Esi-isien kanssa työskentely

Esi-isien kanssa työskentely

Halloween, samhain, pyhäinpäivä, alvablot yms. ovat päiviä, jolloin muistetaan ja kunnioitetaan erilaisin rituaalein esi-isiä. Usein ajatellaan, että se tarkoittaa samaa kuin jos työskentelisi esi-isien kanssa, mutta esi-isien kanssa työskenneltäessä ei ole kyse kunnioituksesta tai palvonnasta vaan, tasaveroisesta yhteistyöstä, jota tehdään tarvittaessa minä vuodenpäivänä tahansa, mutta harvemmin juuri esi-isien kunnioitukseen pyhitettyinä pyhinä. Tässä on siis pieni sävyero: esi-isien kunnioituksessa kunnioitetaan kaikkia tai tiettyjä esi-isiä, mutta nämä eivät välttämättä ole samoja, joiden kanssa työskennellään ja kyseessä ei ole sama asia. Tämän oivaltaminen on esi-isätyöskentelyn tärkein oivallus ja opetus numero yksi.  Tottakai esi-isätyöskentelyssäkin on jatkuvasti läsnä kunnioitus, mutta eri tavalla. Siis pyhäinpäivinä paremminkin palvotaan menneitä esi-isiä ja siitä ei tässä ole kyse. Kenties tätä ajatus selkiää teille tässä matkan varrella.

Usein ajatellaan, että työskentelyssä esi-isien kanssa on aina kyse siitä, että me haemme heiltä tietoa, viisautta, vastauksia tai suojelusta, mutta esi-isämmekin kaipaavat meiltä heidän olemassaolonsa tunnustamista, arvostamista, ymmärtämistä ja jopa anteeksiantoa, puhumattakaan siitä, että joskus he kaipaavat konkreettista apua jälkeenjääneiden sotkujensa tai selvittämättä jääneiden asioiden hoitamisessa. Mikäli voimme auttaa heitä ja ottaa heidät osaksi arkipäiväämme, niin he tarjoavat vastineeksi apuaan henkisinä apulaisina ja oppaina, kyse on vastavuoroisuudesta.  Omassa traditiossani esi-isät (joka siis tarkoittaa myös esi-äitejä) ovat hyvin tärkeässä roolissa. Olen kenties aikaisemminkin kirjoittanut, että näen roolini tässä maailmankaikkeudessa tällä hetkellä esi-isieni muodostaman keihään kärjessä ja pian sen kärjessä ovat omat jälkeläiseni. Ilman tuota esi-isistä muodostunutta vartta keihäs olisi voimaton, mutta se olisi sitä myös ilman sitä kärkeä. Jossakin vaiheessa meistä kaikista tulee osa vartta ja se, miten elimme elämämme nyt määrittelee sen, miten voimakkaan tai heikon kohdan varteen jälkeläisillemme muodostamme. Roolimme ei siis todellakaan ole yhdentekevä, vaikka jossakin vaiheessa historian hiljaiseen havinaan fyysisesti katoammekin.

Jos epäilet omien esi-isiesi näkyvyyttä elämässäsi, niin katso peiliin ja huomaat löytäväsi sieltä piirteitä, jotka tunnistat kenties vanhemmiltasi perityiksi ja osan jopa isovanhemmiltasi tai kenties huomaat puhua pälpättäväsi taukoamatta kuten tätisi? On selvää, että sukusi elää sinussa, halusitpa sitä tai et tai tunsitpa sinä heidät tai et.  Se näkyy peilistä, DNA:ssasi ja sielussasi. Mutta, sinulla on myös esi-isiä, jotka eivät ole sinulle suoria verisukulaisia. Moni on kokenut yllätyksenä sen, että esi-isä voi olla täysin toiselta mantereelta ja eri kulttuurista. Osa kurssilaisista ihmettelee tässä kohtaa usein sitä, että eihän kyse ole silloin juuri minun esi-isistäni, vaan jonkun muun. Totta, mutta on myös totta, että mitä pidemmäksi mennään ihmiskunnan historiassa sitä selkeämmäksi käy, että kaikki ovat sukua toisilleen. Jos on joskus tehnyt sukututkimusta, niin huomaa jo heti isovanhempiensa kohdalla, että suku muuttuu jo siinä kohtaa valtavaksi ja sen jälkeen jo lähes hallitsemattomaksi, ja kun olet kaivanut tietojasi kahdenkymmenen sukupolven taakse, niin huomaat, että sukua onkin jo yli miljoona(!), mutta kuitenkin kaikki ne miljoonat ihmiset ovat sinulle jopa suhteellisen läheistäkin sukua.

