Elämänarvot modernissa asatrussa

Elämänarvot modernissa asatrussa

Asatrulaiset pyrkivät erilaisista näkemyksistään huolimatta elämään kunniallisen, merkityksellisen ja hyödyllisen elämän. Elämänarvot perustuvat henkilökohtaiselle vapaudelle ja ovat hyvin yksilöllisiä, mutta suurin osa kokee Edda-runoissa esiintyvät elämänarvot itselleen tärkeinä ja sitoutuvat niihin. Nämä arvot ovat kunnia, viisaus, rehellisyys, omatoimisuus sekä kohtuullisuus. Erityisen tärkeänä koetaan niin sanottu Hávamál tai suomeksi Korkean runo, jonka katsotaan sisältävän Odinin itsensä neuvoja.

Isossa-Britanniassa Odinic Rite nimisessä yhteisössäon kehitetty Edda-runojen (erityisesti Havamalin) pohjalta yhdeksän hyvettä, jotka ovat; rohkeus, totuus, kunnia, uskollisuus, kuri, vieraanvaraisuus, itseriittoisuus, tuotteliaisuus ja selviytymiskyky. Eräs siitä eroava versio on kehitetty Yhdysvalloissa sijaitsevassa asatru yhteisössä nimeltään Asatru Folk Assembly; voima on parempi kuin heikkous, rohkeus on parempi pelkuruus, ilo on parempi kuin syyllisyys, kunnia on parempi kuin kunniattomuus, vapaus on parempi kuin orjuus, vieraanvaraisuus on parempi kuin kylmäkiskoisuus, realismi on parempi kuin dogmatismi, tarmokkuus on parempi kuin elottomuus, perimä on parempi kuin yleismaailmallisuus.

Asatrussa perusta on perinteissä ja vanhoissa kirjoituksissa. Näistä tulevat perusarvot ja perusarvojen päälle rakennetaan elämä. Pyhiä kirjoja ei kuitenkaan pidetä lakeina tai normeina vaan paremminkin inspiraation lähteinä sanoo Ruotsalaisen Samfundet Forn Sedin Mikael Perman. Hänen mukaansa totuutta ei koskaan voi lukita kirjan kansiin tai sanoihin, olivatpa ne sitten miten viisaita tahansa. Riippumatta siitä miten paljon jumalat ovat vaikuttanet Eddojen teksteihin, niin loppujen lopuksi ne ovat kuitenkin ihmisen tulkintoja. Asatrulaisten velvollisuutena ei ole seurata normeja vaan omaa viisauttaan, ymmärrystään ja omaa moraaliaan tässä ajassa ja yhteiskunnassa, jossa nyt elämme. Asatru ei useinkaan muodosta perinteistä seurakuntaa tai kirkkoa vaan enemmänkin yhteisön, jossa tavata ja keskustella. Yhteisö ei päätä toisen uskonnäkemyksestä eikä aseta sille rajoja. Permannin mukaan tärkeintä on keskustelu ja syvällisemmän ymmärryksen saavuttaminen kuin se, että asatrussa olisi yksi ja ainoa dogmi, jota paasaisi kaikkien edessä ainoana totuutena joku maisterisihminen. Tästä syystä Permannin mukaan moni asatrulainen ei halua tulla kutsutuksi asatrulaiseksi (aasauskoiseksi), koska heidän näkemyksensä mukaan he eivät ole uskovaisia sanan perinteisessä merkityksessä.

Elämänarvot voivat siis poiketa yksilöstä ja yhteisöstä toiseen, vaikka samat Eddan runot ovatkin niiden pohjalla. Voidaan kuitenkin ajatella, että kaikkea ohjaa yksi hyvin tärkeä asiaa, nimittäin vastuullisuus. Asatrussa vastuu ei tule hyvän ja pahan suhteesta kuten kristinuskossa, vaan vastuu tulee Wyrdistä.

Wyrd pitää sisällään kenties kaikkein tärkeimmän ohjeen elämässä asatrulaisille. Wyrd tarkoittaa lyhyesti sitä, että mennyt, nykyinen ja tuleva liittyvät toisiinsa. Ihmisen tulee aina ymmärtää asioiden yhteydet ja ymmärtää se, että mitä on joskus tehnyt, vaikuttaa siihen mitä hän tekee nyt ja tulee vaikuttamaan siihen mitä hän tulee tulevaisuudessa tekemään. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisellä on vastuu kaikista teoistaan, tekemättä jättämisistään, valinnoistaan ja sanoistaan. Ihmisen on jatkuvasti mietittävä mitä hänen tekonsa tarkoittavat tulevaisuudessa ja myös kannettava vastuunsa niistä teoista, jotka on joskus menneisyydessään tehnyt. Asatrussa ei ole armoa tai jumalan anteeksiantoa ja syntien poispyyhkimistä kuten esimerkiksi kristinuskossa, vaan jokainen on vastuussa itsestään. Jokaisella on mahdollisuus omilla valinnoillaan vaikuttaa kohtaloonsa, mutta Nornat määrittelevät kuitenkin viimekädessä ihmisen elämänlangan pituuden.

