailmallisuus.

Asatrussa perusta on siis perinteissä ja vanhoissa kirjoituksissa. Näistä tulevat perusarvot ja perusarvojen päälle rakennetaan elämä. Pyhiä kirjoja ei kuitenkaan pidetä lakeina tai normeina vaan paremminkin inspiraation lähteinä. Totuutta ei koskaan voi lukita kirjan kansiin tai sanoihin, olivatpa ne sitten miten viisaita tahansa. Riippumatta siitä, miten paljon jumalat ovat vaikuttanet Eddojen teksteihin, niin loppujen lopuksi ne ovat kuitenkin ihmisen tulkintoja. Asauskoisten velvollisuutena ei siis ole seurata uskonnollisia dogmeja vaan omaa viisauttaan, ymmärrystään ja omaa moraaliaan tässä ajassa, ja yhteiskunnassa, jossa nyt elämme.

Hávamál sisältää valtavia määriä viisaita sanoja ja ajatuksia, joista osa on ihan elämän konkretiaa ja suosittelen lukemaan sen, jos käsiinsä saa. En voi lainata blogiini sitä kokonaan, mutta tässä teille hieman maistiaisia Odinin viisauksista. Tekstit eivät suostuneet asettumaan alustaan, joten pahoittelut mahdollisesta visuaalisesta sekamelskasta.

Hávamál eli korkean runo (suom. Aale Tynni 1982) -otteita siitä

  1. Joka ainoa ovi,

ennenkuin siitä astut,

on tutkittava tarkoin,

on tähystettävä tarkoin,

sillä et voi tietää,

missä istuu penkillä

vihamies vartomassa.

 

  1. Antaja, terve!

vieras on tullut,

mistä hän saanee sijan?

Se pitää kiirettä,

ken puupinon päällä

saa odottaa onnistumistaan. 

 

  1. Tuli on tarpeen,

kun on tultu taloon

ja polvia paleltaa,

ruokaa ja vaatetta

vailla on mies,

joka tulee tunturin.

 

  1. Vesi on tarpeen,

kun aterialle tullaan,

pyyhe ja kehotus pöytään,

hyväntahtoinen tervehdys

on tulijan mieleen

ja vastavuoroinen puhe.

 

  1. Äly on tarpeen,

jos taivallat kauas,

kotona helppoa on kaikki;

vinot katseet saa osakseen

ymmärtämätön,

kun sattuu viisaiden seuraan.

 

  1. Ei ymmärrystään

pidä kehua ääneen,

paras olla varuillaan.

kun on vieraissa viisas

ja vaitelias,

ei varoen vahinkoon joudu.

Ei varmempaa ystävää

ikinä löydä

kuin viisas mielenmaltti.

 

  1. Vieraspidoissa

varovainen mies

on vaiti valppain korvin,

kuuntelee korvin,

ja silmiään käyttää,

viisas on varuillaan aina.

 

  1. Se on onnekas mies,

joka itselleen voittaa

myötämielen ja maineen,

epävarmaa se on

mitä omistetaan

toisen rinnassa täällä.

 

  1. Onnekas on hän,

jolla itsellään

on oiva äly ja maine,

sillä mies saa helposti

huonot neuvot

toisten rinnasta täällä.

 

  1. Parempaa kuormaa

       ei mies voi kantaa

       kuin oiva ymmärrys on;

       se on oudoissa oloissa

       enemmän kuin raha,

       se on puutteessa turvapaikka.

 

  1. Parempaa kuormaa

       ei mies voi kantaa

       kuin oiva ymmärrys on;

       kehnoin eväs

       mitä hänellä voi olla

       on yletön oluen määrä.

 

  1. Niin hyvä ei ole

       kuin väitetään hyväksi

       ihmislapselle olut,

       mitä enemmän hän juo,

       sen pahemmin yhä

       miehen jättää järki.

 

  1. Unohduksen haikara

       on olutjuhlan yllä

       ja varastaa miesten mielen;

       sen linnun sulat

       minut sitoivat kerran

       Gunnlödin kartanossa.

 

  1. Päissäni olin,

       olin päissäni pahoin

       viisaan Fjalarin luona.

       Olutjuhla on paras,

       jos jokainen juoja

       vie järkensä mukanaan kotiin.

 

  1. Varokoon puheitaan

       kuninkaan poika

       ja olkoon sodassa uljas;

       iloinen ja hilpeä

       joka mies olkoon

       elämänsä loppuun.

 

  1. Pelkuri arvelee

       elävänsä aina,

       jos sodassa väistää vaaraa,

       mutta ikä ei heitä,

       häntä rauhaan,

       vaikka hän välttikin keihäät.

 

  1. Typerys pidoissa

       töllistelee,

       on sanaton taikka suulas;

       paikalla, kun

       hän pikarin juo,

       koko mielensä antaa hän ilmi.

 

Comments are closed.