Seidrissä esi-isiksi luetaan myös ns. vanhat. Eli ne ikivanhat tietyn paikan tai alueen henget, jotka ovat olleet siellä/täällä jo ajan alusta lähtien. Nämä ovat osittain niitä esi-isiä, joihin viittasin tuossa äsken, siis niitä aikojen alussa olleita ja maapallolla eläneitä ihmisiä, mutta ne ovat myös eläimiä, kasveja, kiviä ja paikkoja (niin, siis animistina näen, että kaikella on sielu). Jopa tuuli kuuluu omassa traditiossani vanhoihin (henkiin).  Me olemme kytkettyjä tämän keihäänkärkiajattelun mukaan aina näihin vanhoihin asti. Seidrissä (ja shamanismissa) ajatellaan, että valkoinen voimaeläin, siis sellainen joka harvemmin luonnostaan on valkoinen, edustaa näitä vanhoja eli mikäli sellainen ilmestyy voimaeläimeksi, niin se on suora viesti näiltä ikiaikaisilta esi-isiltämme, jotka haluavat että ihminen alkaa tekemään jotakin pelastaakseen tämän ikiaikaisen perintönsä eli maapallon. Susi ja valkoinen susi voimaeläiminä edustavat siis eri asioita.

Kolmas esi-isien muoto ovat niin sanotut henkiset esi-isät. Tässäkin sivutaan kahta aikaisempaa esivanhemmuuden muotoa, mutta laskisin kuitenkin tämän omaksi osa-alueekseen. Henkiset esi-isät ovat niitä, jotka saavat meidät tuntemaan vetoa johonkin tiettyyn maahan tai traditioon. Usein törmää ihmisiin, joilla on selittämätön, ja hyvin voimakas kaipuu jollekin tietylle alueelle tai tuntevat voimakasta vetoa johonkin tiettyyn kulttuuriin, uskontoon tai filosofiaan. Osa toteuttaa kaipuunsa, ja päätyy asumaan kyseiseen maahan osaamatta koskaan selittää miksi ja osa (jos on ns. polulla) taas huomaa hyvin usein, että hänen henkinen opettajansa on sieltä kotoisin tai joku muu henki, joka haluaa ihmiseen yhteyden. Henkiopettaja on tämän henkilön henkinen esi-isä. Monilla shamaaneilla on oppi-isänään henkinen esi-isä ja muistaakseni mm. Johannes Setälän henkinen opettaja on muunmaalainen ja iät ja ajat sitten elänyt shamaani. Shamanismiin kuuluukin voimakkaasti ajatus siitä, että edesmenneet shamaanit, henkiset esi-isät, opettavat polullaan uudempia shamaaneja.

Tässä kohdassa minulta yleensä kysytään, että miksi osa esi-isistä jää tänne tiettyihin paikkoihin ja osa siirtyy jonnekin muihin sfääreihin? Tähän ei kenelläkään ole vastausta, mutta usein todellakin ajatellaan, että osa esi-isistä jää kuolemansa jälkeen tänne meidän maailmaamme. Osa jää lyhyeksi aikaa ja osa hyvin pitkäksi aikaa, ja ajatellaan, että he jäävät osittain keskenjääneiden asioiden takia tai sitten siksi, etteivät kenties tajua olevansa kuolleita ja eivät siksi jatka matkaa tai sitten syynä on halu suojella jälkeenjääneitä läheisiään, syyllisyys tai jokin muu tietoinen haluttomuus lähteä, kuten jälkeen jääneen läheisen kyvyttömyys päästää irti. Osan sanotaan pelkäävän jonkun jo aiemmin kuolleen kohtaamista, eivätkä siksi uskalla jatkaa matkaansa tai sitten he eivät ymmärrä, että olemassaolo ei lopu kuolemaan ja jäävät siksi ”varmuuden vuoksi” pyörimään tänne.