Odinin ohjeiden mukaan ihmisen tulee pyrkiä etsimään viisautta ja tämän viisauden avulla ihminen lopulta päätyy perimmäiseen tavoitteeseensa eli olla kokonainen ihminen. Miten hän tämän matkan sinne tavoitteeseensa taittaa, on olennaista. Asatrussa keskitytään elämään tässä ja nyt. Keskitytään jumalalliseen kaikessa elollisessa ja elämässä ja siihen, että jumalien kanssa voi puhua tässä hetkessä ilman, että pitää odottaa pääsyä kuolemanjälkeiseen tilaan. Se mikä tapahtuu elämässä, on tärkeämpää kuin se mitä tapahtuu kuolemassa, tai sen jälkeen. Keskeistä uskonnossa on myös kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että on saanut elämän, kiitollisuus siitä, että saa olla osa tätä suurta maailmankaikkeutta, kiitollisuutta siitä, että päivä nousee päivä toisensa jälkeen, kiitollisuutta esivanhemmille olemassaolostamme, kiitollisuutta siitä, että ymmärtää oman roolinsa tässä kaikessa ja osaa suhteuttaa oman pienen elämänsä olennaiseksi osaksi elämän kiertokulkua.

Asatru voidaan Ruotsalaisen Samfundet Forn Sedin Henrik Hallgrenin mukaan myös nähdä polkuna, joka ohjaa ihmisen elämää. Polkuna, joka suhteuttaa ihmisen elämän muuhun maailmaan. Asatrussa eläminen on elämistä harmoniassa oman syvimmän olemuksensa ja ulkoisen luonnon kanssa, jonka osa me olemme. Aikojen alussa Eddan mukaan kaikki oli ilman järjestystä; aurinko ei tiennyt salejaan, kuu ei tuntenut voimiaan, tähdet eivät tienneet missä tuikkia, joten jumalat asettautuivat neuvonpitoon ja antoivat kaikelle tien, liikkeen, voiman ja luonnollisen kurssinsa. Tänä päivänä auringolla ja kuulla on omat kurssinsa, tammipuulla ja sen rungolla kulkevalla hämähäkillä kummallakin omat elämäntiensä. Kaikkien tiet risteävät ja punoutuvat yhteen keskinäisessä riippuvuudessaan. Aikojen alussa ensimmäiset ihmiset, Ask ja Emblakin saivat omat elämänpolkunsa. He makasivat aluksi rantahiekalla kahtena haaksirikkoutuneena puuna, joihin jumalat antoivat hengen, elämän ja suunnan elämässä. Tätä elämänsuuntaa, -polkua, -tietä tai kurssia voidaan kutsua asatruksi.

Kun ihminen kuolee, hän asatrun mukaan pääsee johonkin hänelle soveltuvaan paikkaan, mutta vain soturit ja sodassa kuolleet sankarit pääsevät Valhallaan, ja heistäkin vain puolet, koska Freija vie toisen puolen omaan kotiinsa. Eddan runoissa kerrotaan paratiisinomaisista osista Helheimia, johon esimerkiksi Balder kuolemansa jälkeen päätyy. Helheimiin päättyvät ne, jotka kuolevat sairauteen tai vanhuuteen. Valansa rikkoneet, lupauksensa pettäneet tai murhaajat päätyvät Helheimin alapuolella olevaan paikkaan nimeltä Nilfheim, jossa seinillä on myrkkykäärmeitä.  Náströnd puolestaan on ns. kuolleiden ranta, jossa Nídhöggr (lohikäärme) syö vainajia. Näistä paikoista huolimatta, Helheim on kuvattu lähinnä tylsäksi paikaksi, ei kristittyjen helvetin kaltaiseksi paikaksi, jossa kärsittiin. Helheim on viikinkien maailmankäsityksen mukaan paikka, jossa vainajat lähinnä oleskelevat ja odottavat uudelleen syntymistään.

Asatrulaisissa on siis suhteellisen yleisesti vallalla näkemys jälleensyntymisopista, jossa jälleensyntyminen voi tapahtua ensisijaisesti saman suvun jälkeläisissä. Muun muassa Balderin kerrotaan syntyneen uudelleen ja palanneen takaisin Ragnarökin jälkeen.

Comments are closed.