Pohjoismaisen Perinteen Kantaja

Varoituksen sanana mainittakoon, että tämän kertainen aihe on hieman rankka ja raadollinen ja se voi loukata herkimpiä lukijoita. Harva asia herättää ihmisissä niin suunnatonta pelkoa, epäluuloa, inhoa tai jopa vihaa kuin luiden käyttö. Luiden käyttö kaikissa muodoissaan on ei-aiheeseen perehtyneille ns. taviksille joskus täysin käsittämätöntä johtuen erilaisesta arvomaailmasta, mutta myös aihepiirin sisällä toimivien keskuudessa törmää usein ajatukseen, että on täysin hyväksyttävää käyttää ja kerätä esimerkiksi erilaisia eläinten luita, taljoja, kynsiä, hampaita ja kalloja, mutta ihmisluiden käyttö on väärin tai epäkunnioittavaa…

Read More Read More

Migreeni. Se tulee ajoittain. Ensin iskee suunnaton ja kontrolloimaton aggressiivisuus ja lähes luonnottomasti terävöitynyt hajuaisti. Vuorokauden sisällä siitä iskee sahalaitainen aura ensin silmäkulmaan, josta se leviää koko näkökenttään ja tunnin sisällä auran ilmestymisestä alkaa jyskyttävä, vihlova, repivä toispuoleinen päänsärky, valonarkuus, olematon äänensieto ja oksettava olo. Tätä särkyä kestää tasan kolme vuorokautta ja sitten se katoaa jättäen jälkeensä pienen arkuuden päähän vielä vuorokaudeksi, heikon olon ja tunteen, ettei jaksaisi mitään. Migreeni, joka lamauttaa kaiken kolmeksi vuorokaudeksi kerrallaan vähintään kerran kuukaudessa ja…

Read More Read More

Influenssa ja noro peräjälkeen, tätähän ihminen talvilomaltaan toivoo. Noh, ainakin oli aikaa olla netissä, vaikkei kirjoittaa jaksanutkaan, jos tilanteesta nyt  jotakin positiivista haluaa löytää. Luin läpi kaikki facessa tulleet kommentit siitä, millaisia aiheita blogilta toivotaan ja olen todella iloinen sekä kiitollinen kaikista vastauksista. Pää olikin sairastaessa niin täynnä ideoita, mutta kun oli aika aloittaa kirjoittaminen, niin tautien jälkitautina iski ns. tyhjän sivun syndrooma –tunne, että mitä jos ei osaakaan vastata teidän toiveisiinne?! Kaikki, siis ihan kaikki, toivomanne aiheet kuuluvat omiinkin…

Read More Read More

Päivä on kohta pidentynyt melkein viidellä minuutilla talvipäivänseisauksesta, ja on aika palata arkeen aloittaen taas uuden alkavan vuodenkierron kunniaksi kertoilemaan tarinoita pohjoisen perimämme alkuhämärästä. Jouluna tuli puheeksi tuleva kevät ja pääsisäisnoidat, jotka perinteisesti herättävät yhtä varmasti kuin iänikuinen koirankakka keväällä -keskustelu, väittelyn siitä onko pääsiäisenä kiertävä noita trulli vai noita-akka ja kuuluuko heidän kiertää palmusunnuntaina vai lankalauantaina. Noh, kyseessä on itseasiassa kaksi täysin eri perinteeseen liittyvää pääsiäisakkaa, mutta tiesittekö, että myös pohjoismaiseen jouluperinteeseen liittyy voimakkaasti noita-akka? Hän on oikeastaan ikivanhaa…

Read More Read More

Joulun- ja uudenvuoden aikaan liittyy paljon ikiaikaisia perinteitä, joiden tarkoituksena on ollut selvittää tulevan vuoden tapahtumia. Tinan valamisen, joka sekin on hyvin vanhaa perua, tuntevat varmasti kaikki, kuten muutamia muitakin nimenomaan uudenvuodenaattoon liittyviä taikuuksia. Yksi yleisimmistä on varmasti se, jossa esineitä kätketään 12 kahvikupin alle. Se mitä kupin alta paljastuu, kertoo mitä on luvassa tulevana vuonna. Sormus merkitsee kihloja tai häitä, rikkinäinen paperinpala köyhyyttä, havu hautajaisia, raha rikkautta, vauvan tutti lapsensaamista, musta kangaspala surua ja punainen kangaspala puolestaan iloa. On…

Read More Read More

Loki on hahmo, josta saa aivan varmasti riidan aikaiseksi, mikäli hänet nostaa keskustelunaiheeksi aasauskoisten keskuudessa. Hän on hyvin ristiriitainen hahmo, ja jokainen tulkitsee hänet omista tarkoitusperistään lähtien. Riitoja välttääkseen monet aasauskoiset eivät yksinkertaisesti keskustele Lokista lainkaan ja kuulinpa taannoin jopa, ettei hänestä saa keskustella edes facebookin aasauskoisten suljetuissa ryhmissä. No, nyt puhutaan. Tämä syvästi ristiriitainen hahmo on osalle Thor-elokuvien luihukasvoinen komistus ja osalle saatanan korvike tai jopa ilmentymä. Shamanistisesti katsottuna hän ei ole kumpaakaan. Lokia ei pidetä seidrissä pahana, ilkeänä…

Read More Read More

Ihmisten peloista ja niiden seurauksena esitetyistä toiveista johtuen Yhdysvaltain liittovaltion viranomaiset alkoivat 1900-luvun alussa hävittää suuria petoeläimiä koko läntisestä osasta maata. 1930-luvun puolivälissä tavoite saavutettiin ja viimeiset Yellowstonessa eläneet sudet ammuttiin. 60 vuotta myöhemmin yleinen mielipide kääntyi taas myötämieliseksi suurpedoille ja tilanteen palauttamiseksi noin 40 kanadalaista sutta sijoitettiin puiston alueelle vuonna 1995. Videolta voi katsoa, mikä on suden rooli Yellowstonen luonnonpuistossa ja luonnossa yleensäkin. Kaikilla on paikkansa ja tehtävänsä tässä maailmassa.  

  Lisää aiheesta löytyy googlettamalla ja vaikkapa näistä osoitteista: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kestava-kehitys/minne-ovat-mehilaiset-menneet https://yle.fi/uutiset/3-9705431