Esi-isien kanssa työskentely ei siis tarkoita sitä, että laittaa kuvat vaikkapa kuolleista omaisistaan esille ja muistelee heitä. Se on kaunis ja kunnioittava tapa ja pitää heidän muistonsa elossa tuleville sukupolville. Se voi myös toimia esi-isiin tutustumisena ja siten myös tapana löytää sieltä joku, joka haluaa tulla esille, mutta varsinaista esi-isätyöskentelyä se ei ole. Esi-isätyöskentely aloitetaan kommunikoimalla tietoisesti esi-isän/isien kanssa. Tämä voi tapahtua monella eri tavalla ja riippuu oikeastaan sitä mitä traditiota tai tapaa harrastat noin muuten. Itselläni tapa on hyvin pitkälle shamanistisen kaavan mukainen eli teen matkoja tapaamaan esi-isiä. Tosin voin tehdä sen myös ilman matkoja eli hieman kevyemmän kaavan mukaan, mutta esittelen tässä nyt ne yleisimmät tavat. Eräs tapa on visuaaliseen näkemiseen perustuva tapa. Se on hyvin lähellä tai voi olla jopa täysin sama kuin shamanistinen matkan avulla tehtävä tapa, mutta usein siihen saattaa riittää vain silmien sulkeminen ja näkee ns. verhon taakse. Osalla on se taito ja osalla ei, ja sitä kutsutaan selvänäöksi. Osa näkee esi-isät kuten myös muutkin henget hyvin selkeinä ja osa taas ei niin selkeinä, mutta kuitenkin tunnistettavina. Mikäli selvänäkökyky on voimakas, niin sitä usein näkee kaikki henget myös silmät auki. Kuulostanee oudolta, mutta sitä kutsutaan myös kolmannella silmällä näkemiseksi. Osa kommunikoi kuulonsa kautta eli kuulee esi-isien ja henkien puhuvan, kuiskivan tms. tätä kutsutaan selkeäkuuloisuudeksi. Tuntoaistikin voi toimia kommunikointikanavana ja siinä ihminen tuntee ihollaan tai kehossaan erikoisia tuntemuksia kuten fyysistä tunnetta, että joku koskettaa, puhaltaa tai hipaisee, mutta myös psyykkistä tunnetta kuten erikoista levottomuutta tai muuta tunnetta. Osa tuntee selkeitä tuoksuja vaikkapa mummolan tuoksun tai jonkun kuolleen läheisen partaveden tuoksun. Osa vain tuntee osaamatta sen kummemmin selittää miten, että joku on lähellä tai jotakin on tapahtumassa. Osa kutsuu sitä intuitioksi. Ihmiset, joilla on arkielämässä hyvin voimakas tapa rationalisoida asioita, ovat usein niitä, jotka ”vain tuntevat” tai ”vain tiesivät jostakin syystä” jotakin. Vaikka näkeminen on yleistä, niin kaikkein yleisin tapa on kuitenkin tämä jonkinlaiseen tunteeseen perustuva tapa. Se on myös se tapa, joka on helpointa ohittaa olankohautuksella ja keksiä sille joku rationaalinen selitys. Ikävä kyllä valtaosalla meistä ei ole selvänäkö tai -kuulokykyä, joten ainoa tapa, jolla henget sellaisiin saavat yhteyden on käyttää jotakin muuta kanavaa kuten esimerkiksi juuri tuota tuntoon perustuvaa kanavaa.

Hyvin usein ihmisellä on joku kanava voimakkaampi, mutta shamaaneilla tai shamanistisilla henkilöillä ovat usein kaikki kanavat auki (syy miksi he ovat shamaaneja) ja heidän onkin helppoa kommunikoida henkien kanssa. Muiden täytyy olla valmiita näkemään hieman enemmän vaivaa ja aloittaa ymmärtämällä mikä se oma kanava on. Sitä voi kokeilla ihan arkielämässäkin eli miettiä millä tavalla ensisijaisesti havainnoi tätä maailmaa. Lukeeko ja katsooko mieluiten asioita? Istuuko mieluiten silmät kiinni ja kuuntelee? Haluaako kosketella ja kokeilla konkreettisesti asioita? Haistaako tarkasti ja laukaiseeko tuoksut poikkeuksellisen helposti esimerkiksi muistoja? Vai onko meditaatio (huh miten inhoankaan tuota sanaa) helppoa? Näetkö paljon unia, joihin jopa voit itse vaikuttaa? Ei ole olemassa mitään oikeaa tai väärää tapaa ja shamaanit kutsuvat näkemiseksi kaikkia edellä mainittuja tapoja eli shamanistisessa mielessä näkeminen ei ole vain (tai ollenkaan) perinteistä silmillä näkemistä. Tämä on opetus numero kaksi. Luota siihen, että tapasi nähdä on juuri se oikea.

Keksittyäsi sen oman kanavasi, niin seuraava askel on tätä kanavaa hyväksikäyttäen löytää se esi-isä, joka haluaa yhteyden. Liittyen tuohon aikaisempaan esi-isien kunnioitukseen tai pyhiin, jolloin omia vainajia muistetaan, niin mieti ketä omaista tuolloin huomaat ajattelevasi useimmiten? Kehen nyt jo edesmenneeseen ihmiseen koit hänen elinaikanaan voimakkainta yhteyttä? Onko olemassa esi-isiä, joiden kanssa sinulta jäi asioita selvittämättä? Onko sinulla koskaan ollut tunne, että joku tietty esi-isä on yrittänyt saada sinuun yhteyden? Seuraavaksi voi miettiä kaikkia menneitä lähisukulaisiaan, yhtä kerrallaan. Muistele heidän ulkonäköään, luonnettaan ja tarinoita, joita muistat heistä. Mieti myös onko olemassa maata, aluetta, seutua, paikkaa, kulttuuria, kieltä tai uskontoa, jota kohtaan tunnet voimakasta vetoa? Näin syksyisin kansalaisopistot täyttyvät italianlukijoista, jotka haluavat oppia tilaamaan kahvinsa, viininsä ja pastansa italiaksi maassa, jonne he haluavat palata kerta toisensa jälkeen ja aivan varmasti jollakin heistä kutsun syynä ei ole pasta vaan siellä luuraava esi-isä.

Varoituksen sanana sanottakoon, että koska kaikki ei ole newagelaista kristallia, enkeleitä ja kivaa, niin kannattaa myös muistaa, että osa esivanhemmista eivät ole mukavia. Sieltä voi tulla se isovanhempi, joka haluaa jatkaa elämänvalintojesi kärkästä ja loputonta kritisoimista tai esi-isä kymmenien sukupolvien takaa, joka haluaa kostaa kokemiaan vääryyksiä. Tästä syystä näitä tutustumisia esi-isiin kannattaa tehdä kokeneen henkilön opastuksella ja kanssa. Pahimmassa tapauksessa sitä voi jopa tarvita apua epämiellyttävän esi-isän palauttamisessa verhon taakse. Ihan kuten aikoinaan varoitettiin ouijalaudan käytöstä, niin tässäkin täytyy tietää mitä tekee ja on osattava korjata tilanne, mikäli tulee kutsuneeksi jotakin, jota ei ole valmis ottamaan vastaan. Tämä on opetus numero kolme.

Miksi sitten edes hakeutua tekemisiin esi-isien kanssa? Siksi, että heillä on ikiaikainen viisaus takanaan ja he voivat auttaa meitä olemaan astumatta samoihin miinoihin kuin he aikoinaan. He voivat antaa meille neuvoja siitä, miten tämä maapallo pelastetaan. Heidän käsissään on usein ne avaimet, joilla saadaan katkaistua kenties sukupolvia jatkuneet ongelmat parisuhteissa, lastenkasvatuksessa tai riippuvuuksissa. Heidän ongelmiensa ratkaiseminen tai loppuun saattaminen voi muuttaa meidänkin elämää. Ja ennen kaikkea, he kytkevät meidät historiaamme, maapallon historiaan ja johonkin suurempaan kokonaisuuteen, joka toivon mukaan saa meidät ymmärtämään roolimme ja vastuumme täällä.

 

Comments are closed.